Ihanaa Leijonat, ihanaa!

Tämä tyttö haksahti lätkään vuonna 1995, jolloin ajauduin olohuoneen sohvalle iskän viereen kyselemään, mikä on paitsio ja mitä tarkoittaa jo säännöistä poistunut kahden viivan syöttö. Tuli finaali ja Ville Peltonen laukoi kypärätempun.
Olin mennyttä.

Naganon olympialaisten jälkeen sain pelipaidan, jonka selkään oli painettu numero 16. Sen jälkeen minua ei näkynyt katsomassa matsia ilman pelipaitaa.
Mutta eipä näkynyt kultamitaliakaan.

Kuusitoista vuotta sitä on odotettu, kaivattu, toivottu ja petytty. Karvasta kalkkia on juottanut Tsekki, Kanada tai se rakas vihollinen Ruotsi. Nyt ei enää juottanut, vaikka kaksi ensimmäistä erää näytti jo pahalta. Sitten tuli Immonen ja tasoitti.
Katja huusi.
Kolmannessa erässä 3-1 näytti jo liian hyvältä. Se on Ruotsi, se tulee vielä.
Ei tullut.
Neljä yksi ja Katja huutaa kilpaa Mertarannan kanssa. Naapurit tietävät heti, milloin maali tulee.
"Kurmuuttakaa niitä nyt kerrankin kunnolla!"
Ei voi enää istua, melkein tulee housuun jännityksestä ja vessaan ei uskalla mennä, koska Ruotsi tekee vielä maalin.
Mutta ei tee.
Tulee Pesonen, Pyörälä ja Pihlström ja kolme P:tä pyyhältää vauhdilla Ruotsin maalivahdin ohi.
6-1. Ruotsi ei enää nouse.

In your face.
Tämä on takaisinmaksu kaikista niistä aiemmistä nöyryytyksistä, kaikesta siitä pilkasta, jota Ruotsin lehdistö ja maajoukkue on harrastanut.
Tämä on takaisinmaksu vuoden 1998 kaksiosaisesta finaalista, jonka Ruotsi vei 1-0 yhdysvaltalaisen tuomarin Alex Dellin ansiosta. (Hylkäsi Peltosen tasoitusmaalin.)
Tämä on takaisinmaksu siitä hirvittävästä kotikisojen puolivälierästä keväällä 2003, jolloin Ruotsi tuli 1-5 -takaa-ajoasemasta ja vei voiton 6-5.
Nyt loppui tuuri Hannu Hanhiltakin. On Akun vuoro juhlia.

Mies tiesi jo ennen pelin alkua, miksi Suomi voittaa.
Koska Suomella on MM-finaalissa jälleen takatukkamies.
Oliko Marko Kiprusoffilla takatukka vuonna 1998 ja sen jälkeen, kun NHL pisti hänet leikkaamaan liehulettinsä on asia, johon Google ei kertonut vastausta. Mutta nyt oli Juhamatti Aaltonen. Letti liehui.

Ehkä Katja voi nyt jo hieman rauhoittua. Tai vielä voisi kaivaa pitkästä aikaa sen A-Tyypin alkuperäissinglen cd-hyllystä ja soittaa sen biisin, joka alkaa näin:

"Kaikki pitäisi olla nyt kunnossa, miehet ovat terveinä, valmennusjohto on terveenä, ainut, kenestä on vähän huolta on tietysti selostajaosasto, täällä ei aina olla terveinä, mutta ei sen väliä;
NYT HUUDETAAN!"

Ensi vuonna Mertaranta ei huudakaan. Kisat siirtyvät MTV3:lle ja pahimmassa tapauksessa maksukanaville. Sulattaako Suomen kansa sitä, on eri asia.
Mutta MM-lätkä ei ole mitään ilman Mertarantaa.
Yksi aikakausi on päättynyt. Katsotaan, mitä kotikisat tuovat tullessaan.