Tutkijan loppuvuosi (ja loma!)

Stressaavan ja muutenkin vaikean syksyn jälkeen on hienoa todeta, että jotain on saanut aikaiseksi ja ainakin osa siitä on ollut suht siedettävää tuotosta. Sarjakuvakurssi meni kaikin puolin varsin mallikkaasti, vaikka kurssiesseiden arvostelun kanssa oli pientä tappelua ja tuskastelua, kun en niistä numeroista niin perusta. Niiden lisäksi kirjoitin litanian kommentteja, ehdotuksia, hyväksyviä äännähdyksiä ja valtavan kasan plussia papereihin, joita oli noutamassa palautuspäivänä kymmenisen opiskelijaa.
Ja näiden antamasta kurssipalautteesta todettakoon, että itku meinasi päästä. Kun pitäisi tällaisen kurssin kuulua virallisesti osaksi kirjallisuuden opintoja ja että oli paras kurssi koko vuonna ja niin kuin paras kurssi IKINÄ. Ylistyksen lomassa oli myös valtavan hyviä ehdotuksia jatkon kannalta, jotka otan huomioon seuraavaa vuotta ajatellen.
Ja se seuraava vuosihan on tulossa.

Sanataidekin jäi joululomalle pikkujoulujen jälkeen. Kyllähän se mieltä hivelee, kun lapset mutristelevat suitaan, kun kuukausi on niiiiiiin pitkä aika olla ilman sanataidetta. Annoin vapaaehtoiseksi kotitehtäväksi halukkaille lukea mahdollisimman paljon. Ja etsiä kirjoista kivoja sanoja ja lauseita, joita he haluaisivat itse käyttää jossakin.

Väitöskirjakin jää nyt joululomalle. Laitoin jo joulukuun alussa ohjaajille 93 sivua luettavaa, mitä käsiteltiin viime viikon tapaamisessa. Jatkotapaaminen seuraa tammikuussa, koska pääohjaaja oli sairas, mutta palaute oli niin ylitsepursuavan hyvää ja kannustavaa, että kyllähän sen voimin nyt yhden väikkärin loppuun kirjoittaa. Varsinkin verrattuna siihen edelliseen seminaaripaperiin, joka lytättiin niin syvälle maanrakoon, että se meni varmaan Turvaan* asti.
Fanipuhe oli tekstistä kadonnut, mutta lisää Brian McHalea saisin vieläkin lukea. Tällä viikolla olenkin kerrannut Postmodernist Fictionin alkua sen verran, että ehkä alan jo jotain uutta hahmottaa vyöhykkeistä ja siirtyvistä henkilöhahmoista. Mutta siihen mennään vasta tammikuussa. Nyt alkaa (väitöskirjasta) kolmen viikon loma. Tutkijalla kun sitä lomaa ei oikein tunnu olevan, eikä sitä oikein osata ottaa. Siitä lähtien, kun aloitin tämän hirvittävän stressiprojektin, jota väitöskirjaksi kutsutaan, en ole oikein osannut pitää lomaa. Ne viikon mittaiset lomayritelmät ovat kaatuneet sohvalle flunssana. Nyt olen jo tämän viikon ajan ottanut hieman rennommin vähä kerrallaan, ettei joululoma olisi niin valtava shokki stressaantuneelle kropalleni.

Tammikuun toisella viikolla on kuitenkin palattava sanataiteen ja Alkio-opetuksen pariin, mutta väitöskirja voi silti olla vielä sen ylimääräisen viikon tauolla...

© Disney

Ankkamaista joulua kaikille!

<first world problems>
P.S. ensi vuonna minäkin ostan Dumle-joulukalenterin. Mies on koko joulukuun natustellut herkullisia Dumle-karkkeja, joita hänen joulukalenterinsa pursuaa ja minun surkuhupaisassa Mars-kalenterissani on vain kuppaisia suklaapaloja, joissa ei ole tippaakaan toffeeta tai muuta kivaa. Jos joulun odotus voi jostain mennä pilalle.
</first world problems>

* Sisälsi viittauksen Eoin Colferin Artemis Fowl -sarjaan.