Vanhan kirjan talvessa sarjakuvaohjelmaa! (HUOM.! Muuttunut esitelmäaika!)

© Disney

Ensi viikon viikonloppuna järjestetään jälleen vuosittainen Vanhan kirjan talvi Jyväskylän kaupunginkirjastossa. Perjantaista lauantaihin kestävä ilmainen tapahtuma kerää yhteen antikvaareja ja kirjallisuuden ystäviä. Tänä vuonna sarjakuva on varsin hienosti edustettuna ohjelmassa, sillä lauantaina 7.2. puheohjelmassa on luvassa parin tunnin sessio sarjakuvafaneille ja -harrastajille. Kello 13-15 musiikkisalissa puhutaan sarjakuvasta työnä, tutkimuskohteena ja harrastuksena. Puhumassa ovat allekirjoittaneen lisäksi Aku Ankan entinen päätoimittaja Jukka Heiskanen ja Peräsmies-sarjakuvan toinen luoja Timo Kokkila.

Korjatun aikataulutiedon mukaan oma esitelmäni, aiheenaan "Ankkalinnalla tohtoriksi. Sarjakuva tutkimuskohteena", alkaa klo 13.30 ja kestää puolisen tuntia.

Kannattaa myös panna merkille, että Jyväskylän yliopiston kirjaston toisessa kerroksessa pääsee tutustumaan Aku Ankka -aiheiseen näyttelyyn perjantaina klo 8-18 ja lauantaina klo 9-16.

Väitöstilaisuus ja karonkka - valitut palat

Tätä oli luvassa

Vakavalla naamalla saliin. Päässä soi Duel & Cloudscapes.

Kustos (ja ohjaajani) Urpo Kovala julisti väitöstilaisuuden alkaneeksi.

Vastaväittäjä Merja Polvisen aloituspuheenvuoro lektion jälkeen.

Väittelijän sisäinen ahdistus vinossa hymyssä.

Väitös pysyi siistinä, joten kustoksella ei ollut tarvetta puuttua keskusteluun.

"Oletko aivan varma tästä argumentistasi?"

"Kirjoitin tähänkin pätevän vastauksen, kai se jossain täällä lukee..."

Sali oli tupasen täynnä, kuten kuvasta näkyy. Lisätuoleja kannettiin.

Nyt se on ohi!

Karonkka ja onnellinen väittelijä ohjaajansa Irma Hirsjärven seurassa.

Tervetuliaismaljapuheen tynkää ei tullut suunniteltua.

Kiitospuheita sitäkin enemmän. Joku itkee aina.

Minulle lausuttiin runo, joka alkoi "Ol' neitosen koti Nebraska..."

Singstar-haasteilta alkoi Lady Gagalla.

Tohtori Magia kiittää ja kumartaa.

Valitettavasti joudutte karonkkakuvissa tyytymään omaan pärstääni, sillä suojelen vieraina olleiden tärkeiden ihmisten yksityisyyttä. Ylioppilaskylän Ravintola Rentukassa järjestetty karonkka oli rento ja mukava ja pukukoodina oli "Sankarit ja roistot". Tuolla hetkellä vielä tuleva tohtori Magia korosti asuaan keltaisella napilla, oransseilla sukkahousuilla ja käsilaukulla. (Jossa valitettavasti ei ollut posauspommeja.) Paikalla oli muun muassa She-Hulk, Bane, Xena, Man in Black, Harry Potter, Tuhkimon haltiakummi, Pocahontas, Kätkijöiden Arietta ja Mina Harker.

Ohjelmaan kuului syömisen (ruokaa oli liikaa, eli pilkkuun asti jaksaneet vieraat saivat mukaansa eväsrasiat) ja perinteisten kiitospuheiden lisäksi rentoa seurustelua, biljardia (jonka takia karonkka järjestettiin Rentukassa - myös puolisoni viihtyi), Singstar-haaste (minä sain haastaa kenet tahansa laulamaan haluamani biisin ja vastaavasti kuka tahansa saattoi haastaa minut) ja hieman kevyttä tanssahtelua sopivan musiikin, kuten Turmion Kätilöiden tahtiin. Haaveilemani tanssiesitys jäi pois, koska esiintyjäni oli jäänyt jumiin Lontooseen.

 

Kiitos vieraille ja kiitos kaikille muillekin muistaneille ja onnitelleille. Kiitoskortit on tilattu, ne saapuvat toivottavasti ensi viikolla.

 

 

Kuvat © Antti Hallamäki paitsi runonlausuntakuva © Hanna Virtala.

Välitilassa tulevaisuutta miettien

Olen tässä vuoden alussa yrittänyt orientoitua takaisin arkeen, johon ei enää kuulukaan tiedoston nimeltä väitöskirja.docx avaamista. Se on tuntunut kieltämättä hämmentävältä. Ja ehkä myös helpottavalta. Se kierrelehtinen monistenivaska, joka kutsutaan myös Katjan väitöskirjaksi, on päässyt makaamaan hyllyssä kaikessa rauhassa. En siihen koskenut koko lomani aikana, koska olin jo alkanut inhota koko tekelettä. Lähinnä siksi, etten ole sen teoriaosuuteen tyytyväinen. Olin koko väitöstä seuranneen viikon sitä mieltä, että olisi pitänyt kirjoittaa uusiksi koko hela hoito. Ongelmanihan on se, että olen luonteeltani kunnianhimoinen, perfektionisti ja kaiken hyvän lisäksi suorittaja. Yritä siinä sitten työstää jotain väitöskirjan suuruusluokassa olevaa projektia niin, että olisit itse tyytyväinen lopputulokseen edes pari päivää putkeen. Huoh. Pahin on nyt onneksi helpottanut, koska olen joutunut palaamaan takaisin arkeen ja opetuksiin. Minulla on kolme ryhmää sanataidekoulussa ja Alkion lyhyt kurssi opetettavana. Kahden uuden ryhmän ilmestyminen lukujärjestykseen on pakottanut keskittymään opetusten suunnitteluun laajemmin kuin aikaisemmin, joten tutkimuksen ajattelu ei ole vielä ollut etusijalla arjessani.

Sen verran tässä on kuitenkin ehtinyt saada aikaiseksi, että olen väsännyt vuoden ensimmäisen post doc -rahoitushakemukseni pienen porukan hankkeelle, josta olisin itse päävastuussa. Tähän en mene vielä sen tarkemmin, koska projekti on varsin suunnitteluasteella. Sarjakuvatutkimukseen se kuitenkin liittyy, joten niissä piireissä tulen vaikuttamaan myös tulevaisuudessa. Tässä on vielä pari muutakin rahoitushakua menossa, joista ajattelin kinuta rahaa samaan asiaan, jos tämä yliopiston strateginen rahoitus ei nappaakaan. Lisäksi suunnittelen hakevani pientä rahoitusta väitöskirjani muokkaamiseen mahdollista populaaria julkaisua ja / tai englanniksi kääntämistä ajatellen. Ideoita siis olisi, jos vain saisi rahaa niiden toteuttamiseen.

Olen myös hakemassa kahteen täydentävään koulutukseen. Molempia töitä olen käytännössä jo tehnyt, mutta koulutus antaisi sitten sitä pätevyyttä ja lisää osaamista. Toiseen jo hainkin ja toisen hakuaika on tämän kuun aikana, joten hakemuksen väsäys alkaa olla ajankohtaista. Myös työkkärin kanssa joudun olemaan taas tekemisissä, koska opetukseni määrä on sen verran pientä, ettei sillä ilman apurahaa tai muuta korvausta elä. Katsotaan, mitä tapahtuu. Olen myös hämmentyneenä tajunnut yliopistolla, että nytpä ei olekaan sitä jatko-opiskelukorttia, jonka tarraa vilauttamalla saisi pienen alennuksen lounaasta. Tilanne on uusi ja varsin outo. Melkein jo raskain sydämin olin siirtämässä korttia pois lompakostani kunnes tajusin, että tarvitsen sitä edelleen yliopiston kirjastokorttina.

Tämän vuoden suunnitelmista voin kuitenkin paljastaa seuraavaa. 6.-7.2. Jyväskylän kaupunginkirjastossa järjestetään jälleen Vanhan Kirjan Talvi, jonne minut on pyydetty puhumaan tutkimuksestani. Tarkasta aiheesta saati ohjelma-ajasta en vielä osaa sanoa mitään, ne selvinnevät myöhemmin. Minut on myös kutsuttu esitelmöimään kahteen muuhunkin paikkaan. Toinen on Helsingissä keväällä (tähän palaan, kunhan asia julkistetaan), toinen on omassa kotilukiossani helmikuun lopulla. Muista julkisista tapahtumista sen verran, että Helsingin Kulttuuritalolla järjestetään 25.-26.4. ensimmäistä kertaa Popcult-niminen tapahtuma, jonne minut hyväksyttiin puhumaan tutkimuksestani. (Pitänee vielä varmistaa, että mistä lupauduin puhumaan, koska unohdin kirjoittaa sen ylös.) Popcultin porukat ottavat ohjelmaehdotuksia vastaan vielä TÄNÄÄN 16.1., joten jos olet nopea, saatat ehtiä mukaan. 

Elokuun puolenvälin jälkeen suuntaan puolestaan Turkuun Fragile Subjects - Childhood in Literature, Arts and Medicine -konferenssiin, jonne esitelmäehdotukseni ankanpoikien kehityksestä Disney-sarjakuvissa hyväksyttiin. Olen asiasta enemmän kuin innoissani, sillä Maria Nikolajeva, jonka teos The Magic Code oli yksi väitöskirjani tärkeimmistä teorialähteistä, on konferenssin kunniavieras. Olen varautunut vakavaan akateemiseen fanituskohtaukseen.

Kesäkuussa olisi Oslossa NNCOREn konferenssi, jonne olisi melkein pakko päästä taas tapaamaan tuttuja ja verkostoitumaan lisää. Abstraktien deadline on ensi kuussa. Lisäksi olen jo maksanut osallistumismaksuni kesäkuussa Finnconin sijaan järjestettävään Archipelaconiin. Sekin on vähän must, koska miettikää nyt: kunniavieraana George R. R. Martin! Haaveilen conissa puhumisestakin, mutta ohjelmaehdotuksia ei ole vielä alettu kaipailla. Laitoin kuitenkin tänään conin ohessa järjestettävään FINFAR-tutkijaseminaariin abstraktiehdotukseni.

Tällaista tältä erää. Olen ehkä hieman eksistentiaalisessa identiteettikriisissä, koska väitöksen jälkeen pitäisi määritellä kuka minä oikeastaan olen tai kuka haluan olla ja onko minusta nyt enemmän hyötyä akateemisessa maailmassa. Ja mitä se tohtorius sitten oikeastaan tarkoittaa ja auttaako se elämässäni nyt minua jonnekin (parempaan) suuntaan?

Uusia päivityksiä odotellessa voitte vaikka lukaista Ankkalinnakkeen blogin, jonne kirjoitin jotain pientä siitä, miten 6-vuotiaasta lukutoukasta kehittyi ankkatutkija.

P.S. Olen ottanut vastaan Kirjan vuoden lukuhaasteen. Ota sinäkin!