 |
| © Tove Jansson |
"Hän katseli tuumivasti tummaa vuolasta vettä ja sai päähänsä, että elämä oli ihan kuin virta. Toiset purjehtivat hitaasti ja toiset nopeasti ja jotkut keikahtivat kumoon. Tämän minä kerronkin muumipapalle, hemuli mietti totisena. Eiköhän se vain ole aivan uusi ajatus." - Hemuli. Muumilaakson marraskuu, s. 31.
"Muumipappa kääntyi perheeseensä päin ja sanoi:
- Minusta tuntuu, että me selviämme.
- Tietenkin me selviämme, vastasi Muumimamma. Minä istun tässä odottamassa uutta kotiamme. Vain lurjuksille käy huonosti.
- Älä sano niin, puuskahti Homssu, - minä tunnen lurjuksia, jotka eivät koskaan joudu vaaraan.
- Miten ikävää niillä raukoilla mahtaakaan olla, sanoi Muumipeikko ihmeissään." Vaarallinen juhannus, s. 32.
"Oven täytyy viedä jonnekin ja portaiden jonnekin. Miten tässä elämässä kävisi, jos joku miska äkkiä alkaisi käyttäytyä kuin mymmeli tai joku homssu kuin hemuli?" - Homssu. Vaarallinen juhannus, s. 36.
"- Suretko sinä todella heitä noin kauheasti? kysyi Homssu.
- En, vähän vain, Miska vastasi. - Mutta on hyvä käyttää nyt tilaisuutta ja itkeä kaikkea kun on näin sopiva aihe!" Vaarallinen juhannus, s. 64.
"Ja jos kaksi höperöä asuu samassa saaressa, niin he joko tietävät toisistaan kaiken tai eivät halua tietää toisistaan mitään. Todennäköisesti sekä niin että näin. Nimittäin: eivät halua tietää, koska tietävät." - Pikku Myy. Muumipappa ja meri, s. 41.
"Muumipeikko lähti pelastamaan häntä. Tuutikki katsoi hetken, sitten hän meni takaisin uimahuoneeseen ja pani vesikattilan kamiinalle. Niin, niin, hän ajatteli huokaisten. Näinhän niiden seikkailukertomuksissa aina käy. Pelastaa ja tulla pelastetuksi. Miksi ei kukaan kirjoita koskaan niistä, jotka yrittävät lämmittää sankareita perästäpäin?" Taikatalvi, s. 118.
"On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi." Muumilaakson marraskuu, s. 10.
"Ihan äkkiarvaamatta Nuuskamuikkusen tuli ikävä perhettä. Nekin olivat toisinaan vaivalloisia. Ne tahtoivat rupatella. Ne olivat kaikkialla. Mutta niiden seurassa saattoi olla yksikseenkin. Mitenkä ne oikein käyttäytyivät. Nuuskamuikkunen kummeksui. Kuinka oli mahdollista että minä olen saattanut viettää niiden seurassa kaikki pitkät kesät huomaamatta koskaan, että ne antoivat minun olla yksikseni." Muumilaakson marraskuu, s. 78.
"Ja päätökset pitää tehdä oikeassa mielenvireessä ja mieluiten nopeasti, ettei vire mene ohi." - Vilijonkka. Muumilaakson marraskuu, s. 24.
Kävin juuri eilen Ateneumin Tove Jansson -näyttelyssä ja kyllähän se laajensi sitä kuvaa mikä minulla oli Toven taiteesta. Mitään varsinaisesti uutta ei noussut esiin, mutta onhan se ihan eri asia nähdä teokset livenä.
VastaaPoistaEn voi kuitenkaan väittää, että tuotannon loppupään abstraktimmat teokset olisivat tehneet erityistä vaikutusta. Parhaimmillaan Tove oli piirtäjänä ja tarinankertojana ja esillä olikin paljon teoksia joissa nämä puolet nousivat esiin.
Oma suhteeni sekä Toveen että muumeihin on pitkään ollut hyvin pinnallinen, luultavasti koska Muumilaakson tarinoiden alkaessa olin "jo" 9-vuotias ja muistan pitäneeni muumeja aivan liian lapsellisina niin isolle pojalle (toisin kuin vaikka legoja ja pikkuautoja). Niinpä ikäluokalleni tyypillinen muumivillitys meni ohi vaikka toki ainakin koulun kautta johonkin muumikirjoihin tuli hiukan tutustuttua.
Nyt kun Tove on ollut juhlavuoden takia taas paljon esillä niin olen sivistänyt itseäni parhaani mukaan. Se lapsellinen Muumi-sarjakin tuli vihdoin katsottua läpi ja kirjatkin on tarkoitus vielä jossain vaiheessa lukea läpi.
Ateneumin näyttely oli kyllä todella vaikuttava, pidin siitä valtavasti. Vaikka en itsekään ole mikään abstraktin taiteen ymmärtäjä, mutta ne olivat kuitenkin miellyttävämpiä katsella kuin maljakkoasetelmat. ;)
VastaaPoistaOlen samaa mieltä siinä, että Tove oli parhaimmillaan tarinankertojana ja rakastan hänen tapaansa käyttää viivaa piirroksissaan. Muumi-kirjojen kuvituksissa näkyy erityisesti hänen rasterointitekniikkansa, joka on huikea. Viimeisimmissä teoksissa hahmot on piirretty vain muutamilla viivoilla ja siitäkin huolimatta ne ovat valtavan ilmeikkäitä.
Minulle Muumilaakson tarinoita on yksi lapsuuden tärkeimpiä piirrettyjä. Ja täytyy todeta, että jos satun television ääreen Muumien aikaan, katson niitä edelleen. Kirjoja en ole varmaan edes lukenut kaikkia, mutta osa niistä on hyllyssä odottamassa vuoroaan. Ainakin Näkymätön lapsi on tämän syksyn lukulistalla myös opetusten takia. :)