En olekaan sitten viime kesän pitänyt esitelmää suurelle yleisölle tutkimuksestani. Tai ehkä tuo suuri yleisö pitäisi kirjoittaa lainausmerkeissä. Tästä huolimatta Vanhan Kirjan Talven alkaessa perjantaina kello kolme paikalla oli jo varsin mukavasti kiinnostunutta väkeä, joka valui Jyväskylän pääkirjaston musiikkisaliin kuuntelemaan esitystäni Don Rosan Aku Ankka -sarjakuvista.
Olin hieman häkeltynyt salista, jossa normaalioloissa käyn kerran viikossa harrastamassa nykytanssia. Mutta pelkoni tekniikan toimivuudesta oli turha, sillä Kirjailijatalolta sain käyttööni pienen kannettavan valkokankaan ja projektorin. Toin myös oman työläppärini yliopistolta ja sekin toimi moitteetta. Tekniikan toimimisen kanssa on aina pientä jännitystä, kun kerran konferenssiesitelmäni alussa läppäri ei enää ottanutkaan yhteyttä projektoriin. Ja mitä järkeä on puhua sarjakuvista, jos ei voi näyttää esimerkkimateriaalia?
Aiheenani oli siis Faktan ja fiktion sekoittuminen Don Rosan Aku Ankka -sarjakuvissa. Puoli tuntia oli varsin lyhyt aika puhua aiheesta ja pelkäsin, että esitelmäni menee ihan täysin esimerkkien näyttämiseksi, mutta luulen, että yleisö sai kuitenkin hieman jotain uuttakin tietoa aiheesta. Keskityin siis näyttämään, miten Rosa yhdistää Disneyn ankkamaailmaan meidän maailmamme historiallisia paikkoja, henkilöitä ja tapahtumia. Tämä on olennaisessa osassa myös omassa väitöskirjatutkimuksessani.
Esimerkkiruuduissani vilahteli Helsinkiä, Rio de Janeiroa ja vapaudenpatsasta. Henkilöistä mainittavia olivat tietenkin Elias Lönnrot, Sir Francis Drake ja ehdottomasti Theodore Roosevelt. Roope onnistuu myös osallistumaan useisiin historiallisiin tapahtumiin - ja joskus jopa muuttamaan niitä.
(Todettakoon jälleen kerran, että Titanic upposi, koska zombi.)
Lyhyessä ajassa ehti tehdä vain pienen pintaraapaisun, mutta ainakin yleisöltä tuli muutamia kysymyksiä ja innostuneita kommentteja. Lupailin jälleen väitöstä kesäksi ja jos kaikki menee nappiin, haaveeni näyttää toteutuvan. Mutta tutkimuskuulumisiin palaan myöhemmin uudestaan.
Koska Jyväskylän kirjamessuja ei tänä vuonna järjestetä lainkaan (ja niiden tulevaisuus näyttää muutenkin heikolta), Vanhan Kirjan Talvi oli paisunut hieman isommaksi tapahtumaksi kuin aiemmin. Myyntipöytien ääressä vierähti mukava puolitoistatuntinen ja mukaan tarttui myös mukava kasa kirjallisuutta.
Pakko-ostoksena oli kovakantinen H. P. Lovecraftin Necronomicon. Silläkin uhalla, että sama teos on jo hyllyssä pehmeäkantisena. (Lupasin myydä sen kaverille.) Mutta parikymppiä kovakantisesta aiheutti tarpeen. Löysin myös Magdalena Hain Kellopelikuninkaan, joka on jatko-osa mainiolle Kerjäläisprinsessalle. Se on tällä hetkellä oppilaideni lukukirja, joten odotan jatko-osalta yhtä hienoa tunnelmaa ja kuvausta.
Sarjakuvista mukaan tarttui Arne Bellstorfin Baby's in Black - the Story of Astrid Kirchher & Stuart Sutcliffe. Se kertoo Beatlesin alkuajoista ja kiinnosti minua siksi, koska syksyn sarjakuvakurssilla eräs opiskelijani teki teoksesta esseensä.
Toinen pakko-ostos oli Graig Thompsonin Habibi. Olen yrittänyt sitä etsiä kirjastosta, mutta se on aina lainassa. Nyt, kun hinta oli pudonnut 17 euroon, se oli pakko ottaa mukaan. Valtavan tyylikäs sarjakuvaromaani. Odotan innolla sen aloittamista.
Viidennestä kirjasta en kerrokaan, koska se menee lahjaksi.
Kirjaostoksistani tulikin mieleen, etten ole vähään aikaan merkinnyt kirjaostoksiani tänne. Pitänee katsella, mitä uutta sinne hyllyyn onkaan eksynyt sitten joulukuun ja esitellä ne.
Nykykulttuurin tutkijan tasapainoilua akatemian ja Ankkalinnan välillä. Blogi sisältää portin fantasiaan, pinoittain sarjakuvia, lainauksia kirjallisuudesta, kommentteja (nörtti)kulttuurista, ripauksen tutkijan arjen sietämätöntä raskautta ja tukoittain tehostelauseita Kingin tyyliin. Varoitus: saattaa sisältää myös alakulttuurisia ilmauksia, joiden merkityssisältö vaihtelee.*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti