Järki vs. tunteet, eli kuinka selvitä esitarkastajien lausunnoista

Kuten hieman ounastelin, sain esitarkastajien lausunnot tällä viikolla. Olin varautunut tekemään väitöskirjaani muutoksia, mutta lausunnoista nousi esille niin paljon kritiikkiä, muutosehdotuksia ja puutteita, että sinne katosi itsetunto, putosi jonnekin pohjamutiin ja valui alas viemäristä. Makasin keskiviikkoiltana kylpyhuoneen lattialla itsesäälissä velloen.

Minulla on paha tapa liittää kaikki tuottamani tekstit oman persoonani jatkeeksi ja jos saan valtavasti kritiikkiä, koen, että se kohdistuu minuun ihmisenä, mikä on aivan väärä (ja naurettava) käsitys. Keskiviikkona kuitenkin tuntui siltä, että kaikki työ on ollut aivan turhaa.

© Disney (Rosa: "The Magnificent Seven [Minus Four] Caballeros", s. 4.)

Olen tänä keväänä sekä post doc -päivässä että vertaistukikurssilla saanut kuulla paljon siitä, miten yliopistourasta haaveileva tutkija joutuu kestämään valtavasti kriittistä palautetta. Sitä saa rahoitus- ja hankehakemuksista, vertaisarvioiduista artikkeleista ja tietenkin väitöskirjan esitarkastajilta. Kun olet työstänyt selkä hiessä rahoitushakemusta, jonka varaan koko seuraavan vuoden taloudellinen pärjäämisesi nojaa, ja joka sitten tulee bumerangina takaisin, niin kyllähän se pahalta tuntuu. Ei kukaan voi sivuuttaa sitä olankohautuksella.

Tai että olet kirjoittanut sydänverelläsi mielestäsi loistavan artikkelin, jonka arvioijat arvostelevat jonnekin kakkosen tasolle, niin kyllähän se syö miestä ja naista. Saati sitten ne useat vuodet, jotka olet kuluttanut vääntääksesi väitöskirjan, joka on kuin oma lapsi, johon olet uhrannut niin paljon aikaa saattaaksesi sen maailmalle. Ja sitten esitarkastajien lausunnot nostavat esiin kaikki ne viat ja puutteet ja sitten makaatkin siellä lattialla kiukunkyyneleet silmissä ja koet olevasi surkea tutkija.

Tällainen reaktio kuuluu asiaan. Teksti on tieteellisyydestään huolimatta henkilökohtaisen työn tulos ja kriittinen (rakentavakin) palaute tuntuu pahalta. Mutta se on ensimmäinen reaktio. Kun pahin tunnemyrsky on ohi, palautetta pystyy katsomaan järjellä ja näkemään siitä sen olennaisen: ne konkreettiset muutosehdotukset. Tarkastajien huomioimat ansiot. Pyynnöt selkeyttää jotain kirjoittajan näkemystä, joka vaikuttaa lupaavalta, mutta joka ei ihan aukene.
Sitten tutkija pääsee ylös lattialta ja näkee, että kritiikillä on merkityksensä: sen tavoite on parantaa tutkimusta kielellisesti, rakenteellisesti ja sisällöllisesti.

Kun seuraavana päivänä luin esitarkastajieni lausunnot kunnolla läpi, ymmärsin, miten perusteellisia, päteviä ja konkreettisia ne olivat. Analyysini sai molemmilta kiitosta. Tutkimusaiheeni nähtiin merkityksellisenä ja sitä olisin saanut avata vielä enemmän: mitä Don Rosan tausta underground-tyylistä vaikutteita saaneena piirtäjänä antaa Disney-sarjakuville ja mikä on väitöskirjani merkitys sarjakuvatutkimukselle? Fantasian genren ja tyylikeinon väliset näkemyserot tutkijapiireissä olin nostanut kiinnostavasti esille. Positiivisia seikkoja löytyi paljon.

Mutta sitä parantamisen varaakin oli reilusti. Tarvitsen lisää tiettyjä teoriakirjoja ja teoriani pitää nivoutua vuoropuheluun analyysini kanssa. Rakenne saattaa vaatia muutoksia ja esimerkiksi johdantoon kirjoitettu faniuden näkökulma voisi avata sekä henkilökohtaista että laajempaa merkitystä Aku Ankka -sarjakuvien suosion suhteen.

Mieleni on jo alkanut työskennellä muutosten parissa ja ruvennut sumplimaan, miten toteutan mitäkin. Järjen otettua vallan ensireaktioni oli varsin Hermionemainen: "When in doubt, go to library." Sieltä on jo pari teoriateosta lainattu.

Laajat muutosvaatimukset ja -ehdotukset aiheuttivat kuitenkin muutakin kuin pienen henkilökohtaisen kriisin - nimittäin aikataulumuutoksen. En perfektionistina mitenkään ehdi tehdä toivottuja muutoksia tämän parin viikon aikana, jotta esitarkastajat saisivat sekä tarkastaa muutokset että suositella väittelylupaa, jota olin suunnitellut hakevani 10.6. pidettävässä tiedekuntaneuvoston kokouksessa.
Olin kovasti haaveillut pääseväni väittelemään heinäkuun puolivälissä (itse asiassa Finnconin ohessa), mutta nyt se ei tule tapahtumaan. Ohjaajien kanssa neuvoteltuani päätimme suosiolla siirtää väitöspäivää syksyyn, jotta saan tutkimuksestani niin hyvän kuin mahdollista.

Eniten se otti ylpeydelle, mutta koska näissä tilanteissa mikään ei ole varmaa ja lukkoonlyötyä, en ole kenellekään sanonut päivämäärää sataprosenttisen varmaksi. Kesä menee siis väitöskirjan parissa (taas kerran) ja se lomailu jää nyt vähemmälle. Mutta pääsen kuitenkin nauttimaan Finnconista kaikessa rauhassa ilman turhia stressaamisia. Syksystä tulee sitten varmaan kiireinen opetuksen ohessa, mutta yritän kovasti olla sitä mieltä, että kaikella on tarkoituksensa.

Ja tällä hetkellä mieliala on kuitenkin aika luottava ja hyvä.
Ensi viikolla alkaa uurastus.

© Disney (Rosa: "The Magnificent Seven [Minus Four] Caballeros", s. 34.)

Lisää kirjoja sitten viime postauksen

Hetken kaivelun myötä havaitsin, että olen viimeksi päivitellyt hankittuja kirjoja joskus alkusyksystä. Hups. Kirjaostokset eivät siis ole selvästikään olleet päällimmäisinä mielessä.
Tehdään korjaus tähän seikkaan nyt heti, sillä kävin viime viikolla kiertämässä kirppiksiä oikein urakalla, mistä tietenkin seurasi valtava kirjapino hyllyn täytteeksi. Sitä ennen kuitenkin muutamia teoksia, joita olen mukaani kahminut.

Proosaa on tullut noukittua vähän joka suunnalta. Lapsuuden rakkaudet eli Burnettin Pikku prinsessa ja Salainen puutarha löytyivät kirppareilta, kuten myös Edgar Allan Poen Arthur Gordon Pymin selonteko, Steven Hallin Haiteksti sekä Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa. Isomäen kirjan lukemista odotan innolla, sillä sen sarjakuva-adaptaatio oli varsin kiinnostava. Dragonlancen Kadonneiden kronikoiden ensimmäinen osa Kääpiökuilujen lohikäärmeet on muistaakseni Antikvariaatti Lukuhetkestä. Bernard Cornwellin Enemy of Godin ja Excaliburin tilasin miehelleni syntymäpäivälahjaksi Suomalaisen verkkosivuilta. Noita Talvikuninkaan jatko-osia ei valitettavasti ole suomennettu jostain syystä.

Sarjakuvia en ole hirveästi hankkinut festareiden ulkopuolella. Epätarkasta kuvasta voi pongata Jenny Wangin Koko Be Goodin (Fantasiapelit), jonka sarjakuvakerronta on riemastuttavaa; Kati Kovácsin Karu sellin (Lukuhetki), joka menee kurssille analysoitavaksi; Ville Tietäväisen Näkymättömät kädet (Suomalainen), joka on uskomattoman taidokas ja elokuvallinen sekä Tuuli Hypénin Nanna - City-eläinkirja (Kirjatori), koska Nanna on ihana hahmo. Kuvasta puuttuu varmaan kolmisen viimeistä Nemi-albumia, joita keräilen ahkerasti.

Muutamia tietokirjojakin on löytynyt kirppiksiltä, mutta pääasiassa niitä on tilattu tarpeeseen. Harri V. Hietikon Management by Sauron on lahja ystävältäni, joka ymmärtää hyvän päälle. Karin Kukkosen Comics and Graphic Novels (menee teoriakirjaksi sarjakuvakurssille) sekä Diana Wynne Jonesin The Tough Guide to Fantasyland on tilattu tutkimuskäyttöön Suomalaisesta, josta löytyi myös tuo pinon alimmainen ja varsin heikosti näkyvä The Ultimate Encyclopedia of Fantasy. Paul Gravettin Sarjakuvaromaani on kirppislöytö.
Taiteeksi tarinoitu oma elämä on yliopistomme Kirjavitriinistä. Sekä se että Hoitavat sanat ja Juhani Ihanuksen Sanat että hoitaisimme (Suomalainen) liittyvät luovuusterapiakoulutuksen tulevaan lopputyöhöni teoriamateriaaleina. Kuvasta puuttuu Maailman pingviinit -teos, jonka ostin Kirjatorilta ja olin kokonaan unohtanut. Pingviini on sisäinen eläimeni.

Pelkästään viime viikon kirppiskäynnillä, johon sisältyi kaksi isoa kirpputoria, mukaan tarttui tällainen kirjapino. (Ja tämäkin kuva valehtelee, koska pari kirjaa siltä reissulta menee lahjaksi.) Andy Rileyn Itsemurhapupujen paluu oli pakko ottaa (halpa), koska se oli täynnä hienoja intertekstuaalisia viittauksia mm. Taruun sormusten herrasta. Paulo Coelhon elämänviisaudet ovat paheeni, joten Valkyriat putosi sen takia ostoskoriin. Risto Isomäen ekoscifi kuulostaa niin hienolta, että pitää kokeilla myös Litium 6:sta. Kiinalainen keittokirja yrittää tsempata minua ruuanlaittoon ja Japanilainen puutarha suomalaisittain odottaa puutarhainspiraatiotani. Erin Morgensternin The Night Circus on aivan uusi tuttavuus, mutta taustakannen tekstin perusteella tämä fantasiateos vaikutti lupaavalta. Kaari Utrion Bella Donna puolestaan kertoo naiskauneuden käsitteestä eri aikakausina. Pinossa on myös se puuttuva Nanna-teos eli osa 3 sekä Disneyn kuvakirja Lilo & Stitch. Stitch on mahtava, elokuva on hyvä ja kuvakirjoja pitää aina hankkia oppilaiden iloksi.

Tälläkin hetkellä katselen paria sarjakuvateosta Adlibriksen tarjonnasta sekä paria sanojen ja kuvien terapeuttisuudesta kertovaa opusta. Ehkä ensi kuussa sitten seuraava tilaus...