Työuupumus, osa 2

Tasan kaksi vuotta sitten kirjoitin tänne blogiini työuupumuksestani [linkki]. Kerroin kuormituksestani, olostani ja siitä, miten sain apua. Olen sen jälkeen kuunnellut kauhulla kollegoideni puheita "ensimmäisestä työuupumuksestaan". Kuka voi päästää itsensä tähän kuntoon kahdesti?

Nähtävästi minä.

Emmi Nieminen: Haastattelu 16-vuotiaan minäni kanssa (2020) 

Hajosin opetuksettomalla pääsiäisviikolla aivan totaalisesti. Etäopetus, koronan tuoma epävarmuus, stressi, uusi työsuhde... Kaikki tuntui kaatuvan niskaan. Ihmiset olivat idiootteja, mitään ei enää muistanut, sanat katosivat, minkä tahansa asian aloittaminen ja tekeminen vei suhteettoman määrän energiaa, olin ärtynyt ja todella väsynyt. Eli täsmälleen samoja oireita kuin kaksi vuotta sitten. Erityisesti aloitekyvyn heikentyminen ja keskittymiskyvyn vähentyminen nousivat esille. En esimerkiksi kykene vieläkään keskittymään pitkiin englanninkielisiin teksteihin. Sellaiset asiat kuin auton huolto ja sähköposteihin vastaaminen siirtyivät ja siirtyivät. Ihmisten kanssa kommunikointi oli tapahtunut muutenkin pitkälti etänä ja nyt se huvitti entistä vähemmän.

Henri Tervapuro: Golemi (2020)

Olin jälleen onnekkaasti työsuhteessa, joten edelliskerrasta viisastuneena soitin työterveyteen. Kävin työterveyslääkärillä, -psykologilla ja psykiatrilla. Siinäpä sitten taas arvioitiin työkykyä, tehtiin testejä ja diagnooseja ja todettiin, että minulla on toistuva masennus ja työuupumus. Sanoin lääkärille, että jos nyt otan lääkityksen ja pari kuukautta saikkua, se on kuin laittaisi laastarin avomurtuman päälle: olen tässä samassa pisteessä taas kahden vuoden päästä. Tarvitsen jotain enemmän.

Sain uuden lääkityksen, joka ei tehnyt minusta tunnevammaista zombia (kuten edellinen), vaan auttoi minut sängystä ylös ja sai jopa vastaamaan sähköposteihin. Minulta peruttiin opetusta ja päädyin tekemään vain sen minimin. Peruin ennalta sovittuja koulutuksia, esitelmiä ja kieltäydyin kaikesta ylimääräisestä. Ein sanominen nosti aina yhden painon harteiltani ja siitä tiesin tehneeni oikean ratkaisun. Onneksi huhti-toukokuu oli opetuksen osalta todella kevyt aika, joten pääsin hengittämään, mutta sain kuitenkin viimeiset työt tehtyä.

Tuisku Hiltunen: Herätys 7:00 (2020)

Samalla hermostuin työympäristöömme. Pidin henkilökuntakokouksessa puheenvuoron siitä, miten uupunut olen ja miten jokaikinen opettajakollega, jonka kanssa olen keskustellut kevään aikana, on todella kuormittunut tai uupunut. Avauduin siitä, että pelkkä kiitos hyvin tehdystä työstä ja jouluinen herkkukori ei riitä, vaan tarvitsemme pitkäjaksoista tukea, keskusteluapua ja työhyvinvointia parantavia muutoksia yliopiston hallinnon tasolta. 

Paasaus sai aikaan laitoksemme kattavan hyvinvointikyselyn, jota purettiin kehittämispäivässä. Puolet opettajista koki uupumuksen tunnetta: osa vähemmän, osa todella paljon. Pohdimme yhdessä, mitä me voimme tehdä ja mitä työnantaja voi tehdä. Tarvitsemme tukea myös uuteen normaaliin siirtymisessä: osa uusista opettajista ei ole koskaan käynyt kampuksella, osaa pelottaa palata koronatilanteen takia. Tarvitsemme selkeät ohjeet siitä, miten toimitaan missäkin tilanteessa.

Joskus kannattaa avautua.

Avi Heikkinen: Mullapa menee vielä huonommin, mutta kaikki on iha ok (2020)

Olen kolmen kuukauden hoitojaksolla, joka vaaditaan Kelan korvaamaa terapiaa varten. Saan toivottavasti psykiatrin lausunnon heinäkuussa ja pääsisin aloittamaan terapian heti elokuun loppupuolella. Löysin jopa työhyvinvointiin erikoistuneen terapeutin, jolta vapautui paikka kuin tilauksesta. 

Tunnistan hyvin ongelmani: olen suorittaja, tunnollinen ja perfektionisti. Pidän työstäni ja vaadin itseltäni kohtuuttoman paljon ja kuormitun juuri siksi. Tällainen käytösmalli ei ole pitkän päälle terve ja polttaa minut täysin loppuun ja todennäköisesti työkyvyttömäksi muutaman vuoden sisällä. 

Tällä hetkellä kavahdan ajatusta töistä. Aivojen nollaaminen on siis vielä vaiheessa, mutta toivon sen tapahtuvan heinäkuun aikana. Silloin olen vuosittaisella somelomallani, mikä vähentää henkistä kuormitusta idiooteista. Suunnitelmissa on ainakin Black Widow, Loki-maraton, lepoa, treenejä, lukemista ja koronaturvallinen kotimaanreissu hyvässä seurassa. 

Toivon hartaasti, ettei ensi syksy ole samanlainen kuin viime syksy. Että pääsemme palaamaan kampukselle kontaktiopetuksen pariin. Etten kuormittuisi heti ensimmäisten palaverien aikana. Että pääsisin työstämään omia ongelmiani ja hankkiutumaan niistä eroon.

Ja yritän hengittää. Sillä kesä on vielä tässä välissä.

Ylläolevat kuvaesimerkit ovat tästä sarjakuvakokoelmasta.
Tarinoiden laatu on vaihteleva, mutta näistä otteista tunnistin itseni.

Suosittelen myös lukemaan H-P Lehkosen sarjakuvan/blogitekstin "Parannu burnoutista, luovuta elämässäsi!" [linkki]. Siinä pureudutaan pätkätöitä korostavan työkulttuurimme ongelmiin, jotka lisäävät työuupumuksen riskiä. 

Aku Ankkaa uutisissa ja museossa

Annoin tässä taannoin Ylen toimittajalle haastattelun Aku Ankan suosiosta ja lehden nykyisestä tilanteesta. Juttuun haastateltiin myös Akkarin päätoimittaja Aki Hyyppää ja se julkaistiin Ylen sivuilla [linkki] torstaina 24.6.2021. Uutisessa käsitellään muun muassa lukijamäärän vaihtelua ja sitä, miten Aku Ankka elää tässä hetkessä ja lukijakuntansa mukana. Myös nykyajan monimuotoiset perhesuhteet mahdollistavat ankkojen elämän seuraamisen uudella tavalla.

Perhesuhteita sivuttiin myös Ylen uutisissa torstai-iltana. Videolla tehdyn haastattelun ansiosta päädyinkin sitten lähes seitsemän vuoden jälkeen uudelleen uutisiin Aku Ankan myötä. Uutiset voi katsoa vielä tällä hetkellä Yle Areenasta [linkki]. Aku Ankka -osio alkaa noin 18 minuutin kohdalla.

Uutisissa parasta olivat nämä hienot sarjakuvakehykset!

Aki Hyypän haastattelu oli kuvattu Päivälehden museossa, jossa tällä hetkellä on menossa Aku Ankan 70-vuotisjuhlanäyttely "Lukemisen juhlaa". Jostain syystä näyttely on mennyt minulta täysin ohi (syytän koronaa), mutta se on onneksi auki aina 24.10. saakka! Kari Korhosen käsikirjoittama ja kuvittama nelisivuinen tarina toimii Päivälehden museon näyttelyn pohjana. Tarinassa Pelle Peloton on kadottanut Akulle ostamansa syntymäpäivälahjan. Näyttelyvieraiden tehtävänä on auttaa Pikku apulaista lahjan etsinnässä. Lisätietoa löydät Päivälehden museon sivuilta [linkki]. Pitää itsekin pyrkiä katsastamaan tämä ilmainen näyttely viimeistään syksyllä. 

Uusi, upea tietokirja fantasiasta julkaistu

Yksi useamman vuoden kestänyt projekti on nyt takana. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuihin kuuluva tuorein opus Fantasia. Lajit, ilmiö ja yhteiskunta vietti juuri julkkareitaan. 540-sivuinen järkäle vastaa muun muassa kysymyksiin, mitä fantasia on, millainen on sen traditio, miksi sitä luetaan ja kuinka sitä tutkitaan. Teoksessa käydään läpi fantasian historiaa, sen alalajeja ja ilmiöitä, fantasian yleisöjä ja yhteiskuntaa sekä tutkimuksellisia lähestymistapoja peräti 22 vertaisarvioidun artikkelin voimin.

Tältä näyttää fantasian tietoteos.

Teos sisältää myös oman artikkelini "Fantasia sarjakuvissa", joka luo katsauksen klassisiin fantasiasarjakuviin sekä tarjoaa mallin siitä, miten sarjakuvan fantasia ilmenee ja miten se eroaa kuvataiteen fantastisista piirteistä. Tätä mallia pohjustin jo väitöskirjassani ja nyt siitä on jopa jonkinlainen kaavio olemassa. Artikkelin ohessa on myös upeita värikuvina julkaistuja kuvaesimerkkejä esimerkiksi Sandmanista ja Fullmetal Alchemistista.

Teoksen ovat toimittaneet Jyrki Korpua, Irma Hirsjärvi, Urpo Kovala ja Tanja Välisalo. Se sopii niin oppikirjaksi kuin kaikille alan harrastajille. Sitä saa ostettua Jyväskylän yliopiston verkkokaupasta 30 euron hintaan.

Takakansiteksti.