Tove Janssonin liputuspäivää odotellessa

© Tove Jansson

Lauantaina tuli kuluneeksi 100 vuotta erään Suomen suurimman taiteilijan syntymästä. Tein jo aiemmin hänestä oman merkintänsä tauolla olevaan Lempitaiteilijani-sarjaan. Mutta eihän Toven 100-vuotisjuhlavuotta (olipas yhdyssana) sovi unohtaa. Sen kunniaksi kokosin muutamia elämänviisauksia hänen rakastetuilta hahmoiltaan kirjasta Saako pannukakulla istua.
 
"Hän katseli tuumivasti tummaa vuolasta vettä ja sai päähänsä, että elämä oli ihan kuin virta. Toiset purjehtivat hitaasti ja toiset nopeasti ja jotkut keikahtivat kumoon. Tämän minä kerronkin muumipapalle, hemuli mietti totisena. Eiköhän se vain ole aivan uusi ajatus." - Hemuli. Muumilaakson marraskuu, s. 31.

"Muumipappa kääntyi perheeseensä päin ja sanoi:
- Minusta tuntuu, että me selviämme.
- Tietenkin me selviämme, vastasi Muumimamma. Minä istun tässä odottamassa uutta kotiamme. Vain lurjuksille käy huonosti.
- Älä sano niin, puuskahti Homssu, - minä tunnen lurjuksia, jotka eivät koskaan joudu vaaraan.
- Miten ikävää niillä raukoilla mahtaakaan olla, sanoi Muumipeikko ihmeissään." Vaarallinen juhannus, s. 32.

"Oven täytyy viedä jonnekin ja portaiden jonnekin. Miten tässä elämässä kävisi, jos joku miska äkkiä alkaisi käyttäytyä kuin mymmeli tai joku homssu kuin hemuli?" - Homssu. Vaarallinen juhannus, s. 36.

"- Suretko sinä todella heitä noin kauheasti? kysyi Homssu.
- En, vähän vain, Miska vastasi. - Mutta on hyvä käyttää nyt tilaisuutta ja itkeä kaikkea kun on näin sopiva aihe!" Vaarallinen juhannus, s. 64.

"Ja jos kaksi höperöä asuu samassa saaressa, niin he joko tietävät toisistaan kaiken tai eivät halua tietää toisistaan mitään. Todennäköisesti sekä niin että näin. Nimittäin: eivät halua tietää, koska tietävät." - Pikku Myy. Muumipappa ja meri, s. 41.

"Muumipeikko lähti pelastamaan häntä. Tuutikki katsoi hetken, sitten hän meni takaisin uimahuoneeseen ja pani vesikattilan kamiinalle. Niin, niin, hän ajatteli huokaisten. Näinhän niiden seikkailukertomuksissa aina käy. Pelastaa ja tulla pelastetuksi. Miksi ei kukaan kirjoita koskaan niistä, jotka yrittävät lämmittää sankareita perästäpäin?" Taikatalvi, s. 118.

"On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi." Muumilaakson marraskuu, s. 10.

"Ihan äkkiarvaamatta Nuuskamuikkusen tuli ikävä perhettä. Nekin olivat toisinaan vaivalloisia. Ne tahtoivat rupatella. Ne olivat kaikkialla. Mutta niiden seurassa saattoi olla yksikseenkin. Mitenkä ne oikein käyttäytyivät. Nuuskamuikkunen kummeksui. Kuinka oli mahdollista että minä olen saattanut viettää niiden seurassa kaikki pitkät kesät huomaamatta koskaan, että ne antoivat minun olla yksikseni." Muumilaakson marraskuu, s. 78.

"Ja päätökset pitää tehdä oikeassa mielenvireessä ja mieluiten nopeasti, ettei vire mene ohi." - Vilijonkka. Muumilaakson marraskuu, s. 24.