Tässä vaiheessa on hyvä istua koneella päivittämässä blogia, kun viikon päästä pitäisi pitää esitelmä PCA-Finlandin toisessa vuosittaisessa kesäkoulussa ja koko esitelmä on lähes aloittamatta!
Olen siis onnistuneesti lukenut lähdemateriaalin (lopettelin tänään, köh köh), mutta esitelmä on ihan alkuteloillaan - käytännössä siis johdanto on tehty. Aiheenani on Disney-tutkimus ennen ja nyt erityisesti sarjakuvan osalta ja keskityn italialaisten julkaisemaan Don Rosa - A Little Something Special -kokoelmaan (josta kirjoitin blogimerkinnän jo viime vuoden puolella), Thomas Andraen Carl Barks and the Disney Comic Book - Unmasking the Myth of Modernity -teokseen ja tietenkin siihen kaikkein kuuluisimpaan eli Ariel Dorfmanin ja Armand Mattelartin Kuinka Aku Ankkaa luetaan. Imperialistinen ideologia Disney-sarjakuvissa.
Onnistuin löytämään tämän viimeisimmän kirjaston poistomyynnistä männävuosina ja nyt haaveilen englanninkielisen version hankkimisesta Akateemisen kirjakaupan kautta. Ajattelin myös kirjoittaa tuosta teoksesta aivan oman merkinnän, joten siihen en sen tarkemmin nyt puutu.
Esitelmäni tarkoitus onkin kartoittaa Disney-sarjakuvatutkimuksen tilaa, eli mitä on tehty, mitä tehdään ja mitä on vielä tekemättä. Eli suomeksi: vähän, jonkin verran ja paljon.
Kiire jatkuu myös siinä mielessä, että kaksi artikkelia pitäisi nykäistä valmiiksi. Toinen on onneksi viimeistelyä vaille finito (tämä on se ehkä kaikkein odotetuin) ja toinen täysin aloittamatta. Molemmat niin sanotusti tilaustöitä. Jälkimmäisellä ei onneksi ole deadlinea, mutta odottelen kauhulla sitä hetkeä, kun lähden ensi kuun alkupuoliskolla työharjoitteluun Helsingissä pidettävään CIDOC-konferenssiin ja sen jälkeen on suoraan kaksi deadlinea, joista toinen juuri tämä ensimmäinen tilausartikkeli ja toinen FINFAR-esitelmä - jota en myöskään ole vielä aloittanut. Ne pitäisi siis konferenssin aikana rustata loppuun.
Enkä muuten vieläkään ole saanut referee-palautteita NNCORE-artikkelistani. Sen korjatun version deadline piti olla 15.5. Mitäpä sitä voi lähettää, kun ei tiedä, mitä korjata.
Huoh.
Sarjakuviani ei myöskään näy eikä kuulu. Otin jo yhteyttä Mile High Comicsiin ja ainakin heidän osoitteensa oli oikea. Olen vain kuullut sellaisia kauhutarinoita amerikkalaisen postin toiminnasta, että Uncle Scrooge -lehteni voivat tällä hetkellä ihan hyvin olla jossain Moldovassa. Sen verran hyvin maantietoa siellä osataan.
(Eipä tosin Newcastlen lentokenttävirkailijakaan tiennyt, että Helsinki on Suomessa.)
Laitan sinne vielä sähköpostia. Elättelen toiveita, että lähetys palautuu takaisin, eivätkä rakkaat lähdemateriaalini ole kadonneet jonkun pitkäkyntisen mukaan...
Ja koska elämä ei koskaan ole kivaa, tämä viikko on potkinut päähän melko kivasti.
Ensinnäkin meidän ovimatto varastettiin.
Ei siinä mitään, sehän oli vain ovimatto, mutta kun kyseessä oli kertakaikkisen mainio "Oh shit, not you again!" -ovimatto, jota nykyisin ei saa enää mistään. Tuli potkittua vähän seiniä ja vähällä oli, etten ottanut katanaa ja lähtenyt kolkuttelemaan naapureiden ovia siinä sunnuntai-iltana kymmenen aikaan.
Toisekseen auto otti ja levisi ja rahaahan ei koskaan ole sen vertaa, että sitä huvikseen jakelisi merkkihuollon sedille, että ostakaa ja tilatkaa osa, kun auton omakaan hinta ei pilviä hiponut silloin kolme vuotta sitten.
Uutta kivaa työpaikkaakaan en saanut, joten paluu takaisin arkeen ja samaan vanhaan paikkaan odottaa todennäköisesti heti kesäkuun puolessavälissä, ellen sitten pidä viikon (ansaittua) lomaa ennen juhannusta.
Joten tämä tutkija on ollut koko viikon kenkku ja möks, mutta ehkä tämä tästä, kun tietää, että huomenna saa kaverin synttärikakkua ja ensi viikolla on väkisinkin jotain kivaa tiedossa.
Ja tietenkin se PCA-Finland kaunilla leprasaarella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti