Lempitaiteilijani osa 2: Luis Royo

Nimi Luis Royo tuntuu olevan joillekin punainen vaate. Espanjalainen Royo edustaa fantasia- ja science fiction -taiteen eroottista puolta ja hänen töissään ilmenevät usein apokalyptiset, futuristiset ja synkät sävyt - ja tietenkin ne naiset.

Royo kuvaa voimakkaita naisia usein sotureina fantasiamaailmoissa, joissa he taistelevat pahuuden olentoja tai cyberneettisiä hirviöitä vastaan. Hänen taiteessaan katse kiinnittyy naisvartaloon, mutta nainen ei ole objekti, vaan subjekti - voimakas toimija, joka yleensä hallitsee kuvaa.
Tästä asiasta monet ovat toista mieltä ja näkevät Royon työt lähinnä pehmopornokuvina fetisisteille.  En kiellä tätä näkökantaa, mutta itse näen myös Royon taiteelliset ansiot kuvata ihmisiä ja hirviöitä ja futuristisia, postapokalyptisia maailmoja, joissa nainen on se, joka selviää.

Kuva sivustolta http://www.wallsave.com/wallpapers/1920x1080/luis-royo

Tämä on lempiteokseni. Haluaisin sen kehystettynä julisteena, mutta sitä ei tunnu löytyvän mistään muuten kuin seinävaatteena. Tällä hetkellä kyseinen seinävaate koristaakin vessamme seinää. (Kuulostaa hassulta paikalta, mutta seinämateriaalin takia se on ideaalinen paikka. Kylppärimme ovessa on puolestaan Yoda.)

Luis Royon nettisivut löytyvät täältä: http://www.luisroyo.com/index.php.

Jouluja kaikille!

Häpeäkseni en muista lainkaan, mistä tämän kuvan nappasin, mutta sen osuvuudesta ei voi kiistellä. 

(Vaikka toisaalta voisin mieluummin toivottaa "Merry Christmas and Pippin New Year!")

Tästä huolimatta: Hyviä jouluja kaikille, tämä tutkija lähtee huomenissa kotiseudulle Pohjois-Karjalaan ja pitää ihan pienen, pikkuriikkisen tauon tutkimusaatoksista ja viettää pyhänsä Carcassonnen, Pandemian, jouluruuan, suklaan ja perheen parissa. Ja ehkä pelaamme myös vähän jotain muutakin.

Pieni mainos sarjakuvatutkijoille

Nyt kaikki blogiani stalkkaavat sarjakuvaihmiset! NNCORE eli Nordic Network for Comics Research on avoinna kaikille kiinnostuneille sarjakuvatutkijoille. Ohessa lainaus tänään tulleesta newsletteristä, joka kertoo lisää NNCOREN toiminnasta.
Välittäkää tietoa myös eteenpäin.

"This second newsletter from NNCORE reports on the founding network meeting at the University of Southern Denmark in Odense on October 27-29, 2011. As you will see, the meeting went very well, and the network members have now starting working in thematic groups, preparing for the first NNCORE anthology and joint research projects more generally. We will keep you informed through these newsletters.
NNCORE is open to new members. The requirements to become a member are that you are involved in some way with the study of comics and comics research, and either belong to a Nordic institution or study Nordic comics. You are welcome to contact Anne Magnussen, magnussen(at)hist.sdu.dk if you have any questions in this regard or if you would like to sign."

NNCOREn kotisivut löytyvät täältä: http://www.sdu.dk/en/Om_SDU/Institutter_centre/Ihks/Forskning/Forskningsnetvaerk/NNCORE. Siellä komeilee myös allekirjoittaneen naama.

Tutkimuspäivittelyä

Kaiken tämän (työ)haipakan keskellä en ole jaksanut päivitellä blogia saati oikein mitään muutakaan. Aivan kuun vaihteessa minulla oli hirvittävä kirjoitusinto, joka nyt on pudonnut puoleen osittain siitä syystä, että työpäivien jälkeen ei vain jaksa innostua muusta kuin sohvalla makaamisesta.
Apurahaa odotellessa. Edelleen.

Jotain on kuitenkin liikkeessä.
Ensinnäkin meillä oli virallinen ohjaustapaaminen, jossa sain kakkosohjaajakseni Irma Hirsjärven. Ja kaikkihan fantasia/scifi/fandom -piireissä pyörivät tietävät Irman, joten olen äärimmäisen iloinen tästä asiasta. Irma on ollut hillittömäksi avuksi tutkimukseni alusta asti - aivan kuten myös pääohjaajani Urpo.
Minulla on reilut kolmisenkymmentä sivua virallista väitöskirjatekstiä (hiphei) ei nyt ihan punakynällä korjattuna, mutta odottamassa sitä, että jaksan lukea ne läpi ja tehdä korjaukset tekstiin.
Ainakin sisällysluetteloa pitää muokata ja ah, sitä määrää teoriaa ja taustamateriaalia, jota pitäisi vielä lukea ja sisäistää!
Yritän mennä heti vuodenvaihteen jälkeen ahdistelemaan yliopiston kirjastotätejä, josko he voisivat kaukolainata minulle muutaman teoksen. Ainakin Janet Waskon Understanding Disney pitäisi katsastaa. Onneksi monta sarjakuva-aiheista opusta löytyy myös e-kirjoina. (Iiks, käytin samassa lauseessa sanoja "onneksi" ja "e-kirja" ilman negaatiota. Pitää varmaan huolestua tästä suunnan muutoksesta.)

Vaikka aikatauluni ei tällä hetkellä pakota minua kiireellisiin kirjoitustehtäviin, pitäisi silti olla koko ajan kirjoittamassa, ettei homma leviä käsiin ensi vuoden alussa. Sitten pukkaa nimittäin kahden artikkelin ja yhden konferenssiesitelmän deadlinet tammi-maaliskuussa ja siitä voi tulla melko rumaa katsottavaa.
Tällä hetkellä pitäisi kuitenkin erityisesti olla lukemassa. Varsinkin kun sain Kai Saarrolta, Marja Ritolalta ja Sirja Timoskaiselta heidän Rosa-tutkimuksensa. Erityisesti tuo Marjan teksti pitää lukea piakkoin, jotta saan hieman vinkkejä intertekstuaalisuuden käsittelyyn.
Jospa tässä viikonloppuna saisi jotain tehtyä.

Niin, sellaistakin infoa ajattelin tuoda julki, että molemmat ohjaajani olivat innostuneita tästä Rosa-antologia -projektista. Koska myös suurin osa Rosa-graduilijoista vaikutti olevan mukana (yritän edelleen löytää jostain Marika Rantalan sähköpostiosoitetta), aion tehdä jotain asian eteen viimeistään vuoden alussa. Ehkä tästä asiasta tulee jotain muutakin kuin villi idea.

"Joululomalukemiseksi" (lainausmerkit, koska eihän tutkijalla oikeasti koskaan ole mitään lomaa) ajattelin ottaa tuon Don Rosa - A Little Something Special -kirjan. Vaikkakin vaikuttaa siltä, että posti on tuomassa minulle Porvoon kirjakeskukselta jotain lähes viiden kilon painoista, mikä saattaa muuttaa kaikki lukemiseni.

Kyllä. Epäilen vahvasti Rosan Koottujen ensimmäisen osan odottavan postissa.

P.S. Ankkalinnan pamauksen blogissa oli muuten artikkeli aiheesta "Ankka akatemiassa", eli joitain esimerkkejä Aku Ankka -tutkimuksista. Myös allekirjoittaneen gradu mainitaan siellä. Yksi ankkaväitöskirja löytyy (Ruotsista), mutta se keskittyy animaatioon. Sen lisäksi tiedän, että Åbo Akademissa on vireillä post doc -tutkimus liittyen Akun imagoon. Mutta sekään ei suoranaisesti mene päällekkäin oman tutkimukseni kanssa.

Lempitaiteilijani osa 1: Benjamin Lacombe

Koska sarjakuva on taidetta (ja yliopiston kirjasto jaottelee sarjakuvateoriakirjat taideosastolle), ja blogini käsittelee kulttuurin eri osa-alueita, ajattelin aloittaa blogiini pienen sarjan aiheesta lempitaiteilijani. Tällä hetkellä listassa on kuusi nimeä, jotka eivät ole paremmuusjärjestyksessä ja olen taatusti unohtanut jotain nimiä, joten lisäilen niitä tähän sarjaan pikkuhiljaa.
Mutta aloitan uusimmasta tuttavuudesta, eli ranskalaisesta Benjamin Lacombesta, jonka LJ esitteli minulle Alcalán konferenssireissulla.

Lacombe on ranskalainen, vuonna 1982 syntynyt kuvittaja, kirjailija ja kuvataiteilija, joka on erikoistunut lastenkirjojen kuvituksiin. Hän on työskennellyt myös animaation parissa. LJ oli tutustunut hänen töihinsä juuri lastenkirjojen kautta: Lacombe on kuvittanut muun muassa Lumikin ja Liisa Ihmemaassa -teokset ja minähän ihastuin täysin hänen fantastisiin, tyyliltään hieman naiiveihin taideteoksiinsa.

Huolimatta siitä, etten osaa espanjaa, minun oli aivan pakko ostaa yksi hänen kirjoistaan. LJ sanoi, ettei niitä saa englanniksi (tosin Lacomben nettisivujen mukaan kaksi hänen lastenkirjoistaan on käännetty englanniksi), enkä ollut varma suomestakaan, mutta ainahan sitä voi opiskella uutta kieltä.

Ostin juuri tämän teoksen, joka kuvassa on tosin ranskalaisella kannella. Kyseessä on siis upea kuvitettu opas, ns. "Keijujen herbaario", joka esittelee erilaisia myyttisiä olentoja. Jotkin sivut on leikattu niin, että niistä näkyy läpi seuraavalle sivulle - aivan kuin keiju piileskelisi kasvien takana. Kerrassaan uskomattoman hienoja kuvia.

Ja onhan Benjamin Lacombelta ilmestynyt teos myös suomeksi. Nemon kustantama Lumoojien sukua -paketti, joka sisältää pahvikotelossa kaksi teosta: Noitien sukupuun ja tarinan Pieni noita. Löysin setin kirjastosta toissapäivänä. Taitaa olla pakkohankinta. Kuvitus on upeaa.

Ehkä kerään Lacomben kirjoja jatkossa ranskaksi, jos suomennoksia ei ilmene enempää.

Taiteilijan kotisivut löytyvät täältä: http://www.benjaminlacombe.com/

Lisää pieniä takaiskuja ja sarjakuva-ajatuksia

Tulipa sitten tieto Alcalán konferenssin julkaisuvastaavilta, että eivät ole julkaisemassa sarjakuvakonferenssin papereita netissä. Ihmettelivät, että mistä moinen tieto on tullut. Enkä kyllä minä ollut ainut, joka oli siinä uskossa, kun konferenssin pääjärjestäjä Esther oli asiasta tiedottanut sähköpostilla syyskuussa. Pirkule. Nyt sitten taistellaan, että ketkä pääsevät konferenssin pohjalta julkaistavaan kirjaan. Ei ole tiedossa, millä perusteella tekstit valitaan, mutta nähtävästi me puhujat emme pääse vaikuttamaan asiaan, vaan konferenssin järjestäjät päättävät asiasta tahollaan. Että näin sitten tällä kertaa.

Löysin myös innoissani ihanan The Goodfellows Ky:n nettikaupasta muutamia Walt Disney's Comics and Stories ja Uncle Scrooge -lehtiä, joita olin jo tilaamassa, kun huomasin, että minimitilaus on 100€.
Siis oikeasti. Ymmärrän, että kun on kyseessä erikoisliike, joka myy keräilijöille ja liikkeille tavaraa, mutta että sata euroa?!
Pitää alkaa suunnitella seuraavaa Helsingin reissua siltä kantilta, että pääsee taas itse liikkeeseen. Löysin sen ensimmäisen kerran viime vuoden kesällä, kun olin hoitamassa kaason velvollisuuksia ja metsästämässä hyvän ystäväni ja tulevan morsiamen kanssa kenkiä. Hups vaan ja Katja eksyi sarjakuvakauppaan ostamaan Scott McCloudin klassikon Understanding Comics: The Invisible Art ja miehelle joululahjaksi hienon kovakantisen Giger-teoksen. Jos sitä rahaa olisi oikeasti ollut, olisin varmaan ostanut kaupan tyhjäksi...

Jos satutte pyörimään Helsingissä taskut täynnä ylimääräistä rahaa ja sarjakuvantuska olisi kova, niin menkää Fredrikinkatu 38:aan. Se on lähinnä paratiisia, mitä olen Suomesta löytänyt. (Lontoon Forbidden Planetin megastore on jo sitten se seitsemäs taivas.)

Yliopistolla järjestettiin taas eilen humanistikahvitilaisuus kaikille tiedekunnan tutkijoille ja jatko-opiskelijoille. Aiheena oli tällä kertaa "Väitöskirja - ketä kiinnostaa?" eli paneelikeskustelussa käytiin läpi miten väitöskirjaa kannattaa markkinoida medialle. Kun suurin osa pohti sitä, miten saisi aiheensa kiinnostamaan tavallista kansaa, naureskelin itsekseni, että minun ongelmani on lähinnä se, että miten saisin aiheeni kiinnostamaan akateemista yleisöä. Jotenkin en epäile sitä, etteikö tällainen Aku Ankka - ja Don Rosa -kansa innostuisi tutkimuksestani, mutta miten tolkuttaa akateemikoille, että a) sarjakuvia tutkitaan nykyisin oikeasti, b) Disneynkin sarjakuvista voi löytää jotain syvällistäkin, c) Don Rosa? Oletteko te oikeasti nähneet niitä nimmarijonoja? ja d) Haloo? Ensimmäinen Aku Ankka -sarjakuvaväitös - todennäköisesti koko maailmassa? Eikö tästä nyt voisi hieman kiinnostuakin?

Vuodatuksen voisi päättää siihen, että Google pompautti silmilleni Don Rosa -graduilijan numero 6. Tänä vuonna Itä-Suomen yliopiston englannin kielen ja kääntämisen pääaineesta julkaistiin Sirja Timoskaisen gradu "Not 'thif', you iddy-ott! 'Thif'!" Translating non-standard language in The Black Knight comics by Don Rosa.

Whee, lisää kiinnostavia tutkimuksia! Toivottavasti saan piakkoin yhteyden kaikkiin graduilijoihin, että mahdollinen projekti pääsee käyntiin... Ja että saisin kaikkien mielenkiintoiset työt luettavaksi.

Lähdemateriaalia luettavaksi

Tämä Don Rosa - A Little Something Special on juuri se mainitsemani teos, jonka posti toi tullessaan ennen Espanjaan lähtöäni. Italialaisten kokoama 500-sivuinen massiivinen Paolo Castagnon editoima opus, joka koostuu artikkeleista, jotka kaikki on julkaistu sekä italiaksi että englanniksi. Pikaisen katsauksen perusteella voisin sanoa, että osa artikkeleista on hyvinkin tieteellisiä, mutta osa taas lähinnä fanien kuvauksia ja kommentteja tietyistä tarinoista. Uskon kuitenkin, että tästä on hyötyä väikkärini osalta.

Jos kiinnostuit, kirjaa saa tilattua nettikaupasta www.lulu.com ja se maksaa vain vähän reilut 20 euroa plus postikulut, jotka ei pitäisi olla hillittömän suuret, sillä teos postitetaan Euroopasta. Ja se tulee muuten nopeasti.

Tällä hetkellä olen kirjoittanut noin vajaa kahdeksan sivua virallista tekstiä väitöskirjaani (!) ensi kuun alussa olevaa seminaariesitelmääni varten. Ja minut hyväksyttiin myös NNCOREn (Nordic Network on Comic Research) jäseneksi, joten sielläkin piisaa projekteja, johon osallistua. (Naamani komeilee heidän nettisivuillaankin tässä jossain vaiheessa.)

Ihka ensimmäinen sarjiskonferenssini

Ihan aluksi voisin korjata erään omasta huolimattomuudestani johtuneen ajatuskatkon koskien sarjakuvakonferenssia, josta palauduin Suomeen lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. The First International Conference on Comics and Graphic Novels ei siis sijoittunut Madridiin, vaan sen läheiseen vanhaan kaupunkiin nimeltä Alcalá de Henares. Vaikka entinen kirjallisuuden opiskelija olenkin, paikka ei soittanut kelloja ennen kuin kaupunkikierroksen oppaamme kertoi, että Alcalá on kuuluisa kolmesta asiasta: 

1) Yliopistosta (Vanha yliopisto sijaitsi Alcalássa - sitten se siirrettiin Madridiin, koska pääkaupungissa ei ollut omaa. Nyt Alcalássa on jälleen yliopisto.)

2) Haikaroista. Niitä oli joka puolella.

ja... 3) Cervantesista.

Olisihan se nyt pitänyt jossain määrin tietää, missä modernin romaanin kehittäjä on syntynyt. Voitte vain kuvitella, miten paljon Cervantes- ja Don Quijote -sälää kaupungista löytyi turisteille. Yllä olevan kuvan patsaat pitäisi tunnistaa ja taustalla oleva talo on tietenkin Cervantesin synnyinpaikka.

Konferenssi alkoi keskiviikkona neljän jälkeen ja ehdinkin hyvin sitä ennen hankkia neljän tunnin yöunien univelan Helsingin lentokentältä, päätyä Amsterdamin kautta Madridiin, jossa vielä onnistuin seikkailemaan täsmälleen oikeilla busseilla Alcalán keskustaan. Majapaikkani oli vanha yliopistorakennus, jonka sisäpihalta löysin Residencia San Ildefonson - ensin kierrettyäni San Diego Plazaa ympäri etsiessäni kyseistä paikkaa. Erityisesti konferenssivieraille suunnattu hostelli oli mukava vähään tottuneelle opiskelijalle (oma kylppäri on aina ihana asia), mutta aamiasta paikka ei tarjonnut. Ainakaan siinä määrin, missä minä aamiaisen ymmärrän. Muovikääreisiin pakatut makeat leivonnaiset ja automaattitee eivät sitä ole, joten kävin lähihotellin kahvilassa syömässä jotain hieman tukevampaa.

Konferenssi pidettiin Alcalán yliopiston Instituto Franklinissa, joka on erikoistunut pohjoisamerikkalaiseen kirjallisuuteen (nimi tulee tietenkin Benjamin Franklinilta). Osaanotto oli sen verran vilkasta, että konferenssia oli jo venytetty yksi ylimääräinen päivä lisää ja silti meni 2-3 paneelia päällekkäin. Sanottakoonkin heti näin kärkeen, että konferenssin isoin miinus oli kieli. Kun viralliset kielet olivat sekä englanti että espanja, olin automaattisesti olettanut, että meillä olisi tulkkaus molemmilta kieliltä, kuten viime vuoden Pariisin fantasia-konferenssissa. Mutta eipä ollut. Jäi sitten kaksi mahtavalta kuulostanutta From Hell -esitystä ja yksi Neil Gaiman -puhe katsomatta, kun en espanjaa osaa kuin sen pari hassua sanaa. (Tosin tällä reissulla opin tilaamaan espanjaksi teen maidolla. Hiphei!)

Mutta muuten kaikki sujui oikein supsikkaasti, kuten meillä päin sanotaan. Koko konferenssi oli täynnä ihan hillittömän mielenkiintoisia esityksiä ja mahtavia ihmisiä. Vaikka välillä tuntuikin, että englanti-espanja-kahtiajako erotti osan porukasta toisistaan, eikä kaikkia esityksiä vain ehtinyt katsomaan, jäi tulos kaikin puolin plussan puolelle. Niin paljon sarjakuvia, joita pitäisi ostaa ja kirjoja, joihin pitäisi tutustua! (Kävinkin tänään hakemassa Marjane Satrapin Persepoliksen osat 1 ja 2. Siinä yksi teos, joka on nähtävästi pakko lukea.)

Ehdottomia lemppareitani oli kaksi Neil Gaimanin töitä käsittelevää esitystä: toinen liittyi Sandmaniin ja toinen Marvel 1602:een - joka myös pitäisi selvästi lukea. Ja sen lisäksi erään kalifornialaisen tutkijan puhe Joss Whedonin tv-sarjoihin pohjaavista sarjakuvista. Firefly ja Dollhouse mainittu ja erityisesti Buffy. Tulipa hieman vouhattua Buffystakin. (Sattuipa kyseisellä tutkijalla olemaan suomalainen sukunimikin ja sain kuulla, että hänen isoisänsä on Suomesta lähtöisin.)

Olipas ihanaa olla nörttiporukassa, jotka intoilevat supersankareista, puhuvat Mooresta kunnioittavaan sävyyn ja kulkevat Sin City -t-paidat päällä...

Oma esitykseni oli vasta viimeisen päivän aamuna, mikä oli hieman harmi, koska osa porukasta oli jo lähtenyt pois ja no, edellisillan myöhäinen illallinen ja sen mahdolliset jatkot verottivat porukkaa myös. Tästäkin huolimatta minulla oli ihan mukava yleisö, joista noin vajaa kolmasosa tiesi Don Rosan! Olin olettanut, että lähes kaikki ovat siellä hoo moilasina, että kuka? Ai Disneyllä on eri piirtäjiä? (Ainakin pari näistä tietoisista henkilöistä oli Tanskasta ja yksi Jenkeistä - mahtavaa.) 

Puhuin siis sensuroiduista Mikki Hiiri -hahmoista ja Disneyn sensuurista yleensäkin. Sain hyvän kirjavinkin, johon tutustua ja paljon positiivista palautetta, eikä pelkästään siitä, että PP-esitykseni oli hienosti muotoiltu, tai siitä, että kerrankin joku huomioi Disneyn sarjakuvat akateemisella tasolla. Saimme oikein mielenkiintoisen ja lämminhenkisen keskustelun aikaiseksi ja paneelin puhemiehenä toiminut Cristina tuli oikein kiittämään, miten hyvän paneelin olimme pitäneet iranilaisen naisen kanssa - joka puhui itse asiassa juuri Persepoliksesta ja Iranin poliittisesta tilanteesta.

Ja koska konferenssien anti on tietenkin verkostoituminen, sain itselleni pari uutta hienoa tuttavuutta: LJ Australiasta (vaikka hän sanojensa mukaan piileskeleekin tällä hetkellä Lontoossa) ja Shelley Pohjois-Irlannista. Ainakin LJ:n (Laura Jane - nimi kuulostaa hänen mukaansa liian pullantuoksuiselta) kanssa melkein järjestimme treffit Lontooseen ensi syksyksi. Keskustelu luisti myös virginialaisen Ericin ja walesiläisen Dyfrigin kanssa (lausutaan, kuten lausuttaisiin "Doverig" - kelttiläiset nimet ovat ihania.)

Konferenssiesitelmäpaperit tulevat nettiin joskus ensi viikon jälkeen ja todennäköisesti mielenkiintoisimmat kootaan kirjaksi. En tiedä, millä perusteella ne mielenkiintoisimmat valitaan, mutta pidetään peukkuja. Heitän kyllä linkin tänne sitten, kun paperini löytyy netistä.