Perjantai-ilta meni Lutakossa

Peter Tägtgren ja Pain 23.9.

Kun pari kolme vuotta sitten harmistus oli niin suuri, oli perjantaina otettava kaikki takaisin. Painin edellinen Lutakon vierailu oli jäänyt väliin jostain laiskuuteen liittyvästä syystä ja nyt sinne sitten oli vain päästävä - oli seuraa tai ei.
Kaiken sen säätämisen lisäksi olin vielä jättänyt ennakkolipun ostamisen niin myöhäiseksi, että Jelmun sivut ilmoittivat myynnin jo päättyneen, kun aloin vasta lippua itselleni hankkia.
Pirskatti.
Mutta eipä hätiä mitiä, ovella lippuja oli vielä jaossa, joten minun ei tarvinnut hakata päätä seinään oman tyhmyyteni takia.

Ruotsin lahja industrial metallille aloitti kauniisti ajoissa eikä antanut yleisön odotella turhia. Vaikka uusin levy on vielä kuuntelematta, ne kolme tuoreinta kappaletta toimivat ihan mallikkaasti - vaikka oma menoni yltyi melkoiseksi pomppimiseksi vasta Nailed to the Groundin ja It's Only Themin myötä. Jälkimmäinen on ehkä kaikkien aikojen lempibiisini Painin uralta.
Myös sellaiset hienoudet kuin I'm Going in, Monkey Business, End of the Line ja Same Old Song aiheuttivat hillitöntä tanssinnytkettä, joka olisi paisunut valtavaksi biletykseksi, jos siinä K-18-aluetta rajaavan aidan edessä olisi ollut yhtään enemmän tilaa eikä olisi tarvinnut pelätä vieressä pomppivien tyttösten heiluvia kaljatuoppeja.

Kun asetuin Jyväskylään syksyllä 2003, sitä tuli käytyä useilla keikoilla per vuosi. Nyt tahti on hiljentynyt, mutta eipä niitä hyviä bändejä aina joka vuosi tänne saavukaan.
Painia on odoteltu kuin kuuta nousevaa, eikä odotus ollut turha. Keikka oli mahtava, tunnelma loistava ja bändin pojat tosi symppiksiä.
Ja Peter Tägtgrenin ääni on vain kertakaikkisen hieno.

Lisää tällaista, toivoo Katja, jonka päässä soi edelleen Shut Your Mouth.

Tutkimuksen tila tai "tilattomuus"

Minulla on ollut jo pitkään tapana tehdä listoja kaikesta mahdollisesta. Tällä hetkellä listailen kirjastoni kirjoja, elokuvakirjastomme leffoja (aakkosjärjestykseen tietenkin) ja Tähtien sota -rompettani.
Mutta tärkein on se "To Do" -lista, eli mitä pitäisi tehdä ja mielellään mihin mennessä. Tällä hetkellä siihen on kirjoitettu kaikkea hienoa tutkimukseen liittyvää, johon minun pitäisi jostain repiä aikaa - ja mielellään myös rahaa.
Koska olen varaton ja rahaton vapaa tutkija, apurahahakemukset ovat aina listan kärkipäässä. Pistin juuri matka-apurahahakemuksen vetämään laitokselle - josko he suostuisivat avustamaan minua marraskuun reissussani Madridiin. Siellä olisi ensimmäinen sarjakuvakonferenssi, jonka olen pongannut ajoissa ja jonne minut on siis hyväksytty puhumaan Disneyn sensuurista koskien Rosan piilottamia Mikki Hiiri -hahmoja.
(Kiitos kuuluu kollegalleni Agniezkalle, joka heitti linkin sähköpostiini tuossa keväällä.)
Ja siellä olisi niin hienoja esityksiä ainakin Alan Mooresta ja taisipa olla yksi Neil Gaimaniinkin liittyen...
Sinne pitäisi myös se esitys rustata tässä jossain vaiheessa, mutta sillä ei ole vielä kiire.

"The Once and Future Duck" -sarjakuvaa käsittelevä artikkelini on myös viimeistelyä vaille valmis. Sain siitä hyvää palautetta ja ainoastaan rakenne kaipasi hieman muutoksia. Sen yritän nykäistä mahdollisimman pian valmiiksi, jotta se pääsisi julkaistavaksi. En tosin tiedä vielä ollenkaan ajankohtaa, enkä ihan vielä halua ilmaista, mihin se on tulossa - ennen kuin teksti on perillä ja menossa painoon. Mutta sen nimi tulee joka tapauksessa olemaan "Aku, Arthur ja aikakone." Ja sitten jotain tarkentavaa päälle.

Pistin myös abstraktin ensi kevään Magic and the Supernatural -konferenssiin, siihen samaan, jossa olin myös tänä keväänä. Praha oli niin kaunis paikka, että haluan ehdottomasti palata sinne ja mikä olisikaan parempi tapa kuin yhdistää työ ja huvi. Jos minut hyväksytään, menen puhumaan sinne Bombi-zombista. Tännekin tarvittaisiin sitä rahaa.

Olen ollut nyt yli puolitoista vuotta jatko-opiskelijana, enkä ole kirjoittanut vielä sanaakaan väitöskirjaani. Ainakaan siis suoranaisesti. Kaikki konferenssi- ja seminaariesitelmät ovat tietysti osa suurta projektiani, ja jotkut paperit tulevat olemaan suoranaisia alalukuja analyysiosiossa, mutta varsinaista leipätekstiä minulla ei ole laisinkaan. En ole edes tehnyt mitään väitöskirjakansiota läppärilleni.
Tämän asian pyrin korjaamaan tässä syksyn aikana.
Koska ohjaajani ilmoitti tutkijaseminaarin käynnistymisestä (ensi viikolla on ensimmäinen tapaaminen), ajattelin ottaa härkää sarvista ja ilmoittaa pitäväni seminaariesityksen ennen joulua.
Ja tähän esitykseen pyrin tuomaan sitä ihan oikeaa väitöskirjamateriaalia.
Ajattelin aloittaa taustaluvuista ja kirjoittaa Akun synnystä ja kehityksestä Disneyn ja Barksin kautta Rosaan  eli mihin on päädytty 30-luvulta. Hieman henkilöhistoriaa ja tyypillisten (sarjakuvanteko-)ominaisuuksien esittelyä, ja Disneystä tietysti myös niitä ristiriitaisia piirteitä juuri nimenkäyttöön ja tekijänoikeuksiin liittyen.

Ensi vuoden projektini ja suuri haaveeni on Rosa-artikkelikokoelma. Se lähti jostain hullusta ideasta, en edes muista milloin (ainakin keväällä mainitsin asiasta tutkijoiden vertaistukiryhmässä), ja kun nyt satuin mainitsemaan asiasta taannoin blogissani, minulla on jo kaksi innokasta Rosa-graduilijaa osallistumassa projektiini. (Hurraa sosiaalinen media!) Minun pitää nyt selvitellä muiden sähköpostiosoitteet ja tiedustella heidän kiinnostustaan aiheeseen. Ja kysellä myös ohjaajaltani, onko tämä koko ajatus täyttä hulluutta vai hieno mahdollisuus, koska lukijoita varmasti olisi niin akateemisella kuin populaarimmallakin puolella.
Olisi kuitenkin hyvä tehdä kokoelmasta sellainen, joka voisi olla myös tieteellinen lähde tulevia tutkijoita ajatellen. Ehkä se innostaisi muitakin ihmisiä tutkimaan - ei pelkästään Aku Ankkaa, vaan myös sarjakuvia yleensä!

Tapaan Petra Kotron Helsingin kirjamessuilla ja keskustelemme asiasta lisää. (Petran Rosa-gradu löytyy muuten täältä. Vaikuttaa ihan hillittömän mielenkiintoiselta, toivottavasti ehdin lukea sen pian.)
Huh, kun olen innostunut.

Helsingin kirjamessuille siis on suunta ja Rosaa katsomaan. Senkin uhalla, että saatan joutua tinkimään yhdestä jatko-opintokurssista ja joudun jättämään väliin pirskatin kiintoisan sarjakuvatutkijoiden tapaamisen, joka järjestettäisiin Tanskassa samana viikonloppuna. Pitää laittaa sinne sähköpostia ja pyytää heitä liittämään minut jollekin sähköpostilistalle, jossa tiedotetaan tulevista tapaamisista. Jonkinlainen pohjoismainen sarjakuvatutkijoiden verkosto on vissiin perusteilla, ellei jo perustettu.

Niin, ja valittiinhan minut myös vastaperustetun Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen tutkijat -yhdistyksen (tuttavallisemmin Taikun tutkijat) hallitukseen edustamaan omaa oppiainettani.
Jotain siis kuplii koko ajan pinnan alla

Kirjahyllyn uudet tulokkaat

Koska onnistuin saamaan rakkaan ystäväni luota hirvittävän flunssan (jota olen onnistunut välttelemään yli puoli vuotta), mikä tylsistytti aivoni siihen pisteeseen, että ainoat asiat, joita pystyy tekemään suuremmitta ponnisteluitta ovat Housen katsominen ja Tarun kolmesta miekasta lukeminen, sekä päivittely että tutkimuksen työstäminen ovat jääneet hieman taka-alalle.
Nyt, kun pahin alkaa olla ohi, ajattelin aikani kuluksi esitellä kirjahyllyni uusimmat tulokkaat.

Sarjakuvista hyllyyni tiensä ovat löytäneet ihanan Milla Paloniemen blogiin pohjautuva En vaan osaa! 2 ja huikean halpa kirppislöytö Carl Barksin joulu -kokoelma, joka käsittää Barksin jouluaiheisia sarjakuvia, mm. sellaiset klassikot kuin "Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun" ja "Joulu Karhuvuorella".

Kirppiksiltä olen myös onnistunut kaivamaan teoksen kiinalaisesta maalaustaiteesta ja teini-iässä itseäni etsiskellessä lukemani Nalle Puh ja Tao -kirjan. Mukaan on tarttunut myös tanskalaisen Peter Høegin novellikokoelma Kertomuksia yöstä. (Jos edellä mainitun kirjailijan teos Lumen taju ei ole tuttu, suosittelen sitä erityisen lämpimästi.) En ole vielä ehtinyt lueskella Høegin novelleja, mutta eiväthän ne sieltä mihinkään karkaa.

Suurta ja klassista fantasiaa edustavat Elaine Cunninghamin Laulut ja miekat -saagan viides osa Unikristallit sekä Margaret Weisin ja Tracy Hickmanin Legendat-sarjan ensimmäinen osa Kaksosten aika.

Olisi kiva tietää, aikooko Cunningham jatkaa Lauluja ja miekkoja, koska sen henkilöhahmot ovat kerrassaan mainioita. Toivottavasti jossain vaiheessa.

Ja koska onnistuin kaapimaan lempidivarini hyllystä myös Kevin J. Andersonin toimittaman Tales from the Mos Eisley Cantina, minulla on Ropeconin löytöjen (Tales from Jabba's Palace ja Tales of the Bounty Hunters) myötä nyt kaikki kolme Tales-kirjaakin. Star Warsin proosaosasto on levittäytynyt jo alemmalle hyllylle. Kohta alkaa tehdä tiukkaa sanakirjojen kanssa.

Onnistuin myös löytämään Topeliuksen satuaarteet, joka oli yksi lapsuuteni lempisatukirjoista. Siellä se taitaa olla edelleen kotona kirjahyllyssä, mutta koska se kuuluu siskolleni, piti samainen teos saada myös ihan omaksi. Alle pari euroa sinne tänne.

Helsingin kirjamessut siintävät tulevaisuudessa, jolloin kirjahylly täydentyy jälleen. Sitä ennen kuitenkin tulen varmaan tässäkin kuussa ostamaan kirpparien kätköistä jonkin eksyneen opuksen, jota kukaan ei enää huoli.

Ja sainhan tietenkin eräältä parhaimmista ystävistäni syntymäpäivälahjaksi Terry Pratchettin Viikatemiehen.