Lisää pieniä takaiskuja ja sarjakuva-ajatuksia

Tulipa sitten tieto Alcalán konferenssin julkaisuvastaavilta, että eivät ole julkaisemassa sarjakuvakonferenssin papereita netissä. Ihmettelivät, että mistä moinen tieto on tullut. Enkä kyllä minä ollut ainut, joka oli siinä uskossa, kun konferenssin pääjärjestäjä Esther oli asiasta tiedottanut sähköpostilla syyskuussa. Pirkule. Nyt sitten taistellaan, että ketkä pääsevät konferenssin pohjalta julkaistavaan kirjaan. Ei ole tiedossa, millä perusteella tekstit valitaan, mutta nähtävästi me puhujat emme pääse vaikuttamaan asiaan, vaan konferenssin järjestäjät päättävät asiasta tahollaan. Että näin sitten tällä kertaa.

Löysin myös innoissani ihanan The Goodfellows Ky:n nettikaupasta muutamia Walt Disney's Comics and Stories ja Uncle Scrooge -lehtiä, joita olin jo tilaamassa, kun huomasin, että minimitilaus on 100€.
Siis oikeasti. Ymmärrän, että kun on kyseessä erikoisliike, joka myy keräilijöille ja liikkeille tavaraa, mutta että sata euroa?!
Pitää alkaa suunnitella seuraavaa Helsingin reissua siltä kantilta, että pääsee taas itse liikkeeseen. Löysin sen ensimmäisen kerran viime vuoden kesällä, kun olin hoitamassa kaason velvollisuuksia ja metsästämässä hyvän ystäväni ja tulevan morsiamen kanssa kenkiä. Hups vaan ja Katja eksyi sarjakuvakauppaan ostamaan Scott McCloudin klassikon Understanding Comics: The Invisible Art ja miehelle joululahjaksi hienon kovakantisen Giger-teoksen. Jos sitä rahaa olisi oikeasti ollut, olisin varmaan ostanut kaupan tyhjäksi...

Jos satutte pyörimään Helsingissä taskut täynnä ylimääräistä rahaa ja sarjakuvantuska olisi kova, niin menkää Fredrikinkatu 38:aan. Se on lähinnä paratiisia, mitä olen Suomesta löytänyt. (Lontoon Forbidden Planetin megastore on jo sitten se seitsemäs taivas.)

Yliopistolla järjestettiin taas eilen humanistikahvitilaisuus kaikille tiedekunnan tutkijoille ja jatko-opiskelijoille. Aiheena oli tällä kertaa "Väitöskirja - ketä kiinnostaa?" eli paneelikeskustelussa käytiin läpi miten väitöskirjaa kannattaa markkinoida medialle. Kun suurin osa pohti sitä, miten saisi aiheensa kiinnostamaan tavallista kansaa, naureskelin itsekseni, että minun ongelmani on lähinnä se, että miten saisin aiheeni kiinnostamaan akateemista yleisöä. Jotenkin en epäile sitä, etteikö tällainen Aku Ankka - ja Don Rosa -kansa innostuisi tutkimuksestani, mutta miten tolkuttaa akateemikoille, että a) sarjakuvia tutkitaan nykyisin oikeasti, b) Disneynkin sarjakuvista voi löytää jotain syvällistäkin, c) Don Rosa? Oletteko te oikeasti nähneet niitä nimmarijonoja? ja d) Haloo? Ensimmäinen Aku Ankka -sarjakuvaväitös - todennäköisesti koko maailmassa? Eikö tästä nyt voisi hieman kiinnostuakin?

Vuodatuksen voisi päättää siihen, että Google pompautti silmilleni Don Rosa -graduilijan numero 6. Tänä vuonna Itä-Suomen yliopiston englannin kielen ja kääntämisen pääaineesta julkaistiin Sirja Timoskaisen gradu "Not 'thif', you iddy-ott! 'Thif'!" Translating non-standard language in The Black Knight comics by Don Rosa.

Whee, lisää kiinnostavia tutkimuksia! Toivottavasti saan piakkoin yhteyden kaikkiin graduilijoihin, että mahdollinen projekti pääsee käyntiin... Ja että saisin kaikkien mielenkiintoiset työt luettavaksi.

Lähdemateriaalia luettavaksi

Tämä Don Rosa - A Little Something Special on juuri se mainitsemani teos, jonka posti toi tullessaan ennen Espanjaan lähtöäni. Italialaisten kokoama 500-sivuinen massiivinen Paolo Castagnon editoima opus, joka koostuu artikkeleista, jotka kaikki on julkaistu sekä italiaksi että englanniksi. Pikaisen katsauksen perusteella voisin sanoa, että osa artikkeleista on hyvinkin tieteellisiä, mutta osa taas lähinnä fanien kuvauksia ja kommentteja tietyistä tarinoista. Uskon kuitenkin, että tästä on hyötyä väikkärini osalta.

Jos kiinnostuit, kirjaa saa tilattua nettikaupasta www.lulu.com ja se maksaa vain vähän reilut 20 euroa plus postikulut, jotka ei pitäisi olla hillittömän suuret, sillä teos postitetaan Euroopasta. Ja se tulee muuten nopeasti.

Tällä hetkellä olen kirjoittanut noin vajaa kahdeksan sivua virallista tekstiä väitöskirjaani (!) ensi kuun alussa olevaa seminaariesitelmääni varten. Ja minut hyväksyttiin myös NNCOREn (Nordic Network on Comic Research) jäseneksi, joten sielläkin piisaa projekteja, johon osallistua. (Naamani komeilee heidän nettisivuillaankin tässä jossain vaiheessa.)

Ihka ensimmäinen sarjiskonferenssini

Ihan aluksi voisin korjata erään omasta huolimattomuudestani johtuneen ajatuskatkon koskien sarjakuvakonferenssia, josta palauduin Suomeen lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. The First International Conference on Comics and Graphic Novels ei siis sijoittunut Madridiin, vaan sen läheiseen vanhaan kaupunkiin nimeltä Alcalá de Henares. Vaikka entinen kirjallisuuden opiskelija olenkin, paikka ei soittanut kelloja ennen kuin kaupunkikierroksen oppaamme kertoi, että Alcalá on kuuluisa kolmesta asiasta: 

1) Yliopistosta (Vanha yliopisto sijaitsi Alcalássa - sitten se siirrettiin Madridiin, koska pääkaupungissa ei ollut omaa. Nyt Alcalássa on jälleen yliopisto.)

2) Haikaroista. Niitä oli joka puolella.

ja... 3) Cervantesista.

Olisihan se nyt pitänyt jossain määrin tietää, missä modernin romaanin kehittäjä on syntynyt. Voitte vain kuvitella, miten paljon Cervantes- ja Don Quijote -sälää kaupungista löytyi turisteille. Yllä olevan kuvan patsaat pitäisi tunnistaa ja taustalla oleva talo on tietenkin Cervantesin synnyinpaikka.

Konferenssi alkoi keskiviikkona neljän jälkeen ja ehdinkin hyvin sitä ennen hankkia neljän tunnin yöunien univelan Helsingin lentokentältä, päätyä Amsterdamin kautta Madridiin, jossa vielä onnistuin seikkailemaan täsmälleen oikeilla busseilla Alcalán keskustaan. Majapaikkani oli vanha yliopistorakennus, jonka sisäpihalta löysin Residencia San Ildefonson - ensin kierrettyäni San Diego Plazaa ympäri etsiessäni kyseistä paikkaa. Erityisesti konferenssivieraille suunnattu hostelli oli mukava vähään tottuneelle opiskelijalle (oma kylppäri on aina ihana asia), mutta aamiasta paikka ei tarjonnut. Ainakaan siinä määrin, missä minä aamiaisen ymmärrän. Muovikääreisiin pakatut makeat leivonnaiset ja automaattitee eivät sitä ole, joten kävin lähihotellin kahvilassa syömässä jotain hieman tukevampaa.

Konferenssi pidettiin Alcalán yliopiston Instituto Franklinissa, joka on erikoistunut pohjoisamerikkalaiseen kirjallisuuteen (nimi tulee tietenkin Benjamin Franklinilta). Osaanotto oli sen verran vilkasta, että konferenssia oli jo venytetty yksi ylimääräinen päivä lisää ja silti meni 2-3 paneelia päällekkäin. Sanottakoonkin heti näin kärkeen, että konferenssin isoin miinus oli kieli. Kun viralliset kielet olivat sekä englanti että espanja, olin automaattisesti olettanut, että meillä olisi tulkkaus molemmilta kieliltä, kuten viime vuoden Pariisin fantasia-konferenssissa. Mutta eipä ollut. Jäi sitten kaksi mahtavalta kuulostanutta From Hell -esitystä ja yksi Neil Gaiman -puhe katsomatta, kun en espanjaa osaa kuin sen pari hassua sanaa. (Tosin tällä reissulla opin tilaamaan espanjaksi teen maidolla. Hiphei!)

Mutta muuten kaikki sujui oikein supsikkaasti, kuten meillä päin sanotaan. Koko konferenssi oli täynnä ihan hillittömän mielenkiintoisia esityksiä ja mahtavia ihmisiä. Vaikka välillä tuntuikin, että englanti-espanja-kahtiajako erotti osan porukasta toisistaan, eikä kaikkia esityksiä vain ehtinyt katsomaan, jäi tulos kaikin puolin plussan puolelle. Niin paljon sarjakuvia, joita pitäisi ostaa ja kirjoja, joihin pitäisi tutustua! (Kävinkin tänään hakemassa Marjane Satrapin Persepoliksen osat 1 ja 2. Siinä yksi teos, joka on nähtävästi pakko lukea.)

Ehdottomia lemppareitani oli kaksi Neil Gaimanin töitä käsittelevää esitystä: toinen liittyi Sandmaniin ja toinen Marvel 1602:een - joka myös pitäisi selvästi lukea. Ja sen lisäksi erään kalifornialaisen tutkijan puhe Joss Whedonin tv-sarjoihin pohjaavista sarjakuvista. Firefly ja Dollhouse mainittu ja erityisesti Buffy. Tulipa hieman vouhattua Buffystakin. (Sattuipa kyseisellä tutkijalla olemaan suomalainen sukunimikin ja sain kuulla, että hänen isoisänsä on Suomesta lähtöisin.)

Olipas ihanaa olla nörttiporukassa, jotka intoilevat supersankareista, puhuvat Mooresta kunnioittavaan sävyyn ja kulkevat Sin City -t-paidat päällä...

Oma esitykseni oli vasta viimeisen päivän aamuna, mikä oli hieman harmi, koska osa porukasta oli jo lähtenyt pois ja no, edellisillan myöhäinen illallinen ja sen mahdolliset jatkot verottivat porukkaa myös. Tästäkin huolimatta minulla oli ihan mukava yleisö, joista noin vajaa kolmasosa tiesi Don Rosan! Olin olettanut, että lähes kaikki ovat siellä hoo moilasina, että kuka? Ai Disneyllä on eri piirtäjiä? (Ainakin pari näistä tietoisista henkilöistä oli Tanskasta ja yksi Jenkeistä - mahtavaa.) 

Puhuin siis sensuroiduista Mikki Hiiri -hahmoista ja Disneyn sensuurista yleensäkin. Sain hyvän kirjavinkin, johon tutustua ja paljon positiivista palautetta, eikä pelkästään siitä, että PP-esitykseni oli hienosti muotoiltu, tai siitä, että kerrankin joku huomioi Disneyn sarjakuvat akateemisella tasolla. Saimme oikein mielenkiintoisen ja lämminhenkisen keskustelun aikaiseksi ja paneelin puhemiehenä toiminut Cristina tuli oikein kiittämään, miten hyvän paneelin olimme pitäneet iranilaisen naisen kanssa - joka puhui itse asiassa juuri Persepoliksesta ja Iranin poliittisesta tilanteesta.

Ja koska konferenssien anti on tietenkin verkostoituminen, sain itselleni pari uutta hienoa tuttavuutta: LJ Australiasta (vaikka hän sanojensa mukaan piileskeleekin tällä hetkellä Lontoossa) ja Shelley Pohjois-Irlannista. Ainakin LJ:n (Laura Jane - nimi kuulostaa hänen mukaansa liian pullantuoksuiselta) kanssa melkein järjestimme treffit Lontooseen ensi syksyksi. Keskustelu luisti myös virginialaisen Ericin ja walesiläisen Dyfrigin kanssa (lausutaan, kuten lausuttaisiin "Doverig" - kelttiläiset nimet ovat ihania.)

Konferenssiesitelmäpaperit tulevat nettiin joskus ensi viikon jälkeen ja todennäköisesti mielenkiintoisimmat kootaan kirjaksi. En tiedä, millä perusteella ne mielenkiintoisimmat valitaan, mutta pidetään peukkuja. Heitän kyllä linkin tänne sitten, kun paperini löytyy netistä.

Äkäisyyskynnyksen ylitys

Olen tällä hetkellä sarjakuvakonferenssissa, josta päivitän myöhemmin kunnon merkinnän, mutta koska ärsytyskynnykseni ylittyi juuri eräällä tutkimukseeni liittyvällä asialla, minun on pakko purkautua siitä.

Tilasin viime kuun puolivälissä aivan innoissani Akateemisesta pienen kasan Uncle Scrooge -lehtiä ja yhden isomman sarjakuvakirjan, joka sisälsi yhden Rosa-tarinan lisäksi myös muun muassa Barksin sarjakuvan. Olen niitä odottanut tässä aivan täpinöissäni, kunnes tällä viikolla sähköpostiini on pudonnut useampi viesti aiheesta "Tilauksesi on peruuntunut". Nähtävästi mitään niistä lehdistä ei ole enää saatavilla, vaan painos on loppunut myös kustantajilta.
Joten miksi ihmeessä nämä tuotteet edes olivat siellä? ARGH.
No, eihän kirjakauppa oikeasti voi aina tietää tällaisia asioita, mutta kun kerrankin olisin saanut lisää lähdemateriaalia suoraan kotiin, niin kyllähän sitä tutkijaa ketuttaa ja ketuttaa niin maan vietävästi.

Tämän lisäksi aiemmin mainitsemani kolmen sarjakuvakirjan kokoelma Walt Disney Treasury on jostain syystä jumiutunut niihin kahteen ensimmäiseen osaan. Kolmannen osan piti ilmestyä jo lokakuun alussa, mutta mitään ei näy eikä kuulu ja kyseinen tuote on kadonnut sekä CDonin että BookPlussan nettisivuilta - sitä ei näy edes tulevissa tuotteissa.
Mitä ihmettä?
Tämä kolmas osa oli se kaikkein tärkein ja paras, jonka piti sisältää kaikki ne oleellisimmat Aku-tarinat, joita tarvitsen väikkäriäni varten.
Onko tässä nyt joku salaliitto, joka pyrkii estämään Aku Ankan akateemisen tutkimuksen?
Johan nyt on ¤&%*@!!!

Vähän mukavampana sivuhuomautuksena lisään, että postilaatikkoon tipahti juuri maanantaina kerrassaan loistava lähdeteos aivan eri toimituspaikasta, mutta siitä lisää myöhemmin. Tällä tutkijalla on ollut pitkä konferenssipäivä ja aamulla pitää olla virkeänä kuuntelemassa kahta puhetta Neil Gaimanista ja yhtä Joss Whedonista.
Ihanaa olla samanhenkisten (nörttien) ympäröimänä.

Kirjamessuilta kotiin kannettuna

Kaiken sen Rosa-jännityksen lomassa onnistuin kuitenkin haahuilemaan messuilla ympäriinsä sen verran, että mukaan tarttui myös hieman luettavaa.
Ensinnäkin miehelle pitää aina tuoda tuliaisia tai se on möks. Joten Kuolemanportti-saaga täydentyi kolmannella osalla nimeltä Tulimeri.
Päivän tietoisku koostui teoksesta nimeltä Roolipelikirja (Särkijärvi & Sotala), joka nimensä mukaisesti esittelee kaikki olennaiset roolipelit. Sopii erityisesti aloitteleville pelaajille ja asiasta kiinnostuneille. Maksoi vain vitosen, joten mikä jottei.
Koska minusta on viime aikoina kehittynyt oikea Paulo Coelho -addikti, piti sitäkin löytää niiden kahden jo olemassa olevan teoksen (Alkemisti ja Zahir) seuraksi. Vasta hetki sitten luettu ja ah, niin kaunis Piedrajoen rannalla istuin ja itkin löytyi alle kahdeksalla eurolla. Kovakantisena tietenkin. Jostain kumman syystä valtaosa Coelhon kirjoista on painettu pehmeäkantisiksi, mikä on turkasen harmillista. Jos vain mahdollista, pyrin aina ostamaan kovakantisia. Mutta aina sekään ei onnistu.
Budjetin loppuosa menikin sitten sarjakuviin.
Blacksad 4 eli Hiljainen helvetti löysi tiensä hyllyyni. Kympillä.
Samaten Nemi V ja (lopultakin) Hellboy. Hetki meni tottua Mike Mignolan piirrostyyliin, mutta se muistuttaa mielestäni yllättävän paljon Frank Milleriä. Ja Millerhän on loistava.
Ja pitihän sitä käydä ostamassa Anni Nykäsen Mummo. Anni ja Milla Paloniemi raapustelivat jälleen nimmareita Sammakon osastolle, joten ehdin saada kirjaan vielä omistuskirjoituksenkin. Ja Anni piirsi minulle vielä Kissin! Kiitos Anni!

Oli muuten hieman lyhyempi nimmarijono kuin Sanoma Magazinesin osastolla samaan aikaan erään toisen sarjakuvapiirtäjän edessä...

Kirjamessuilla fanityttö-moodissa

Ehkä nyt olen pitänyt niitä muutamaa blogini lukijaa tarpeeksi pitkään jännityksessä, että on aika kirjoittaa kirjamessumerkintä numero 1. Merkintä numero 2 sisältää messuilta repun täyttäneet kirjat ja se seuraa todennäköisesti huomenna.
Varoituksen sana: tämä blogimerkintä sisältää vouhaa, hitusen hehkutusta ja yhden tutkijan, joka meni fanityttö-moodiin. Ainakin hetkeksi.

Lauantain reissu meinasi tyssätä heti alkuunsa paniikkiin, kun tajusin, että erikoisbussikyytiin olisi tietenkin pitänyt varata paikkalippu. Enhän minä sellaisia kaikessa jännityksessä tajunnut, mutta onneksi kuski oli ihana mies ja päästi minut kyytiin, kun muutama paikka oli jäljellä. Huh. Säästin tuollakin kyydillä melkein 25 euroa.
Messuilla olinkin jo yhdentoista aikaan ja ehdin kaiken sen hermostuksen sekaisen odottelun aikana kiertää pikaisesti pääasian, eli antikvaariset messut - tosin pintapuoleisesti.
Mutta jo hyvissä ajoin ennen kahtatoista piti suunnata Aleksis Kivi -lavalle, jota sillä hetkellä kansoitti Martti ja Eeva Ahtisaari. Ajattelin, että tottakai suurin osa valtavasta ihmismassasta häipyy entisen presidenttiparin lopetettua, että pääsen istumaan, mutta eikä mitä. Ihmismassa tuntui ilmiintyvän tyhjästä eikä sitä sitten istuttukaan.

Tapasimme Petran kanssa juuri ennen Rosan haastattelua ja vahtasimme sitten lavan sivusta kameroiden kanssa koko haastattelun ajan Rosaa ja häntä haastatelleita Sanoma Magazinesin Riku Perälää ja Aku Ankan entistä päätoimittajaa Jukka Heiskasta. Rosa puhui tulevasta Kootut-sarjastaan, suhteestaan Mikki Hiireen, kertoi matkoistaan Suomeen ja mainitsi, että Suomessa on eniten naispuolisia ankka-faneja. Hän myös mainitsi uuden sarjan sisältävän hänen ihka ensimmäisen sarjakuvansa (mies ostaa hatun) sekä netissä jo huhutun underground-sarjakuvan, joka ei ehkä täysin sovellu Disneyn mallimaailmaan huumeilla, väkivallalla ja murhilla...
Yleisömäärä oli niin valtava, että Rosa liikuttui miltei kyyneliin asti. Tämä oli kuulemma hänen elämänsä isoin yleisö.

Ehdimme Petran kanssa rauhassa kiertää messuja ennen neljää, kun sovittu tapaaminen alkoi Sanoma Magazinesin osastolta. Me olimme siis molemmat olleet Rosaan yhteydessä sähköpostitse edellisellä viikolla ja keskustelu oli päätynyt sitten siihen, että Rosa kutsui meidät molemmat syömään.
Pääsimme siis Petran kanssa takahuoneeseen, jossa tapasimme Rosan ja edellä mainittujen haastattelijoiden lisäksi muun muassa Elli Kotovirran - jonka jokaisen Rosa-fanin pitäisi tietää ainakin "Sammon salaisuuden" esipuheesta - joka auttoi meitä ujoja suomalaisia rikkomaan jään suuren mestarin kanssa.
Lahjoitimme molemmat Rosalle kopiot graduistamme, mistä herra oli hyvin otettu.

Kävimme satamassa kävelemässä ja kahvilla Fazerin kahviossa, missä eräs hyvin onnellinen Rosa-fani uskaltautui pyytämään idoliltaan nimikirjoitusta lyijykynällä ryppyiseen paperiin. Kun Rosa sitten otti taskustaan paksun tussin ja Petra kaiveli Roope-kortin repustaan, sai poika sellaisen lahjan, että varmasti koko päivä oli pelastettu. Se oli jotenkin kaunis tilanne.

Rosa tarjosi meille illallisen ja puhui hyvin vapautuneesti lopettamisensa syistä, suhtautumisestaan kustannustoimittajiin, flipperikokoelmastaan ja autoistaan. Pieni ujo fanityttö minussa sai välillä vallan, mutta onneksi meitä oli kaksi, joten toinen sai rauhoittua, kun toinen veti keskustelua. Ruoka oli hyvää, seuraa aivan loistavaa, ja jollei minulla olisi illasta todistusaineistoa, luulisin nähneeni unta.

Kun pääsin rautatieasemalle illalla puoli kymmenen jälkeen, minulla oli Roope Ankan elämä ja teot -special edition omistuskirjoituksella, pari tilattua nimmaria (Rosan sanoin: tämä on urani helpoin asia, jos voin sillä tavalla tuottaa iloa faneille, niin tottakai annan nimikirjoituksia) ja pussillinen Rosan kasvattamia chilejä. Olo oli väsynyt, mutta erittäin onnellinen.

Lupasimme olla yhteyksissä jatkossakin. Varsinkin, kun hän tarjosi apuaan tutkimukseni tekoon.

Kiitos Riku Perälälle messulipuista ja tapaamisen järjestämisestä!
Kiitos Jukka Heiskaselle esittelyistä!
Kiitos Elli Kotovirralle jään rikkomisesta!
Kiitos Petralle seurasta ja tuesta ja kaikesta muusta!
Ja kaikista isoin kiitos Donille, että jaoit aikaasi kahdelle fanille ja tutkijalle, joiden lauantai-ilta oli paras mahdollinen!