Vanhan Kirjan Talvi 2018

Vanhan Kirjan Talvi järjestettiin tänä vuonna poikkeuksellisen myöhään oletetun presidentinvaalin toisen kierroksen takia. Olin siellä perjantaina puhumassa sarjakuvabloggaamisen terapeuttisuudesta yhdessä Viivi Rintasen kanssa. Kävimme läpi Suomi sata vuotta sarjakuvassa -hankkeeseen teettämämme kyselytutkimuksen tuloksia, esittelimme hankkeessa tuotettua sarjakuvatutkimusta ja kokosimme ajatuksiamme aiheesta. Sarjainfossa (3/17) julkaistu artikkelimme toimi pohjana kommenteillemme.

Esitys meni todella kivasti. Kun on tottunut tähän työpariyhteistyöhön, ei tarvitse turhia säätää, kenen vuoro on puhua ja sanoa mitäkin. Yleisöä oli paikalla ihan kiitettävästi tilaisuuden luonteen huomioon ottaen ja kysymyksiäkin esitettiin. Kiinnostavin kysymys oli kenties se, jatkuuko yhteistyömme. Toivottavasti jatkuisi. Seuraavan kerran tapaamme Viivin kanssa maaliskuun puolessavälissä Turun Comics & Society -konferenssissa, jossa puheenvuoromme ovat päätyneet samaan paneeliin.

Paikalla oli myös Keskisuomalaisen toimittaja, jonka tekemä haastattelu julkaistiin eilen 24.2. Tässä on nyt päivitettynä jutun skannattu versio, joka toivottavasti on hieman valokuvaa parempi.

Olin melkein unohtanut Vanhan Kirjan Talven kirjamyyntipuolen, mutta onnistuin siitä huolimatta hankkimaan sen verran teoksia, että piti juosta jo lähikaupassa käteisen perässä. Stephen Kingin Hohto on klassikko, joka hyllystäni vielä on uupunut. Tämä kirja pelotteli minua teinivuosina mökillä niin pahasti, että jouduin siirtymään mökin varjoista ulos aurinkoon (gasp!), jossa äiti ja siskoni oleilivat tyytyväisinä.

Kaj Stenvallin taidekirja oli vitosen löytö ja pitihän se ottaa mukaan, jos lähden tästä seuraavaksi tutkimaan suomalaisten Aku-suhdetta ja sitä, miten Aku Ankka on vaikuttanut suomalaiseen kulttuuriin. 

Harri Filpan Kuolema meidät erotti oli ostoslistallani. Omaelämäkerrallinen sarjakuvaromaani puolison yllättävästä kuolemasta oli niin väkevä kokemus, että piti pitää miehen kädestä kiinni melkein nukahtamiseen saakka. Uskon, että teos tarjoaa vertaistukea monille läheisensä menettäneille.

Heikkisen Avilta piti ostaa myös tuorein ankkaprintti ja sain vielä mustavalkoisen version siihen kyytiin. Joskus nämäkin pitäisi saada kehyksiin ja esille.

(Näiden lisäksi ostin laatukirjallisuutta eli kaksi harvinaista Neiti Etsivää teossarjaa keräilevälle ystävälleni.)

Muovitasku heijasti valoa aika pahasti, mutta kyllä siitä hieman saa selvää.

Lauantain olin töissä nuorten sanataiteilijoiden kanssa Olipa kerran... -lasten- ja nuorten kirjallisuustapahtuman Tietokirjaraadissa, mikä meni todella hyvin. Nautin siitä, että nuoret saivat kerrottua teoksista rehelliset, asiantuntevat mielipiteet, mikä sai myös yleisöltä kiitosta. Katsotaan, miten kirjaston tuleva remontti vaikuttaa Vanhan Kirjan Talveen ensi keväänä.

Minä ja Viivi Vanhan Kirjan Talvessa

Sarjakuva-artikkelimme ensimmäinen sivu.

Ensi viikonloppuna Jyväskylän kaupunginkirjastossa järjestetään jälleen tuttu Vanhan Kirjan Talvi. Tällä kertaa olen paikalla perjantaina 16.2. yhdessä Viivi Rintasen kanssa puhumassa sarjakuvabloggaamisesta samannimisellä otsikolla. Terapeuttisuus, vertaistuki ja omat kokemukset kuuluvat puheenvuoromme sisältöihin. Meidät löytää ensimmäisen kerroksen Pienestä luentosalista klo 16 alkaen. Tervetuloa kuuntelemaan!

(Suosittelen lämpimästi myös lauantain Olipa kerran... -lasten- ja nuortenkirjallisuustapahtumaa. Sanataidekoulun nuoret ruotivat siellä viime vuonna julkaistuja tietokirjoja Lasten tietokirjaraadissa klo 13. Raati esiintyy Tietotorilla, joten kipin kapin sinne! Minäkin olen siellä juontamassa.)

Kirjahyllyn täydennystä

Adlibriksen alennuskoodi hyötykäytössä.

En ole päivittänyt kirjahyllyäni - tai oikeammin kirjahankintojani – aikoihin tänne blogiin. Syynä on ollut lähinnä se, että viime syksynä raha tuli ja raha meni suoraan elämiseen. Ne vähät kirjat, joita syksyn aikana kertyi, olivat lähinnä kirjaston poistomyynnin tulosta tai lahjaksi saatuja opuksia. Koetan nyt muistaa, mitä on mistäkin kertynyt ja vähän tiivistellä hankintojani.

Juhlin rahatilanteen parantumista vuoden alussa tilaamalla Adlibriksestä fanitukseni TOP3:n teoksia: Carrie Fisherin viimeiseksi jääneen omaelämäkerran Uuden toivon kuvausten aikaan sijoittuneesta suhteesta Harrison Fordiin, Harry Potter ja kirottu lapsi -näytelmän sekä kerrassaan herkullisen ja nerokkaan Mickey's Craziest Adventures -sarjakuvan - tekijöinä ranskalaiskaksikko Lewis Trondheim ja Keramidas.

Vanhan kirjan talven saldo

Lauantain töiden jälkeen ehdin myös kiertää Vanhan kirjan talven (10.–11.2.) antikvaariset kojut läpi ja sieltähän löytyi helmiä. Tove Janssonin ihana Kuinkas sitten kävikään? juuri sellaisena leikattuna kuvakirjana kuin se pitää lukeakin. Johanna Sinisalon paras teos sitten Ennen päivälaskua ei voin eli upea dystopia Auringon ydin. Stieg Larsson on paheeni (kenties Dan Brownin lisäksi). Viihdyn Lisbetin seurassa ja tämä osa puuttui Millennium-trilogiastani. Seuraavaksi aion katsoa tämän elokuva-adaptaation (lopultakin).

Lahjoja ja löytöjä

Tässä on nyt sekalainen pino kaikenlaista. Zorrot sain yllätyslahjaksi ystävältäni. Kyseessä on ehkä ensimmäinen fanituksen kohteeni ikinä. Tähän palaankin jossain vaiheessa myös blogissa tarkemmin. Satu kasvattaa ja Che Guevaran Moottoripyöräpäiväkirja löytyivät kirjaston kierrätyshyllystä. Pratchettit (muistaakseni molemmat) ja Kingin Tulisilmä ovat siskoni löytöjä vastaavasta kierrätyshyllystä. Pohjimmaiset lastenkirjat kuuluivat Lasten tietokirjaraadin lukuohjelmaan. Yllättäen Vesa Lehtimäen Pieniä hetkiä suuresta galaksista oli oma lempparini, vaikka Ertimon Yö oli visuaalisesti vaikuttava.

Kirppis- ja alesälää

Yksi oppilaistani saa Vilja-Tuulia Huotariselta ohjausta, joten pitihän sitä tutustua Huotarisen runouteen tarkemmin. del Toron vampyyritrilogian vika osa oli alennuksessa Suomalaisessa, ja itsenäinen jatko-osa Millennium-sarjalle, Lagercranzin Se mikä ei tapa taisi löytyä Sittarista. Barks / Rosa -kokoelma tuli vastaan ihan kirppiksellä, mikä hämmensi. Pakkohan se oli viedä sieltä pois. En ole vielä ehtinyt hankkia noita mestareiden yhteiskokoelmia lainkaan hyllyyni. 15 €:lla oli hyvä aloittaa.

Lahjaksi ja poistomyynnistä

Pinossa olevat lasten- ja nuortenkirjat ovat, kuten kuvasta näkyy, ovat peräisin kirjaston poistomyynnistä. Englanninkielisen peikkokirjan sain siskoltani joululahjaksi ja Suuren noitatiedon ystävältäni ja entiseltä työtoveriltani. Se on lapsuuteni suuria suosikkeja – lainasin sitä kirjastoautosta ties kuinka monta kertaa.

Työhuoneellani on myös melkoinen pino lahjaksi saatuja tietokirjoja. On aina mukavaa, kun joku tyhjentää kirjahyllyään ja muistaa minua.

Kultturellia viikonloppua!

Kirjahyllyn täytteeksi

Kävin eilen Vanhan kirjan talvessa. Tällä kertaa puheohjelmassa ei ollut hirveästi mitään kiinnostavaa, joten piipahdin lähinnä tekemässä ostoksia. Valikoima tuntui tänä vuonna paremmalta siinä mielessä, että tein loistavia löytöjä hyvään hintaan. Yleensä tuppaan kiertämään kojut läpi ennen kuin alan tehdä kauppoja. Nyt tuli useampaan otteeseen sellainen olo, että pakko ottaa ennen kuin muut vievät.

Lastenkirjahyllyäni täydentää nyt Emilia Lehtisen kirjoittama ja Laura Valojärven upeasti kuvittama Prinsessa Wilhelmiina ja kohtalon lantti. Ostin sen ihan aluksi vain kuvituksen ja runomuotoisen kerronnan takia, mutta tajusin sitten, että kirjassahan on jippo: siinä on useampia vaihtoehtoisia loppuja! Tätähän pitää lukea heti viikonloppuna.

Vitosen hyllystä napsin mukaani myös Larssonin Millennium-trilogian osat yksi ja kolme kovakantisina. Pidän Lisbethistä ja pidin trilogiasta, vaikka väittävät, että ruotsalaisduo Erik Axl Sundin Varistyttö-sarja pesee Larssonilla lattiaa. (Saa nähdä, ensimmäinen osa on nyt kirjastosta lainassa.)

Pasi Ilmari Jääskeläisen Sielut kulkevat sateessa oli todellinen löytö: osta arpa eurolla ja valitse sitten pinosta kirja. Luin tätä viime kesänä, kun satoi koko ajan ja tuli vähän lovecraftmäinen fiilis. Gaimanin novellikokoelma osui silmään vahingossa ja pakkohan sekin oli ottaa kyytiin, koska Gaiman. 

(Siskoni vihaavat tätä nykyilmaisua "koska jotain" ja sanovat, että minun pitäisi kieli-ihmisenä ja kielioppifriikkinä välttää sitä täysin. Vastasin, että kieli pyrkii lyhentymään luonnostaan, joten ilmaisu on taloudellinen. Ja hauska. Osallistuin myös yhteen gradututkimukseen siitä, miten ilmaisua käytetään ja mikä on kenenkin kielikorvalle sopiva ja oikea paikka käyttää sitä.)

Ja sitten vielä Dracula. Olen metsästänyt tätä kovakantisena vuosia, enkä uskonut, että saan sitä halvalla mistään. Nyt sain. Ja vieläpä samalla kannella, millä luin sen itse teininä! Joku tuntematon mies siinä piipahti toteamassa, että se on paras kirja, jonka hän on ikinä lukenut. Harkitsin hetken verran, säästänkö sittenkin englanninkieliseen versioon, mutta miksen voisi hankkia alkuperäiskielistä joskus myöhemmin tämän rinnalle? 

Koko juttu ei mahtunut
skanneriini.

Niin, ja kävihän sitten siinä Keskisuomalaisen toimittajakin tekemässä vierailijoista juttua. Haastattelivat aluksi vieressä olijaa ja kysyivät sitten, saako minustakin ottaa kuvia. Ajattelin, että jos siinä sivussa näyn, niin ei se nyt haittaa, mutta halusivat sitten jututtaa minuakin lukemisesta ja kirjojen hankkimisesta. Homma meni siihen, että minun kommenttini päätyivät sitten lehteen. Melkein nolottaa. 

Vaikka enemmän oikeastaan nolotti se, että kun minulta kysyttiin, mistä kirjoista en luopuisi hyllyssäni, panikoin, ja osasin vain ajatella eilen pongaamaani Hesarin uutista Harry Pottereiden lukijoista, niin pamautin sitten Potterit.

Oikea vastaushan olisi ollut Don Rosan tuotanto.

Loppujen lopuksi juttu oli kuitenkin kirjoitettu sen verran kivasti, ettei siinä käynyt ilmi Pottereiden ehdottomuus.

Vanhan kirjan talvesta hiippailimme ystäväni kanssa Jyväskylän taidemuseolle, josta minun oli tarkoitus käydä ostamassa tunnekorttipakka. Kävimme kuitenkin ensin tutustumassa Tommi Toijan Mutatis Mutandis -näyttelyyn, josta olin nähnyt joitain hämmentäviä valokuvia. Arvostan todella paljon kuvanveistäjiä, koska kolmiulotteinen hahmottamiseni rajoittuu kaksiulotteiseen taiteeseen. Siksi katselen mielelläni patsaita, eivätkä Toijan keramiikasta tehdyt pienet mutanttiolennot olleet poikkeuksia. Varsinkin, koska ne olivat rujoudessaan melko karmivia. 

Näyttely jatkuu muuten huhtikuun kolmanteen päivään saakka, joten kannattaa piipahtaa! (Ja se Kilpisenkadun ja Vapaudenkadun kulman seinällä oleva valoteos pissivästä pojasta on muuten myös Toijan tuotoksia.)

o___O

"Me katselemme sinua. Ilman silmiä." Muukalaiset-sarja.

Nurkan mustasilmäinen mutantti oli kammottava.
En suostunut menemään sen lähelle.

Samikset.

Tätä lähdin hakemaan: Pia Westerholmin tunnepakka. 
"Tästä navetasta lähtemisen tunne."

Kulttuuriviikonloppuni jatkuu tänään teatterin merkeissä. Pääsen lopultakin näkemään kaupunginteatterin Jekyll & Hyde -musikaalin!

Helmikuun kuulumisia

Lienee aika tehdä jonkinlainen päivitys siitä, missä mennään ja millä valuutalla.

Vanhan Kirjan Talvi oli ja meni. Sarjakuvaosio vaikutti yleisön lukumäärän perusteella suositulta, vaikka olisinkin tutkijana kaivannut hieman tieteellisempään suuntaan pohjaavaa ohjelmaa. Toisaalta taiteilijoiden omasta ammatillisesta historiasta on kiva kuulla. Olin vain hieman väärää yleisöä Angry Birds -osiolle.

Omaan osuuteeni en ole kauhean tyytyväinen. Aikataulusäätämiseni takia en ehtinyt harjoitella esitelmääni kuin kerran, mikä näkyi esiintymisvarmuuden puuttumisena. Jännitin selvästi ja tiesin, että se näkyi ja kuului. Miten kummassa onnistuin lektiossani ja koko väitöstilaisuudessa olemaan niin rauhallinen ja tällaisen rutiiniesitelmän kanssa panikoimaan kuin yläasteelainen? Ehkä se johtui siitä, että väitöstilaisuudessa tiesin tarkkaan asiani ja olin valmistautunut siihen jo kuukausien ajan. Mitä tästä opimme? Ihan sama, millainen esitelmä ja missä tilanteessa – ennakkovalmistautuminen takaa itsevarmuuden.

Olin myös hieman pettynyt kirjatarjontaan. En tiedä, olenko nirsoontunut, vai oliko esillä olevista kiinnostavista teoksista vaan niin moni jo omassa hyllyssäni, että päädyin ostamaan vain yhden kirjan: pitkään metsästämäni Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan. Hyväkuntoinen, kovakantinen. Koska muuta en oikeastaan ostanut, ei parikymppiä hintana ollut turhan kova.

Väitökseeni viitattiin muuten tuoreimmassa Sarjainfossa:

Tarkkaavaisimmat ovat ehkä myös huomanneet tuoreimman julkaisuni. Se ilmestyi tässä aivan äskettäin, enkä ole sitä ehtinyt vielä edes tilata itselleni. (Osasyynä on se, että jostain syystä kirjoittajat eivät saa itselleen ilmaiskappaleita, ainoastaan alennusta.) Mutta tarkoituksena on hankkia se piakkoin.

Comics and Power. Representing and Questioning Culture, Subjects and Communities on sarjakuvatutkijoiden vertaisarvioiduista artikkeleista koostuva kokoelma, jonka tekoon osallistuneet ovat Pohjoismaisen sarjakuvatutkimusverkoston NNCOREn jäseniä. Oma artikkelini ”’Shades of Conan Doyle! A Lost World!’ Fantasy and Intertextuality in Don Rosa’s ’Escape from Forbidden Valley’” kertoo nimensä mukaisesti sarjakuvan intertekstuaalisista suhteista mm. King Kong -elokuvaan (1933) ja siitä, miten se jatkaa fantasian genren jo miltei sukupuuttoon kuollutta kadonneiden laaksojen tematiikkaa. Tämän artikkelin julkaisua on odoteltu jo kolmisen vuotta, joten oli jo aikakin! Teosta saa täältä.

Koulutusputkeni jatkuu myös. Aloitin viikonloppuna vajaa puolitoista vuotta kestävän sanataideohjaajakoulutuksen Kuopion Snellman-kesäyliopistossa. Ohjelmassa on siis viettää joitakin viikonloppuja Kuopiossa lisäkoulutuksen merkeissä. Olen tästä erittäin innostunut. Ainoa harmi liittyy viikonloppujen ajankohtaan. Totta kai ne sattuvat samoille päiville kuin Tampere Kuplii ja Ropecon. Voin siis jo nyt sanoa, etten ole puhumassa kummassakaan tapahtumassa. Katson, josko ehtisin piipahtaa Tampereella, sillä haluaisin niin kovasti nähdä Sarjakuva-Finlandian jaon livenä. Näin esiraatilaisena minulla ei ole lupa kommentoida valintaprosessia julkisesti, mutta olen kyllä varsin tyytyväinen kärkikymmenikköön. Siellä on muutama ehdoton suosikkini. On myös ollut ihanaa lukea parin ensikertalaisen tuntoja valinnasta.

Toisaalta voin jo kertoa, että minua pyydettiin puhumaan Archipelaconiin! Paperini valittiin myös conin akateemiseen osuuteen, joten kaksi esitelmää kesäisellä Ahvenanmaalla riittää kyllä hyvin korvaamaan kevään harmit. Iloinen uutinen on myös se, että Alfred Kordelinin säätiö myönsi minulle matka-apurahan kesän reissuihin, mikä kattaa sekä Archipelaconin että Turun Fragile Subjects -konferenssin kulut. Odotan molemmilta paljon, varsinkin Archipelaconilta, jonne olemme tekemässä kolmen ystävän kanssa roadtripin. Idyllinen mökkimajoituskin on jo varattu. Kesällä on siis luvassa melkoista roadtrip-päivitystä neljän nörtin matkasta.

Laitoin abstraktin myös NNCOREn kesän konferenssiin, joka järjestetään kesäkuun alkupuolella Oslossa. Paljon tuttuja kollegoita on hakenut sinne ja olisi ihanaa kokoontua jälleen yhteen ja verkostoitua tulevaisuutta ajatellen.

Viime viikot ovat olleet täynnä apurahahakuja, esitelmien suunnittelua ja opetusta. Olen hakenut rahaa sekä omaan henkilökohtaiseen post doc -tutkimukseen (joka tietenkin liittyy sarjakuvatutkimukseen, mutta sangen laajasti) että yhteiseen projektihankkeeseen, joka myöskin koskee suomalaista sarjakuvatutkimusta. Meitähän on jo kolme kappaletta Jyväskylän Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella – kyseessä on siis melkoinen keskittymä.

Seuraava julkinen esiintymiseni on itse asiassa huomenna. Kotilukioni kutsui minut puhumaan urapolustani ja tutkimuksestani. En ole varmaan koskaan tehnyt niin monen dian esitelmää… Pohjois-Karjalan radio haluaa sen jälkeen haastattelun. Vientiä riittää siis vieläkin.

Ankallisaarteita - Aku Ankka -näyttely Jyväskylän yliopiston kirjastossa

Yhteistyössä Vanhan Kirjan Talven kanssa Jyväskylän yliopiston kirjastossakin tapahtuu. Toisen kerroksen Ex Libris -tilassa on nähtävillä Ankallisaarteita-niminen Aku Ankka -näyttely. Näyttely avautui eilen Runebergin päivänä ja on nähtävillä 31.3. saakka. 

Onnistuin käväisemään sattumalta juuri avajaispäivänä katsastamassa pienen näyttelyn. Kuuntelin musiikkia kaikessa rauhassa ja tutkailin vitriinejä, kunnes pääsin näyttelyn vasempaan reunaan.

Päästin suustani jonkin omituisen äänen, jonka volyymista minulla ei kuulokkeitteni takia ollut mitään havaintoa: vitriinissä komeili oma väitöskirjani. Hihittelin hieman innoissani ja heiluin siinä kuin mikäkin höntti. Ja pääsin kommentoimaan asiaa näyttelyn vieraskirjaan aivan ensimmäisenä.

Vitriineissä esillä niin Kari Korhosta kuin Don Rosaakin sekä suosittuja murrealbumeja.

Harvinaisuuksia

Sukupuu, Barksin koottuja ja... ylähyllyllä tutkijan tuotos!

Siinähän se napottaa.

Vieraskirjamerkinnästä unohtui vain päivämäärä. Ehkä käyn lisäämässä sen myöhemmin.