Lähettejä tähdistä - Lissabonin konferenssimatka

Nyt, kun reissun jälkeinen flunssapöpö on selätetty, esituparit hoidettu pois päiväjärjestyksestä ja täytelty viimeiset opetuspäiväkirjat, on hieman aikaa raportoida Lissabonin reissusta ja fantasia- ja scifikonferenssista nimeltä Messengers from the Stars, joka järjestettiin 27.-30. marraskuuta.

Alun perin kolmipäiväiseksi suunniteltu konferenssi venähti innokkaiden osallistujien tähden nelipäiväiseksi, josta sain tiedon juuri, kun olin jo ehtinyt ostaa lentolippuni. Tämä onneksi huomioitiin ensimmäisen päivän ohjelmassa, joka koostuikin lähinnä järjestävän yliopiston (Faculdade de Letras, Universidade de Lisboa) opiskelijoista ja tutkijoista, jotka tietenkin pitivät esitelmänsä portugaliksi.

Konferenssin viralliset kielet olivat siis englanti ja portugali, mikä näyttää olevan yleinen tapa Euroopassa (ainakin Ranskassa ja Espanjassa oli sama juttu). Kyllähän portugalia puhutaan paljon maailmalla, mutta ainahan se on selkeä rajoite, jos ei pidä esitelmäänsä englanniksi. Kyllähän minunkin olisi helppo puhua suomeksi suomalaisessa konferenssissa, mutta suomalaisia kansainvälisiä konferensseja ei edes järjestetä idealla suomi-englanti. Siinä ei vain olisi mitään järkeä, kun tutkijan tavoitteena on tietenkin saada mahdollisimman paljon kuulijoita esitykselleen.

Itse puhuin vaihtoehtoisesta todellisuudesta otsikolla  "What if Donald had never existed? An alternative fantasy world in Don Rosa's comic 'The Duck Who Never Was'". Erittelin Rosan sarjakuvassa olevia piirteitä, jotka voidaan lukea vaihtoehtoisen todellisuuden alagenreen ja miten tämä todellisuus ilmenee sarjakuvan narratiivin tasolla. Lopuksi pohdin myös yleisesti kulttuurin tasolla, millainen Disney-sarjakuva olisi ilman Aku Ankkaa.

Pidin esitelmäni torstaina pienelle, noin kymmenhenkiselle yleisölle. Tajusin nimittäin, että kahdessa rinnakkaisessa paneelissa oli molemmissa esitykset niin Tolkienista kuin George R. R. Martinista (sekä englanniksi että portugaliksi), niin eihän tällainen pieni Aku Ankka -tutkija voi sellaisten kanssa kilpailla...
Mutta loppujen lopuksi se pieni yleisö oli kovin laadukas ja minulle oli juuri selvinnyt, että myös Portugalissa on oma Aku Ankka -lehtensä ja siellä on paljon Ankka-faneja, joten kommentteja ja keskustelua piisasi. Siellä kuulemma raapusteltiin innokkaasti antamiani linkkejä ylös ja laittoipa joku naamakirjaankin minulle viestiä, että voisinko lähettää uudestaan ne antamani linkit...
Lisäksi tapasin myös kaksi sarjakuvista innostunutta kollegaa, Claudian ja Pedron, jotka olivat olleet myös viime vuonna Alcála de Henaresissa pidetyssä sarjakuvakonferenssissa.
Kaiken kaikkiaan siis varsin onnistunut esitys.

Kokonaisuudessaan konferenssi oli varsin viihdyttävä, vaikka eniten harmitti juuri tuo kielimuuri. Kirjoitettua portugalia pystyy hieman ymmärtämään (ranskan pohjalta), mutta puhuttuna siitä ei saa mitään selvää. Ja kun kuusi (!) kiinnostavaa esitystä jää kuuntelematta sen kielen takia, niin onhan se melkoinen harmi.
Vai miltä kuulostaisivat paperit Westerosista, Harry Potterista, Nosferatusta, Tim Burtonista, Panin labyrintistä tai Tähtien sodasta?
Sain kuitenkin nauttia lukuisista muista kiinnostavista esityksistä, joista päällimmäisinä jäivät mieleen Ana Rita Martinin "She saved the world. A lot: The Medieval Hero-Knight in Buffy the Vampire Slayer" ja Angélica Varandasin "You guys getting hungry? On Leviathans, Consumption and American Politics in Supernatural (season 7)". Buffy oli ensimmäinen paperi, jonka kävin kuuntelemassa ja Supernatural toiseksi viimeinen, joten konferenssi sekä alkoi että päättyi loistavasti.
Varsinkin Supernatural-esityksen aikana pieni fanityttö päästi innokkaita hihkaisuja. En ollutkaan aikaisemmin ajatellut, että Dean viittaisi James Deaniin...

Pidin kovasti myös (post)apokalyptisia "road movie" -elokuvia käsittelevästä esitelmästä sekä Harry Potteria käsitelleestä paperista, jonka piti kuvauksensa mukaan käsitellä nimenomaan tätä Kuoleman varjeluksissa esiintyvää Tarinaa kolmesta veljeksestä, mutta se lipesi enemmän suuntaan uskonnolliset symbolit Potter-sarjan tematiikassa. Kiinnostava joka tapauksessa.

Kunniavieraista löytyi myös helmiä, jotka pitivät kylmässä auditoriossa napottaneen haukottelevan tutkijankin hereillä. James Walters puhui keskiviikkoiltana fantasiaelokuvasta ja erityisesti näyttelijöiden suorituksista. Esimerkkeinä toimivat Sir Ian McKellen ja Sir Alec Guinness.  Torstai-illan piristys oli lastenkirjailija Jonathan Stroud, joka puhui kirjoittamisestaan ja luomastaan Bartimaeus-sarjasta. Pitää etsiä se jostain ja katsastaa, olisiko lukemisen arvoinen.
Perjantaiaamuna kirjailija Adam Roberts (Suomessa ehkä tunnetuin scifi- ja fantasiaparodioistaan kuten Tähtien Sotta) puhui scifin yhteydestä huumoriin, mikä oli kerrassaan mainio esitys. Harmitti, etten ollut tajunnut ottaa mukaan omaa Stawa-parodiaani, johon olisin voinut pyytää omistuksen...

Torre de Belém

Lissabonin reissu oli kuitenkin muutakin kuin konferenssi. Olin luvannut ottaa molemmat siskoni mukaan reissuun viettämään yhteistä "sisarusaikaa" konferenssini ohessa. Päädyimme sitten seikkailemaan niin Pyhän Yrjön linnassa (Castelo São Jorge) kuin Belémin tornissa (Torre de Belém) ja Hieronymoksen luostarissa (Mosteiro dos Jerónimos), joista jälkimmäisiin pääsimme lauantaina paikallisen pyhän johdosta ilmaiseksi. Metro tuli tutuksi ja ratikalla ajelukin oli melkoinen... kokemus.
Ainut pienoinen pettymys oli Orienten metropysäkin vieressä oleva Vasco da Gaman ostoskeskus, joka kaikkien niiden ihanien halpojen pikkuputiikkien jälkeen tuntui yliahdetulta, tylsältä ja turhan kliiniseltä. Jos siis haluaa ostaa halpoja nahkalaukkuja, kenkiä ja neuleitä, kannattaa pyöriä keskustan alueilla.

Castelo São Jorge ja tykki, jonka allekirjoittanut tahtoi viedä takapihalleen.

Reissumme keski kokonaisuudessaan tiistaiaamusta (yöbussi + aamulento) sunnuntain ja maanantain väliseen yöhön (päivä Frankfurtin kentällä, myöhäinen lento Suomeen ja yöbussi kotiin). Asuimme Go Hostel Lissabonissa, joka oli halpa, hintaan sisältyi netti, aamiainen ja meillä oli kolmen hengen yksityishuoneessamme oma kylppäri. Luksusta se ei kuitenkaan ollut, sillä marraskuu on Portugalin sateisin kuukausi ja Lissabonissa oli paikallisten mittapuun mukaan kylmä, mikä siis tarkoitti sellaista elo-syyskuun vaihdetta Suomen mittapuulla, eli nahkatakilla pärjäsi varsin mainiosti. Ulkona sää ei vaivannut, mutta eihän siellä osata eristää taloja kunnolla, joten aamut ja illat hostellilla kuluivat lämpimiin viltteihin kääriytyneinä ja kirotessa, kun pyörillä kulkeva irtopatteri ei lämmittänyt yhtään enempää.
Villasukat olisivat olleet tarpeen ja nehän minä tietenkin jätin pakkaamatta.

Puolittainen loma- ja puolittainen työmatka oli vallan ihana kaikista pikku kommelluksista ja sattumuksista huolimatta. Paras ateria oli ehdottomasti konferenssi-illallinen, johon siskotkin pääsivät mukaan, muuten ruoka tuntui oudon mauttomalta. Kaikki oli kuitenkin halpaa suhteessa Suomen hintoihin ja maisemat kerrassaan upeat. Hieman tuli reippailtua ylös alas niitä mukulakivisiä pikkukatuja.

Kiitos Sarille ja Tarjalle reissuseurasta! Katsellaan parin vuoden päästä uutta matkaa...