Tiedettä, taidetta ja teoksia

Toinen syy maaliskuun hiljaiselolle on se, että jokaikisenä viikonloppuna on tapahtunut jotain. Tässä muutamia olennaisuuksia nätisti pähkinänkuoressa ja kuvaspämmeinä.

Lauantaina 5.3. olin kollegani Susanne Ylösen väitöstilaisuudessa. Hänen taidekasvatuksen väitöskirjansa Tappeleva rapuhirviö. Kauhun estetiikka lastenkulttuurissa tarkastettiin yliopiston Seminarium-rakennuksen klassisessa vanhassa juhlasalissa ja vastaväittäjänä toimi tuttuni PCA-Finlandin piireistä, dosentti Max Ryynänen Aalto-yliopistosta.

Susanne käsitteli mm. Ville ja Aino Tietäväisen Vain pahaa unta -teosta

Loppulausunto - nyt ollaan jännän äärellä.

Hatuntekijän teekutsut. Kuva: Essi Varis

Pääsin ulkoiluttamaan myös upouutta tohtorinhattuani karonkassa. Meillä Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella karonkan pukukoodit on otettu yleensä varsin rennosti: Susannellakin koodina oli tumma tai fantastinen. Yhdistin näistä kahdesta lastenkulttuuriin (ja hattuun) sopivan teema-asun: vähän vinksahtaneemman hullun hatuntekijän. Karonkka järjestettiin tyylikkäästi Nikolainkulman tiloissa, joten valokuvaussessioiksihan se vähän lipsahti. Hatuntekijä odotteli vieraita teekutsuilleen, mutta kukaan ei tullut.

Uunituore väitöskirja

Piti ostaa Susannen väikkäri ihan omaan hyllyynkin. Se on ensi kuun lukulistalla, jos siitä saisi jotain apuja sanataideohjaajan portfoliooni, joka minun pitäisi kasata toukokuun puoliväliin mennessä.

Seuraavana lauantaina olin Kuopiossa koulutuksessa ja varasin lisäaikaa taidenäyttelylle. Kummitädilläni oli nimittäin 30-vuotisjuhlanäyttely nimeltä Pieni polku Galleria Kivessä maaliskuun ajan. Tätini on ikonimaalari, joten suurin osa esillä olleista teoksista oli luonnollisesti ikoneita. Osa huikean pieniin kiviin maalattuja, osa kivistä koottuja hienoja mosaiikkeja. Joukossa oli myös hänen "keiju"-sarjaansa, josta minulla on kunnia omistaa teos nimeltä Tulikärpänen. Sain sen väitöslahjaksi.

Kivimosaiikki-ikoneja.

Yksi näyttelyn lempiteoksistani oli tilaustyönä tehty alla oleva H. P. Lovecraftin potretti. Se on maalattu ikoninmaalaustekniikalla ja pyhille hahmoille tyypillisessä asennossa. Kyllä tunnistaa heti. 

H. P. Lovecraft. Taiteilijana Kirsi Lehto

Samana viikonloppuna oli myös Jyväskylän kirjamessut, joten olin koko viikonlopun menossa. Messuilla ei sinänsä ollut mitään hirvittävän mielenkiintoista ohjelmaa, mutta lähdinkin sinne täydentämään kirjahyllyäni.  Saldo oli ihan kiitettävä pikaiselle parin tunnin messukäynnille.

Kahden euron pöydistä noukin pari nuortenkirjaa: Tuija Lehtisen (jonka kirjoja ahmin teininä valtavasti niiden huumorin ja kiinnostavien naishahmojen takia) Sara@crazymail.comin ja Eoin Colferin hienon Toivomuslistan.

Pino kirjallisuutta hyllyn täytteeksi.

Osuuskumman pöydässä myyjänä oli ihana Magdaleena Hai ja pakkohan sieltä oli sitten jotain ostaa. Steampunk!-novellisarjan ensimmäinen osa Koneita ja korsetteja tarttui sitten mukaan ja meni heti lukulistalle. Lempiantikvariaattini Lukuhetken pisteestä poimin mukaani kympillä sarjakuvakurssiani varten varsin hyödyllisen Paul Gravettin Manga - 60 vuotta japanilaista sarjakuvaa -teoksen.

Se, mitä oikeastaan lähdin messuille hakemaan, oli Markku Soikkelin vasta julkaistu Tieteiskirjallisuuden käsikirja. Siitä ei voi olla mitään muuta kuin hyötyä tutkimuksen kannalta.

Niin, ja olihan tuolla välissä Voima-lehden koottuja vastamainoksia nimellä Louserit Vuittuun. Teimme sanataideohjaajakoulutuksessa viime kerralla vastamainoksia, mistä innostuin ihan hirveästi. Joten pitihän sitä ostaa tämäkin teos - siitä voi olla hyötyä opetuksen kannalta tulevaisuudessa.

Sain kassiini siis sekä viihdettä että töiden puolesta olennaisia teoksia. Ja kävin katselemassa eläinmessupuolella suloisia gekkosia. Voi sitä päivänsä huonomminkin viettää.

Nörttikulttuuri nousee

(Pahoittelen, että lupailemani päivitys / viikko -tahti ei ole nyt toteutunut tässä kuussa. Syynä on yksinkertaisesti hulluusprojekti nimeltä "6000 sanan artikkeli kasaan yhdessä kuussa". Yleensä artikkeleita työstetään kauemmin, mutta entinen ohjaajani oli löytänyt CFP:n sen verran myöhäisessä vaiheessa, että aikaa oli enää kuukausi, kun sain asiasta tiedon. Pitihän sitä kokeilla, kun aihe natsasi sopivasti yhteen viime kesäisen esitelmäni kanssa. Projekti on nyt viimeistelyä vaille valmis, vaikka pääsiäinen siihen menikin. Palaan asiaan myöhäisemmässä päivityksessä.)

Tutkijoillahan ei tunnetusti ole lomaa. Varsinkaan silloin, kun he päättävät, että voisihan sitä yhden konferenssin pykäistä pystyyn omalle hiihtolomalleen. Näin siinä sitten pääsi käymään, että järjestimme kollegoideni Jonne Arjorannan, Essi Variksen ja Tanja Välisalon kanssa kuudennen valtakunnallisen fandom-tutkimuskonferenssin nimeltä Nörttikulttuurin nousu 3.-4. maaliskuuta. Tämä kaksipäiväinen konferenssi oli suoraa jatkoa Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella järjestämällemme Nörttikulttuuri-luentosarjalle, jonka pohjalta syntyi teemaa jatkava tapahtuma. Syytämme konferenssista Irma Hirsjärveä, joka asiaa meille eräällä lounaalla ehdotti. Totesimme, että projekteja ei koskaan ole liikaa.

Yliopiston uusi Ruusupuisto-tila veti noin 70 henkilöä kuulemaan esitelmiä erilaisista nörttikulttuuria sivuavista aiheista. Paikalle kerääntyi oman luentosarjamme opiskelijoiden lisäksi myös aiheesta innostunutta yleisöä, joka pääsi paikalle ilmaiseksi. Etukäteen ilmoittautuneille olimme varanneet laitoksen puolesta myös kahvia ja pullaa.

Pelitutkimus ja naisten rooli pelaajina, antifanius, cosplay, turrit, bronyt ja BBC:n Sherlock-sarjan fanius näin muutamia esimerkkejä mainitakseni, herättivät keskustelua, kommentteja ja kysymyksiä. Konferenssin keynote-puhujina olivat Tampereen yliopiston professori Frans Mäyrä esitelmällään "Voimaantumista ja vihaa: Pelikulttuurin valoisat ja pimeät puolet" sekä Jyväskylän yliopistosta FT Irma Hirsjärvi, joka pohjusti suomalaisen fandomin historiaa ja päätti luentonsa katsaukseen kohti ensi vuoden kohokohtaa, Helsingin Worldconia.

Jouduin torstai-iltana suoraan radiolähetykseen kertomaan konferenssistamme, joten jouduin skippaamaan torstain viimeisen session, jossa opiskelijamme Nörttikulttuuri-luentosarjasta pitivät omat esitelmänsä, mutta tästä huolimatta koin, että koko pakettimme oli sisällöllisesti varsin toimiva ja kiinnostava ja tähän mennessä saatu palaute on ollut erittäin positiivista. Paljon tietenkin jäi käsittelemättä: roolipelaaminen ja hakkerit näin muun muassa, mutta ehkä saamme kuulla niistä seuraavan kerran Tampereella - ainakin Twitterissä heittämäni pallo seuraavan konferenssin järjestämisestä napattiin innostuneesti kiinni sillä suunnalla. 

Jostain kumman syystä valtavan moni halusi tulla tapahtumaan yleisöksi, mutta haastavampaa oli hankkia niitä puhujia. Tämä tarkoittaa sitä, että aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta!

Näin toista kertaa konferenssin järjestäjänä (edellinen kerta oli vuosina 2008-2009, jolloin olin työharjoittelussa Oriveden Opistolla ja työnkuvaani kuului opetuksen lisäksi kansainvälisen huumorin ja satiirin symposiumin organisointi) täytyy todeta, että koko hela hoito meni todella mukavasti ja vähän liiankin helpon tuntuisesti. Neljän pätevän organisoijan luotsaama konffa, jossa työnjako oli tehty ajoissa eikä tarvinnut miettiä kansainvälisten vieraiden opastuksia, hupsahti ohi melkein vahingossa. Tosin tällä kertaa konferenssi tuntui konferenssilta, vaikka se tapahtuikin käytännössä omalla takapihalla - nyt kun hääri siellä järjestävänä osapuolena.

Konferenssissa nousi esille kiinnostavia teemoja nörttiyden identiteetistä: kuka on nörtti ja ennen kaikkea kuka saa määritellä nörttiyden? Vieläkö sukupuoli ja nimenomaan tyttöys koetaan marginaaliseksi nörttikulttuurin eri osa-alueilla, kuten pelikulttuurissa? Ja entä ne marginaalin marginaalit - mikä on niin sanottu "oikea" fanituksen kohde nörttikulttuurin sisällä? Onko cosplay nörttiä ja miksi pojat eivät saisi fanittaa My Little Poneja? Nämä teemat nousivat esille laajemmassa mittakaavassa koko konferenssin aikana.

Lopuksi on todettava, että vaikka sanakirjat määrittelevät nörtin edelleen negatiivissävytteisesti, termi on kokenut tai on vähintään kokemassa vahvan murroksen. Jokainen voi nyt vapaasti itse määritellä olevansa nörtti ja tehdä sen ylpeydellä. Nörtit ovat in, kuten media konferenssimme tiedotuksen yhteydessä julisti.

Frans Mäyrä ja konferenssin maskotit vauhdissa

Oskari Rantala ja Hugo-kohu Ms. Marvelin kautta

Irma Hirsjärvi piti pikakurssia fandomin historiasta Suomessa.

Kaavio Sherlock-fandomista. Tekijöinä Tanja Sihvonen ja Meniina Wik.

MAINOS: Hobitti-vastaanottotutkimus toivoo opinnäytetöitä.

Minna Siikilä ja Eragonin antifanit

Turri-harrastajille tärkeitä antropomorfisia eläinhahmoja.

Epäsopivien elämänpolitiikkaa -paneeli käsitteli mm. broneja.
Puhujana Sanna Lehtonen.

Järjestäjän teeman mukainen pusero ja hieno logomme
nimilapussa. Logon suunnitteli Essi Varis.

Jos nörttikulttuuri-konferenssimme tai aihe muuten viehättää, pidämme siitä jälkipuinnin ensi viikon viikonloppuna Popcultissa, kuten olen jo hieman mainostanutkin. Lippuja tapahtumaan ei valitettavasti enää saa, sillä se on jo loppuunmyyty.

Lopuksi vielä aiheeseen liittyviä linkkejä koskien konferenssimme uutisointia: Yle Keski-Suomen suoran haastattelun kooste verkossa ja toinen haastatteluni Kultakuumeessa Yle Areenassa.

Sitten vielä linkkejä tervetuliaispuheessani mainitsemiin lähteisiin: 

Hesarin kolumni siitä, että nörttejä ja faneja tarvitaan nykypäivän työelämässä.

MTV:n kyselytutkimus nörttiyden sukupuolijakaumasta (valitettavasti edelleen jakoa mies / nainen).

Psykologinen tutkimus nörttikulttuurista: kärjistäen sanottuna olemme siis narsisteja, eskapistisia ja ennen kaikkia luovia.

Ankkoja Kupliissa, nörttejä Popcultissa

© Disney (Casty, "Tekstilaatikkojen kapina")

Ennen kuin päivitän pitkän litanian loistavan suosion saaneesta Nörttikulttuurin nousu -konferenssistamme, on aika pienelle mainospalalle aikataulujen varmistuttua.

Tampere kupliissa sunnuntaina 20.3. klo 14-15 olen Tampere-talon studiossa puhumassa Disney-sarjakuvan metatasoista otsikolla "Kertojanlaatikoiden hyökkäys! Neljännen seinän rikkominen Disney-sarjakuvissa". Sisältö on muokattu viime kesän Archipelacon-esitelmästäni. Tällä kertaa, kuten yllä olevasta ruutuparista voi huomata, puhun muistakin kuin ankoista. Hui, jopa Mikki on mukana kuvioissa!

Tällaista siis luvassa:

Disney-sarjakuvien ajatellaan olevan varsin perinteisiä sekä tyylin että sisällön osalta. Mutta yllättävän monet Disney-taiteilijat käyttävät niin sanottuja metatasoja eli neljännen seinän rikkomista sarjakuvakerronnassaan: esimerkiksi itse taiteilija saattaa ilmestyä tarinaan tai hahmot voivat kommentoida sarjakuvan muotoa ja merkkikieltä. Esitelmä tekee tutuksi tulee myös termin "metalepsis", joka sisältää kaikki edellämainitut ilmiöt. Lisäksi päästään tutustumaan muihin vastaaviin kerrontakeinoihin Don Rosan ja useiden italialaisten taiteilijoiden esimerkin avulla.

Kupliiseen on vapaa pääsy!

Minut voi pongata myös Popcultista sunnuntaina 10.4. klo 13.-14.30 luottotiimini kanssa keskustelemassa aiheesta "Nörttikulttuurin nousu ja (t)uho: Muistiinpanoja akateemiselta tutkimusmatkalta nykynörttiyden ytimeen". Paneelikeskustelu pohtii seuraavia asioita:

Nykykulttuurin ilmiöihin perehtyneet tutkijat järjestivät Jyväskylän yliopistossa luentosarjan ja seminaarin, jossa nörttiydelle etsittiin uusia määreitä ja selityksiä. Tässä paneelissa he keskustelevat siitä, mitä hankkeista opittiin ja ei opittu. Ketä saa haukkua nörtiksi - ja kuka puolestaan on "todellinen nörtti"? Mikä Lovecraftia palvovia roolipelaajia, sujuvaa haltiaa suoltavia cossaajia, vulcanuslaisia nettiaktivisteja ja muita stereotyyppejä oikeastaan yhdistää? Ja eikö jokainen nykyään omista ainakin yhden mangapokkarin ja pelikonsolin?

Mukana siis itseni lisäksi sarjakuva(hahmo)tutkija Essi Varis, pelitutkija Jonne Arjoranta ja fanitutkija Tanja Välisalo.

Popcultin liput voit hankkia täältä.