Vietin viime viikonlopun pidennettynä lomamatkana äidin ja siskojen kanssa ihanaisessa Pariisissa. Tätä olimme odotelleet ja suunnitelleet jo pitkään, sillä äiti täytti 60 vuotta ja halusi juhlistamisen sijaan viettää sen reissussa. Minä hihkaisin heti yhteiseen ryhmäämme, että Pariisi, Disneyland ja Versailles, eikä siinä kauaa nokka tuhissut, kun Kontturin naiset olivat ideani hyväksyneet. Kuten edellisestä Lontoon matkastamme kolme vuotta sitten, kirjoittelen tästäkin reissusta kolmisen postausta. Aluksi hieman yleisempää turisteilua, toisessa postauksessa esittelen Versaillesin ja äidin syntymäpäiväillan Moulin Rougessa, ja sokerina pohjalla tietenkin Disneyland, jossa emme olleet käyneet koskaan aiemmin.
 |
| Aleksanteri III:n silta Seinen yli. |
Saavuimme Pariisiin torstaina 28.3. ja majoituimme keskustan luoteispuolella, Clichy-nimisessä kaupunginosassa. Kolmen tähden hotellimme Ibis Styles Paris Mairie de Clichy kuului Ibis Styles -ketjuun ja oli persoonallinen (steampunk-henkisiä tapetteja!), siisti ja hintaansa nähden aivan loistava. Aamiainen kuului hintaan ja lisäksi tarjolla oli päivän aikaan ilmaiseksi teetä, kahvia, croissantteja ja pieniä lehtitaikinaleivonnaisia. Lisäksi henkilökunta oli erinomaista (ja kielitaitoista). Esimerkiksi sisäänkirjautuessamme saimme kartan, johon mukava nuori herrasmies ympyröi olennaisimmat metropysäkit, varoitti huonoista alueista ja taskuvarkaista - kaikki tämä ranskaksi, kun hän oli kysynyt, haluammeko keskustella englanniksi vai ranskaksi, ja minä nohevana totesin, etten ole aikoihin puhunut ranskaa natiivin kanssa... Mutta ei mennyt kieli solmuun ja kaikki olennainen tuli opittua. Metropysäkki oli ihan nurkan takana, kuten myös lähin ruokakauppa.
Ostimme jo lentokentältä Paris Visite -matkakortit (jota ei pidä sotkea siihen samannimiseen passiin, jolla pääsee moniin museoihin ja palatseihin ilmaiseksi) viideksi päiväksi ja viidelle vyöhykkeelle. Tällä laajimmalla kortilla pääsee lentokentille, Disneylandiin ja Versaillesiin. Sillä saa matkustaa junissa, metrossa, busseissa ja Montmarten funikulaarissa, jolla pääsee Sacré-Coeuriin. Lippunen on pieni ja siksi helppo hukata, mutta kännykän vieressä sitä ei kannata säilytellä, sillä ainakin meillä tuli parin kortin kanssa toimimisongelmia. Viiden vyöhykkeen viiden päivän kortti maksoi lentokentällä noin 72 €, netissä hinta oli 68,50 €. Pariisin matkakorteista on eri versioita, joten kannattaa katsoa tarkkaan, mikä tulee itselle edullisimmaksi.
 |
| L'Arc de Triomphe |
Torstaipäivä meni turisteillessa ja ihmetellessä Pariisin klassisimpia maamerkkejä. Ilta oli yllättävän viileä, mutta saimme jo ensimmäiset patongit ja ensimmäiset vilkaisut Eiffel-torniin, josta emme olleet niin kovin innoissamme. Siskoni on aikoinaan asunut kolmisen kuukautta Pariisissa työharjoittelun takia ja minäkin olen pyörähtänyt konferenssien ja työmatkojen puolesta siellä kolmesti, mutta nuorin siskoni ja äiti eivät olleet koskaan aiemmin astuneet jaloillaan Pariisiin. Minäkään en Eiffel-tornia ollut nähnyt näin läheltä, mutta eipä se suurta intoa aiheuttanut, vaikka olin juuri katsonut Sense8:n loppuun.
 |
| Eiffel-torni saippuakuplien taustalla |
Lauantaina päivällä pyörähdimme sitten parissa kirkossa. Aluksi Montmarten kukkuloiden Sacré-Coeurissä ja sitten omassa henkilökohtaisessa lempparissani, Notre Damessa. Sacré-Coeurin viehätystä lisäsi Amélie, jonka olin katsonut juuri ennen reissua ja intoilin siksi karusellista ja kiipeämisestä ne sadat rappuset kukkulan huipulle. Porukkaa oli kuin pipoa ja lämmintä parisenkymmentä astetta, mikä oli jo hieman liikaa minulle. Kirkossa oli onneksi viileämpää.
 |
| Karuselli ja taustalla Sacré-Coeur. |
Sacré-Coeurissä on valokuvauskielto toisin kuin Notre Damessa, jossa saa ottaa kuvia ilman salamaa. Tästä huolimatta umpitampioturistit räpsyttelivät surutta kuviaan kesken jumalanpalveluksen. Kumpaankin kirkkoon on ilmainen sisäänpääsy, mutta kannattaa varautua jonottamaan hieman ja esittämään laukkujen sisällöt turvamiehille, joita on vähän joka paikassa.
Testasimme Sacré-Coeuriltä alaspäin tullessamme paikallisen funikulaarin eli kiskoköysiradan, mikä oli varsin kätevä, jos ei halua kiivetä kolmeasataa rappusta ylös Pariisin korkeimmalle kukkulalle. Tässä Pariisi on erityisesti metropysäkkien osalta melko takapajuinen: esteettömyys on huomioitu hyvin harvoilla paikoilla. Esimerkiksi funikulaariin pääsee perinteisten metroporttien läpi, mutta ainakaan huipulla pyörätuolille ei saanut omaa porttia auki lainkaan.
 |
| Lempikirkkoni, kiitos Victor Hugon. |
Notre Dame taisi olla meidän kaikkien suosikki, mihin lienee vaikuttanut osin myös Notre Damen kellonsoittajan Disney-versio. Kirkkoa ei päässyt tällä kertaa jostain syystä kiertämään ympäri ulkopuolelta (ehkä remontin takia) ja kellotorneihin pääsyyn olisi pitänyt varata aika ennakkoon, joten tyydyimme kiertämään kirkon sisältä käsin ja ihailemaan valtavia holvikaaria ja ruusuikkunoita.
 |
| Notre Damen sisätiloja |
Sunnuntai-iltana ehdin tehdä myös pienen pyhiinvaellusmatkan, jonka kohteena oli Café des 2 Moulins. Kyseessä on siis se kahvila, jossa Amélie on kuvattu. Kahvila kyllä muistaa sen ja tällaiselle leffafanille paikka oli hieno kokemus - vaikkei se näyttänytkään täsmälleen samalta kuin leffassa.
 |
| Café des 2 Moulins löytyy Rue Lepic -kadulta, ihan Moulin Rougen kulman takaa. |
 |
| Crème Brûlée d'Amélie |
 |
| Onnellinen pyhiinvaeltaja |
Vielä jäi paljon Pariisia näkemättä. En ole käynyt Louvressa saati muissa museoissa. Père Lachaisen hautausmaa (Oscar Wilde!) on näkemättä, kuten myös katakombit. Kenties sitten joskus.
Mitä ostin turisteillessani?
Mustavalkoisen, pilkullisen fiftari-henkisen mekon Kilo Shopista.
Boba Fett -muistikirjan Albumista.
Donald's Happiest Adventures ja Les carnets de Cerise -sarjakuvat kirjakaupasta, johon törmäsimme, kun metro meni ohi remontissa olleen pysäkkimme. Tuo edellinen Glénat-kustantamon albumi oli pakko-ostos, kun suomalainen painos tuhoutui lähes kokonaan. Nyt se löytyy sitten ranskaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti