Kriittisintä tässä on tietenkin johdannon ja päätännön osuudet, koska niiden varaan koko tutkimus asettuu. Olen tämän koko maaliskuun ajan mennyt vuorotellen ylä- ja alamäkeä. Välillä maannut naama tyynyssä ja ulvonut, ettei tästä tule yhtään mitään, kun kaikki on pissaa ja kakkaa. Välillä lukenut argumentointiani ja todennut, että olipas tämä nyt hyvin kirjoitettu. Tällä hetkellä olo on ihan hyvä ja luottavainen, mutta stressi ja ahdistus ovat siitä huolimatta kavereita.
Mitään ei osaa tehdä tai ajatella, kun ensimmäinen ajatus on jokin termi, jota pitäisi selittää ja avata tarkemmin, tai tuska siitä, että miksi siihen väitöskirjaan pitäisi tunkea jotain eettistä pohdintaa, jos se ei liity mihinkään. Tässä tilanteessa minun kanssani ei oikein voi keskustella, koska kaikki on ankkoja ja väitöskirjaa ja minähän asunkin Ankkalinnassa ja oletkos muuten sitä mieltä, että siinä Rosan sarjakuvassa X sivulla Y on tällainen viittaus ja mitä se sinun mielestäsi merkitsee ja...
Juuri näin.
Kotona vallitsee kaaos, koska väitöskirja menee siivouksen ohi. Yliopistolla käyn kääntymässä ehkä kerran viikossa, koska on niin paljon nopeampaa tehdä töitä kotona, kun voi nousta aamulla sängystä ja hipsiä suoraan työhuoneeseen kirjoittamaan vaikka yöpaidassa, tukka pystyssä. Lattia lainehtii muistiinpanoja, teoriakirjallisuutta ja erinäisiä artikkeleja, kuten kuvasta näkyy.
Minulla on hätäpaniikki lukea yksi väitöskirja ja yksi gradu, joihin ajattelin viitata lyhyesti.
Minulla on hätäpaniikki tarkastaa viitteet ja mennä kirjastoon kaivelemaan jotain alkuperäistä ranskankielistä artikkelia sarjakuvatutkija Jan Baetensilta.
Kaiken tämän keskellä olen silti onnistunut pitäytymään siinä, etten tee viikonloppuna töitä. Katsotaan, teenkö poikkeuksen ensi viikolla, kun se vihoviimeinen hätäpaniikki tarkastaa sivunumerojen oikeellisuus sun muut pienet seikat iskee niskaan.
(Huomasin jo, että olen kaikki nämä vuodet kirjoittanut pääteorialähdeteokseni vuosiluvun päin pyllyä.)
Todettakoon myös se, että asiat etenevät. Kaksi esitarkastajaa (varsin toivottua sellaista) on lupautunut lukemaan väitöskirjani. Ja vielä toivotussa aikataulussa. 1.4. on tiedekuntaneuvoston kokous, jossa ehdotetut esitarkastajat hyväksytään virallisesti. Sitten väitöskirja menee plagiaatintunnistusohjelman läpi (hah, kuka muu muka tällaista pystyisi sepittämään?) ja sieltä paperiversioina tiedekuntaan, joka postittaa ne esitarkastajille.
Sitten Katja huokaisee kuukauden päivät, kunnes palaute tulee ja epäusko omista kyvyistä puolustaa tutkimustaan julkisesti alkaa tökkiä takaraivoon...
P.S. Näin jo toissayönä unta siitä, että selitin Don Rosalle tarkkaan suomalaisen väitöstilaisuuden ja karonkan käytänteitä. Lienee aika miettiä sitä alustavaa kutsua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti