 |
| Kuva: Wikipedia.org, Fair use. |
Pahoittelut blogihiljaisuudesta. Sitä kummallisesti kerääntyy marraskuun lopulle ja joulukuun alkuun melko paljon tekemistä, kuten reilu parikymmentä kymmensivuista esseetä arvioitavaksi, 29 monivalintatehtävää, yhden koulutuspäivän suunnittelu ja kuukauden työaika puristettuna kahteen viikkoon. Tässä välissä olen myös ehtinyt hankkia tuliterän läppärin ja kokea valtavia pettymyksiä joulukalenterin äärellä, mutta siitä myöhemmin.
Nyt olen virallisesti lomalla, mikä tarkoittaa sitä, että luen sähköpostia valikoiden enkä tee hankkeen töitä enää tänä vuonna. Joten minulla on aikaa kirjoittaa muutama rästiin jäänyt päivitys. Mutta - aloitan kuitenkin siitä kaikkein ajankohtaisimmasta, eli uusimmasta Star Wars - The Force Awakens -elokuvasta.
En aio esittää postauksessani mitään maata kaatavia spoilereita, koska olen kiltti. Jos kuitenkin haluat pysytellä mahdollisimman piilossa kaikelta mahdolliselta leffaan liittyvältä, älä lue tämän pidemmälle. Kerron hieman omia ajatuksiani ja ne saattavat paljastaa joillekin liikaa.
You have been warned.
Itse yritin pysyä mahdollisimman pitkään pimennossa kaikista faktoista, tiedonmurusista ja kommenteista, mitä leffaan liittyi. Olen onnistunut aiemmin spoilaantumaan useista eri leffoista, joten en mennyt mihinkään foorumeille ja nautin siitä, ettei IMDb:n leffasivuilla kerrottu yhtään mitään. Täytin tämän leffan odotuksiin liittyvän
kyselyn netissä edellisenä iltana ja naureskelin omille vastauksilleni kohdassa "Mitä tiedät uudesta elokuvasta". No, siinä on se söpö pallodroidi...
Yksi syy käytökselleni oli se, että leffa pelotti. Siinä pelotti ajatus siitä, ettei se olisikaan hyvä kaiken tämän jälkeen. En halunnut odottaa siltä yhtään mitään, etten vain pety. Koko ajan kuitenkin mietin, ettei ohjaaja J. J. Abrams voinut olla huono - hän oli sentään mukana tekemässä Fringeä. Disneykään ei voinut olla täysin huono, olivathan he onnistuneet tuomaan merirosvoleffat takaisin (vaikka iso osa Pirates of the Caribbean -saagan menestyksestä onkin kiinni Johnny Deppin mahtavasta roolisuorituksesta). Lucas ei olisi enää sotkemassa käsikirjoitusta kirjoittamalla puisevaa dialogia, joka ei istuisi kenenkään suuhun. Minulla oli siis kuitenkin hieman odotuksia.
Minun oli pakko päästä katsomaan leffa mahdollisimman pian. Mielellään ensi-iltapäivänä. Sithin koston näin Joensuussa ensi-illassa. Olin pukeutunut ja kaikkea. Nyt en kuitenkaan pukeutunut - minulla ei ollut mitään kivaa asua valmiina, enkä ehtinyt ensimmäiseen aamupäivänäytökseen töiden takia. Otin siis iisisti. Vain Imperiumin vastaisku -t-paita, Star Wars -rintamerkki, Darth Vader -pipo ja -sukat. Ja tietenkin reppu, jonka olen tuunannut niin, että monet luulevat sitä alkuperäiseksi tuotteeksi.
Kävin katsomassa Star Wars - The Force Awakensin illalla varttia vaille kuuden näytöksessä 2D:nä. En ole oikein koskaan innostunut 3D:stä ja Jyväskylän Finnkinon 3D-lasit ovat aivan kauheat tällaiselle rillipäälle.
Näytöksessä arvottiin julisteita ja lippis. En saanut mitään, mutta ei se haitannut - ei meidän seinille enää mitään mahtuisikaan.
Apua. Se alkaa ihan just.
Kun klassinen "A long time ago, in a galaxy far, far away..." ilmestyi ruudulle, oli kuin olisin palannut siihen teinivuosieni hetkeen, jolloin katsoin Uuden toivon ensimmäistä kertaa (kyllä - olin 14, niin vanha). Uusi trilogia ja sen aiheuttama pettymys oli pyyhkäisty pois, oli vain tämä elokuva ja tämä hetki, kun näin sen ensimmäisen kerran. Ja miten se ojensikaan kätensä alkuperäiselle trilogialle...
Ehkä uusi elokuva on saanut eniten kritiikkiä siitä, ettei se tuo saagaan mitään uutta ja yllättävää. Se oikeastaan mukailee alkuperäistä trilogiaa varsin uskollisesti: droidiin piilotetut tiedot, aavikkoplaneetalta peräisin oleva sankari, avun hakeminen avaruusolioita täynnä olevasta baarista, suuri joukkotuhoase ja pieni kapinallisten porukka, joka hyökkää sen kimppuun sisältä ja ulkoa...
Ja se dramaattinen kohtaus sillalla...
Pohdiskelin tätä ja totesin, että syy on selvä. Ohjaajan ja yhtiön on saatava puolelleen kaikki saagan vanhat fanit ja kosiskeltava uudet mukaan. Kun meidät on vakuutettu ja tarpeeksi uusia on otettu kyytiin, voi seuraavassa osassa lähteä viemään porukkaa johonkin aivan uuteen, odottamattomaan suuntaan...
Sitä odotellessa.
Vaikka tunnistinkin nämä selvät juonelliset ja visuaaliset viittaukset alkuperäiseen trilogiaan, eivät ne kuitenkaan häirinneet minua. Ehkä siksi, että koin valtavaa nostalgista innostusta tutuista tunnelmista yhdistettynä uusiin henkilöhahmoihin, varsinkin Reyhin, joka oli onnistuttu käsikirjoittamaan päteväksi ja pärjääväksi henkilöhahmoksi korostamatta turhia sitä, että kyseessä on nainen. Olin ihan koukussa pikku BB-8:iin ja halusin sellaisen itselleni. Sain kylmiä väreitä siitä, kun se "romu" näytettiin ensimmäisen kerran.
Dialogi toimi, hahmot olivat inhimillisiä, avaruusolioilla oli muovisia maskeja eikä kaikkeen ollut työnnetty hienoa tietokonetekniikkaa vain siksi, että sellainen oli mahdollista. Mutta jossain kohtauksissa tekniikka oli läsnä ja varsin toimivana: erityisesti nautin siitä, miten Kylo Renin Force choke toimi aivan turkasen hienosti, kun sitä tekniikkaa pystyttiin oikeasti hyödyntämään. Ja olihan se Kylo Ren ihan tyylikäs pahis kamppeineen, vaikkei kukaan koskaan ylläkään Darth Vaderin tasolle.
Minä nauroin. Minä jännitin. Minä itkin.
Kun leffa loppui, olin tyytyväinen. Se pesi uuden trilogian 10-0. Se ei ollut surkea. Se yhdisti vanhan uuteen tarinan kaareen ja nosti esille hienoja, uusia hahmoja.
Ja vaikka olenkin hivenen pettynyt, ettei Thrawnin trilogia ole enää "virallista kaanonia", olen kuitenkin innoissani. Nyt en tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tai tiedän - pettynyt jedimestari kouluttaa itselleen uuden oppilaan, jonka tehtävänä on tuhota Ensimmäinen ritarikunta, yksinvaltias Snoke ja tämän pimeän puolelle kääntynyt oppilas Kylo Ren...
Menen vielä katsomaan leffan uudestaan.
Lopuksi vielä pari kiinnostavaa postausta luettavaksi: uuden elokuvan poliittisuudesta tehty
analyysi ja äärimmäisen innostava
pohdinta siitä, miten Lucas
melkein onnistui tekemään osista 1-3 hyviä... Ehkä joku vielä joskus filmaa nekin uudelleen vähän paremmin käsikirjoitettuina.
(Eikä minun enää tarvitse katsella Hayden Christensenin "näyttelyä". Tyyppi on niin pökkelö, että katsojakin saa tikkuja.)
