Kiire, projektit ja pikkuisen kakkaa niskaan

Tässä vaiheessa on hyvä istua koneella päivittämässä blogia, kun viikon päästä pitäisi pitää esitelmä PCA-Finlandin toisessa vuosittaisessa kesäkoulussa ja koko esitelmä on lähes aloittamatta!
Olen siis onnistuneesti lukenut lähdemateriaalin (lopettelin tänään, köh köh), mutta esitelmä on ihan alkuteloillaan - käytännössä siis johdanto on tehty. Aiheenani on Disney-tutkimus ennen ja nyt erityisesti sarjakuvan osalta ja keskityn italialaisten julkaisemaan Don Rosa - A Little Something Special -kokoelmaan (josta kirjoitin blogimerkinnän jo viime vuoden puolella), Thomas Andraen Carl Barks and the Disney Comic Book - Unmasking the Myth of Modernity -teokseen ja tietenkin siihen kaikkein kuuluisimpaan eli Ariel Dorfmanin ja Armand Mattelartin Kuinka Aku Ankkaa luetaan. Imperialistinen ideologia Disney-sarjakuvissa.
Onnistuin löytämään tämän viimeisimmän kirjaston poistomyynnistä männävuosina ja nyt haaveilen englanninkielisen version hankkimisesta Akateemisen kirjakaupan kautta. Ajattelin myös kirjoittaa tuosta teoksesta aivan oman merkinnän, joten siihen en sen tarkemmin nyt puutu.
Esitelmäni tarkoitus onkin kartoittaa Disney-sarjakuvatutkimuksen tilaa, eli mitä on tehty, mitä tehdään ja mitä on vielä tekemättä. Eli suomeksi: vähän, jonkin verran ja paljon.

Kiire jatkuu myös siinä mielessä, että kaksi artikkelia pitäisi nykäistä valmiiksi. Toinen on onneksi viimeistelyä vaille finito (tämä on se ehkä kaikkein odotetuin) ja toinen täysin aloittamatta. Molemmat niin sanotusti tilaustöitä. Jälkimmäisellä ei onneksi ole deadlinea, mutta odottelen kauhulla sitä hetkeä, kun lähden ensi kuun alkupuoliskolla työharjoitteluun Helsingissä pidettävään CIDOC-konferenssiin ja sen jälkeen on suoraan kaksi deadlinea, joista toinen juuri tämä ensimmäinen tilausartikkeli ja toinen FINFAR-esitelmä - jota en myöskään ole vielä aloittanut. Ne pitäisi siis konferenssin aikana rustata loppuun.
Enkä muuten vieläkään ole saanut referee-palautteita NNCORE-artikkelistani. Sen korjatun version deadline piti olla 15.5. Mitäpä sitä voi lähettää, kun ei tiedä, mitä korjata.
Huoh.

Sarjakuviani ei myöskään näy eikä kuulu. Otin jo yhteyttä Mile High Comicsiin ja ainakin heidän osoitteensa oli oikea. Olen vain kuullut sellaisia kauhutarinoita amerikkalaisen postin toiminnasta, että Uncle Scrooge -lehteni voivat tällä hetkellä ihan hyvin olla jossain Moldovassa. Sen verran hyvin maantietoa siellä osataan.
(Eipä tosin Newcastlen lentokenttävirkailijakaan tiennyt, että Helsinki on Suomessa.)
Laitan sinne vielä sähköpostia. Elättelen toiveita, että lähetys palautuu takaisin, eivätkä rakkaat lähdemateriaalini ole kadonneet jonkun pitkäkyntisen mukaan...

Ja koska elämä ei koskaan ole kivaa, tämä viikko on potkinut päähän melko kivasti.
Ensinnäkin meidän ovimatto varastettiin.
Ei siinä mitään, sehän oli vain ovimatto, mutta kun kyseessä oli kertakaikkisen mainio "Oh shit, not you again!" -ovimatto, jota nykyisin ei saa enää mistään. Tuli potkittua vähän seiniä ja vähällä oli, etten ottanut katanaa ja lähtenyt kolkuttelemaan naapureiden ovia siinä sunnuntai-iltana kymmenen aikaan.

Toisekseen auto otti ja levisi ja rahaahan ei koskaan ole sen vertaa, että sitä huvikseen jakelisi merkkihuollon sedille, että ostakaa ja tilatkaa osa, kun auton omakaan hinta ei pilviä hiponut silloin kolme vuotta sitten.
Uutta kivaa työpaikkaakaan en saanut, joten paluu takaisin arkeen ja samaan vanhaan paikkaan odottaa todennäköisesti heti kesäkuun puolessavälissä, ellen sitten pidä viikon (ansaittua) lomaa ennen juhannusta.

Joten tämä tutkija on ollut koko viikon kenkku ja möks, mutta ehkä tämä tästä, kun tietää, että huomenna saa kaverin synttärikakkua ja ensi viikolla on väkisinkin jotain kivaa tiedossa.

Ja tietenkin se PCA-Finland kaunilla leprasaarella.

Lempitaiteilijani osa 4: Salvador Dalí

Espanjalainen surrealisti Salvador Dalí (1904-1989) tuli tutuksi jo yläasteen kuvaamataidon tunneilla. Opettajamme oli taiteilijasielu, joka yritti epätoivoisesti sivistää teini-ikäisiä hirmuja ja teetti meillä harvinaisen monipuolisia teoksia koko yläasteen ja lukion ajan. Koska olin aina pitänyt piirtämisestä ja kaikesta taiteeseen liittyvästä, kävin tietenkin kaikki mahdolliset kuviksen kurssit, joiden ohessa opettajamme Marjatta tarjosi meille myös taidehistorian alkeita perinteisten diojen avulla. Kun suurin osa luokasta torkkui, dioista paljastui sellaisia suuria klassikkoteoksia kuten Muiston pysyvyys (ne valuvat kellot), Palava kirahvi, Dalín omakuva (nimensä mukaisesti "pekonin kanssa") ja Elefantit (ne pitkäjalkaiset norsut). Hämmentäviä, unenomaisia kuvia. Olin myyty.

Vaikka teimme omia pastisseja useista suurista maalaustaiteen helmistä, en jostain syystä ikinä koskenut Dalíin. Ehkä en kokenut olevani tarpeeksi hyvä siihen.

Dalí oli kotoisin Kataloniasta. Hän oli taidemaalari, kuvanveistäjä ja käsikirjoittaja, ja oli mukana muun muassa tekemässä surrealismin klassikkoa, lyhytelokuvaa Andalusialainen koira (1929) yhdessä ystävänsä Luis Buñuelin kanssa. Dalí on ottanut vaikutteita myös Leonardo Da Vinciltä ja tehnyt yhteistyötä Walt Disneyn kanssa - heidän piti tehdä yhdessä elokuva, joka ei kuitenkaan koskaan valmistunut.

Dalín töissä viehättävät juuri nuo surrealismin erikoiset unikuvat, venytetyt raajat, tavat, joilla asioita on yhdistetty toisiinsa. Tämä on yksi lempitöistäni, se on säilössä julisteputkessa odottamassa reunojen siistimistä ja mahdollista kehystämistä.

Soft Watch at the Moment of First Explosion (1954)

Dalín tunnettua tyyliä on tietenkin matkittu ja parodioitu useampiin otteisiin. Tämä on kuitenkin ehdottomasti parhaita versioita, joita olen nähnyt pitkäjalkaisista elefanteista: AT-AT:t. Ja onhan siellä näköjään myös kaksi tuttua droidia taustalla.

http://culturepopped.blogspot.com/2010/09/salvador-dalis-at-ats.html

1920-luvun Pariisin boheemielämässä vaikuttivat Dalín lisäksi monet suuret taiteilijat, kirjailijat ja muut ajan merkkihenkilöt. Jos ajan Pariisi kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti elokuvaa Midnight in Paris (2011). Adrien Brody on vallan mainio Salvador Dalí.

Ja lopuksi muutamia katsastuksen arvoisia linkkejä:
http://www.dali-gallery.com/
http://www.virtualdali.com/

Villejä huhuja ja varmistuneita faktoja (ankoista ja muista seikoista)

(C) Disney Kuva erinomaiselta fanisivustolta http://duckman.pettho.com

Yliopistolla liikkuu villejä huhuja siitä, että meidät tutkijat siirrettäisiin taas johonkin muiden tieltä. Siitä on supistu jonkin aikaa ja koska oma olemassa oloni on muutenkin uhattuna apurahakauden vedellessä viimeisiään, alkoi kuulostaa vähän pahalta. Mutta laitoksen johtaja ilmoitti pari päivää sitten sähköpostilla, että mitään ei ole sovittu mihinkään suuntaan. Eli olkaa rauhassa, tutkijat, vielä teitä ei paimenneta mihinkään epäterveelliseen koloon.

Kun niiltä huhuilta leikattiin siivet, voisin heittää ilmoille pari muutakin huhuntynkää.
Huhu kertoo nimittäin, että kesän Finnconissa Tampereella ja Ropeconissa (tutussa Espoon Dipolissa) kuultaisiin jälleen esitelmiä Rosan Ankoista. Finnconin teeman mukaisesti luvassa olisi siis Ankkalinnan maailmanloppu, ja puolestaan Ropeconissa jotain fantasiamaailmoihin viittaavaa. Seuraamme huhun varmistumista.
Toinen huhu puolestaan kertoo, että tällä Rosa-tutkijalla saattaisi olla melko iso julkaisu tulossa tuossa vuoden loppupuolen hujakoilla. Milloin ja missä, seuraamme jälleen tilannetta.

Sitten niitä varmistuneita faktoja: olisi nimittäin kesällä tiedossa FINFAR-tapaaminen Finnconin yhteydessä. Ajattelin raapustella kahdeksisen sivua siitä, miten Roope, Aku ja ankanpojat meinasivat valloittaa avaruuden. Tapaamisen teemanahan on siis "Muukalaiset, tulkaa kotiin", kuten aiemmin jo mainostin, joten B-luokan scifiviittauksia metsästellään. (Kai olette ponganneet Akun Star Trek -tervehdyksen?)

Toinenkin fantasiaan liittyvä tapaaminen olisi tulossa - tosin se on sitten vähän isomman luokan tapaaminen, nimittäin fantasia- ja science fiction -konferenssi Messengers from the Stars II. Sieltä ei kuulunut mitään kuun alkuun mennessä ja ajattelin jo, että eivät kiinnostuneet ankka-paperistani, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Marraskuun viimeiset päivät tulee sittenkin näköjään vietettyä Lissabonissa. Aiheenani on vaihtoehtoinen todellisuus, eli entäpä jos Aku ei olisi koskaan syntynytkään Frank Capraa mukaillen.

Väitöskirjaankin on tullut lisää raakamateriaalia 16 sivua ja kaksi apurahahakemusta on tekeillä. Myös yksi työhaastattelu olisi tiedossa, joten ehkä tämä elämä tästä vielä jatkuu apurahan jälkeenkin. Hiphei!

Huhtikuun hankinnat

Viime kuun kirjasaldo tuli lähinnä koostettua lempidivaristani Antikvariaatti Lukuhetkestä, jossa sattui olemaan parin päivän kestänyt tempaus: kaikki kirjat puoleen hintaan! Huh, onnistuin hillitsemään itseni, etten mennyt aivan villiksi, varsinkin, kun sarjakuvat eivät sisältyneet tarjoukseen.
Olin tosin jo aiemmin käynyt hakemassa viimeinkin Blacksadin ensimmäisen osan Kissa varjoisilta kujilta huimaan kahdeksan euron hintaan. Nyt kaikki neljä loistavaa Blacksadia löytyykin hyllystä. Lisää odotellessa.

Tarjouskampanjan aikaan mukaan lähtikin sitten koko Dragonlancen Legendat-sarja kovakantisina teoksina. Vaikka kaksi ensimmäistä jo hyllyssä olikin, pakko ottaa. Pistän pokkariversiot tässä jossain vaiheessa kirppikselle.
Miehelle nappasin myös Kuolemanportti-sarjan viimeisimmän osan, Seitsemännen portin. Nyt puuttuu enää osa kuusi ja sekin saaga on hyllyssä.
Ja lopuksi Star Wars -fani minussa käski ottaa yhden pokkarin (The New Jedi Order: Dark Tide II: Ruin) ja tieto-opuksen The New Essential Guide to Characters. Ja sieltä muuten löytyi se kaivattu Luminara Unduli ja tietenkin Mon Mothma.

Kirjaosastolla on muuten pitänyt melko hiljaiseloa. Odotan edelleen sarjakuvapakettia Jenkeistä (jo kaksi ja puoli kuukautta... mitenhän pitkät ne postitusajat sitten ovatkaan?) ja toivon, että tulisi edes ilmoitus paketin jäämisestä tulliin epäilyttävien seikkojen vuoksi - kunhan se nyt saataisiin ainakin Suomeen!

Yhden paketin olen nimittäin noutanut tullista. Se tuli ystävältäni Kentuckysta (ei kuitenkaan herra Rosalta). Hän työskentelee miehensä kanssa sarjakuvakaupassa ja pisti minulle kaikkea ihanaa Jack Sparrow -figusta lähtien, ja tämä siis oli tullin mielestä epäilyttävää.

Haluaisin nähdä tullin setien ilmeen, kun avaan paketin ja sanon, että katsokaa nyt, Aku Ankka -sarjakuvia. Englanniksi. Tappavaa materiaalia, ne kun ovat Rosan sarjakuvia. Kuolette vielä nauruun, kun sieltä löytyy muun muassa sellainen helmi kuin "A Matter of Some Gravity" (eli siis "Paino-ongelmia").