Vuoden 2012 viimeiset Don Rosa -julkaisut

Viime vuonna niitä julkaisua alkoi sitten putoilla urakalla. Eipä siinä, kyllä niiden eteen olikin tullut tehtyä töitä ja joitakin oli odotettu jo toista vuotta. Tässä merkinnässä ajattelin esitellä kaksi viimeisintä, aivan joulukuun lopuilla ilmestynyttä julkaisua.

Ankkalinnan Pamauksen numero 27 (vol. 8 / nro 4) käsitteli nimenomaisesti akateemisia Ankka-tutkimuksia. Jos kaipailet tietoa siitä, miten Aku Ankkaa ja kumppaneita on akateemisessa maailmassa tutkittu, tähän numeroon on kerätty hyvin laajasti Suomessa tehty tutkimus - lähinnä tietenkin pro gradut, koska väitöskirjoja löytyy tasan kaksi kappaletta: Suomessa vuonna 2000 Pia Toivosen ruotsinkielinen En serietidning på fyra språk, joka nimensä mukaisesti käsittelee Aku Ankka -sarjakuvien kääntämistä sekä Ruotsissa Margareta Rönnbergin tekemä väitös Why is Disney so Popular? (alun perin ruotsiksi), joka puolestaan paneutuu lähinnä animaatioihin.
Jostain syystä väitökset on siis kirjoitettu ruotsiksi. No, tähän tulee korjaus.

Pamauksen päätoimittaja Timo Ronkainen pyysi minulta artikkelia tähän nimenomaiseen numeroon ja sainkin väsättyä niitä kaksi.
Ensimmäinen oli se virallinen  osuus eli hieman akateemista maailmaa laajemmalle yleisölle suunnattu "Ankkapurhassa kummittelee. Esi-isät ja kuoleman konsepti Don Rosan The Life and Times of Scrooge McDuck -sarjassa." Tässä artikkelissa puhuin Roopen vanhasta sukulinnasta eräänlaisena välitilana, jossa Roope on yhteydessä esi-isiensä henkiin ja kosketuksissa menneisyyteensä. Kohtaaminen Sir Richard Ankanmielen kanssa sekä rajatilakokemus mahdollistivat Roopessa poikkeuksellisia kykyjä. Ja tietenkin käsittelin myös Roopen vanhempien kuolemaa, mikä on Disney-sarjakuville erittäin poikkeuksellinen ja tabuna pidetty aihe.

Toinen artikkelini oli enimmäkseen katsaus siihen, kuka olen, mitä tutkin ja mistä näkökulmasta. Eli esittelin itseäni ja tutkimustani Ankka-fandomille hieman kepeämpään sävyyn kuin akateemisissa julkaisuissa on mahdollista.
Eli tässähän samojen kansien sisällä olikin jo kaksi julkaisua, jei!
Ankkalinnan Pamauksen hankintatietoja sitten täältä.

Toista julkaisua onkin tullut odoteltua kuin kuuta nousevaa. Se on Oxfordissa syksyllä 2010 pidetyn Villains and Villainy -konferenssin kirjajulkaisu, johon oma esityspaperini (e-kirjalinkki tuossa oikeassa reunassa) äänestettiin ja sain kirjoittaa siitä laajan, pidennetyn version runsaan kuvituksen kera. Ja sen kuvituksen lupa-asioiden kanssa muuten sitten väännettiin kättä, vaikka pelkkä © Disney kuvan yhteydessä riittäisi, mutta tälle porukalle piti olla kirjalliset luvat ja kaikki. Huh huh, etten sanoisi.
Kyseessä on siis Inter-Disciplinary Pressin julkaisema, Luke Seaberin toimittama kokoelma Villains and Heroes or Villains as Heroes, jossa puhun Rosan pahuuden kolmikosta, eli millaisen kuvan Rosa haluaa antaa Roopen vihollisista. Artikkelin nimi on vanha tuttu "The Triumvirate of Evil: The Major Villains of Don Rosa's Donald Duck Comics" ja se on muuten teoksen ensimmäinen artikkeli. Pituuttakin on hienot 22 sivua.
Tätä saa muuten ostettua ID-netin nettisivujen kautta, jos teos kiinnostaa. Hintaakin on vaivaiset £19,99.

Tällä hetkellä minulla on kaksi artikkelia odottamassa julkaisua. Toinen on raakaversio tutkimuksestani Donald International -fanzineen, josta varmaan saan vielä kommentteja myöhemmin, ja se toinen on se elämäni ensimmäinen referee-julkaisu siitä NNCOREn tapaamiseen rustaamastani esityksestä, joka käsittelee fantasiaa ja intertekstuaalisuutta Rosan "Escape from Forbidden Valley" -sarjakuvassa.
Näin siitä teoksesta muuten alustavan sisällysluettelon ja huh, miten hienossa seurassa ollaan, jos sinne asti päästään. Vaikuttaa ainakin todentuvalta mahdollisuudelta koko ajan.

Tutkimuksen (ja tutkijan) tila

Uusi vuosi alkoi ja mitään ei ole saatu aikaiseksi.
Siltä tämä nyt ainakin tuntuu.
Osittain syynä on se, että apuraha napsahtaa tilille tasan tarkkaan kuun viimeisenä päivänä, joten täällä mennään pienellä budjetilla rahanpuute takaraivossa nakuttaen.
Sain jo kuitenkin kolmannen kasvatustieteen kurssin suoritettua, virallista suoritusmerkintää tässä vain odotellaan.
Opetus on myöskin alkanut sekä Kansalaisopistossa että Alkio-opistolla, jonne päädyin taas pitämään lyhyttä aineistonhallintakurssia. Tuntisuunnitelmia väsätessä on mennytkin suurin osa ajasta.

Tällä hetkellä suurin harmi on syntynyt Angoulêmen sarjakuvafestivaaleista - tai siis sinne lähtemisestä. Ikinä ei näiden reissuvuosien aikana ole ollut näin paljon ongelmia hotellien tai lentojen kanssa.
Hotellihuone on siis varattu minulle ja kollegalleni, mutta olemme pyytäneet, rukoilleet ja muistutelleet, josko hotellin asiakaspalvelu voisi lähettää meille laskun huoneesta, ihan vain siksi, jotta ehkä saisimme majoituskulut korvattua tohtoriohjelman kautta.
Eipä ole näkynyt, vaikka täti sieltä kovasti väittää ne lähettäneensä. Ei sitten ole mitään tietoa, että mihin sähköpostiin ne on lähetetty ja molemmin puolin puhelinta aletaan olla ärsyyntyneitä.

Toinen vastoinkäyminen tuli sitten viime viikolla, kun paluulentoni peruuntumisesta ilmoitettiin epäselvällä, huonosti käännetyllä suomella sähköpostitse. En olisi edes tajunnut, että lento peruuntui, ennen kuin kollegani (joka viettää Angoulêmessa pari ylimääräistä päivää) kertoi hänen lentonsa peruuntumisesta.
Tässä ollaankin sitten soiteltu ja selvitelty asiaa, maksettu ylimääräiset 30euroa uudesta järjestelystä, toiset 30 euroa menomatkan matkatavaroista ja saatu huonoon aikaan lähtevä lento takaisin Suomeen.
Tänä aamuna sitten selvitin, voisiko maanantain lentoa siirtää myöhemmäksi. Ei voi. Mutta tiistaiaamuna sama suora lento onnistuu kyllä.
Olin siis jo maksanut junaliput Angoulêmesta Pariisiin eikä minulla ollut mitään intoja ruveta väittelemään ranskaksi junalipun vaihtamisesta toiseen, joten päätin suosiolla siirtää paluulentoni maanantaista tiistaille.
Ehtisin ainakin palloilla Pariisissa iltapäivän ja illan ja käydä ehkä parissa mielenkiintoisessa paikassa ennen lentokentälle eksymistä.
Ja onhan sitä ennenkin lentokentillä nukuttu.

Matkan järjestely on aiheuttanut pientä stressiä ja flunssakin iski päälle perjantaina, mikä tarkoitti tenttikirjan unohtamista hyllylle ja siirtymistä sohvalle viltin alle katsomaan Buffyn viimeistä tuotantokautta ja pelaamaan boxilla Lego Harry Potteria.

Suunnitelmia on kuitenkin jo tehty. Kevään ohjelmaan kuuluu muun muassa abstraktien kirjoittaminen. Pyrin ainakin kolmeen, ehkä neljäänkin konferenssiin tämän vuoden puolella. Erityisesti tahtoisin ID-netin sarjakuvakonferenssiin Oxfordiin, johon meinasin hakea myös matka-apurahaa. Jos sinne en jostain syystä pääse, ehkä järjestän itselleni tutkimusmatkan Italiaan, mistä olen haaveillut jo reilun vuoden.
Uppsalassa on myös mielenkiintoinen päivän konferenssi scifiteemalla aika ja tila, mihin voisi heittää paperiehdotelman Milla Magian matkasta Roopen lapsuuden Skotlantiin. Oxfordissa haluaisin ehkä puhua Arpin Lusénesta...
Mutta Turussa ja Tampereellakin tapahtuu populaarikulttuurin tutkimuksen merkeissä, joten kunhan pistän papereita sinne sun tänne ja selvittelen, ovatko tilaisuudet julkisia, mainostan niitä täällä häpeilemättömästi.

Kirjoittamisen suhteen pyrin olemaan äärimmäisen aktiivinen. Nyt kevään aikana olisi tarkoitus lukea sarjakuvateoriaa ja kirjoittaa sen ensimmäinen raakaversio. Kesällä puolestaan olisi vuorossa fantasiateoria ja syksylle jäisi sitten postmodernismi ja sen ihanat osa-alueet kuten intertekstuaalisuus. Kaiken sen ohessa kirjoittelen analyysiosioita auki. Minulla on ainakin kuusi esitelmäpaperia / artikkeliversiota, jotka pitäisi suomentaa tai kirjoittaa auki väikkärin leipätekstiksi. Eli tavaraa olisi, se pitäisi vain jäsennellä valmiiksi. Kunhan tämä inhottava kevätflunssa katoaa ja selviän hengissä Ranskasta kotiin, olisi tarkoitus organisoitua tämän väitöskirjaksi kutsutun projektin suhteen ja antaa läppärin näppäimistön laulaa aarioita.

Don Rosan vanha tuotanto tupsahti juuri jouluksi

Juuri joulunalusviikolla ilmestyi ovelleni postin täti, joka toi tullessaan jo odottamani Rosa-paketin: Saksassa uudelleen julkaistut Pertwillaby Papers sekä Captain Kentucky. Muut tilaajat olivat omansa jo saaneet, mutta muuttohässäkän yhteydessä en ollut tajunnut ilmoittaa uutta osoitettani Saksaan - heidän toimittajansa kun ei ollut yhteistyössä Suomen postin kanssa eikä näin ollen tiennyt osoitteenmuutoksesta.
Pienen säätämisen jälkeen paketti ehti siis juuri sopivasti jouluksi ja tämä tyttö oli kuin Hangon keksi.

Kyseessähän ovat siis Rosan college-aikana tekemät sarjakuvat, joista osa ilmestyi collegen omassa lehdessä ja osasta koostettiin jopa pienlehtiä keräilijöiden (ja ensimmäisten fanien iloksi). Pääosassa seikkailee melko tutun näköinen hahmo, joka tietenkin on Rosan alter ego.

Tärkeitä näistä julkaisuista tekee tietenkin se, että joukosta löytyy useampikin alkuperäistarina, jonka Rosa myöhemmin on muuttanut Ankka-sarjakuvaksi. Muun muassa "Matka maan keskipisteeseen", "Auringon poika" ja "Ankka kuningas Arthurin hovissa" ovat saaneet alkunsa Lancelot Pertwillabyn seikkailuista. Muitakin tuttuja elementtejä, joita Rosa myöhemmin on uusiokäyttänyt Ankka-seikkailuissaan, voi kuvituksesta pongata.

Vielä en ole ehtinyt sarjakuviin perehtyä sen syvällisemmin, mutta ne tulevat olemaan apuna väikkärin teon taustalla - mitä on muutettu ja miten, ja minkälaisia elementtejä Ankka-sarjakuvat vaativat verrattuna mustavalkoiseen, pienen piirin underground-sarjakuvaan...
Odotan innolla, mitä sarjakuvista selviää.

Paketissa tuli tietenkin mukana myös numeroitu ja signeerattu Pertwillaby Papers -keräilykuva sekä The Don Rosa House Tour -DVD. Olen jo kysellyt sen toisen Rosa-paketin perään ja sitäkin on siis mahdollista vielä tilata omakseen, eli The Early "So-Called" Art of Don Rosa on siis vielä tilattavissa, jos sen olet onnistunut missaamaan jostain syystä.

Tutkija odottelee edelleen apurahan napsahtamista tilille, mikä tapahtuu vasta kuun viimeinen päivä, joten tammikuu menee köyhäillessä ja pitäessä viimeisiä kansalaisopiston opetuksia.
Blogissa kuitenkin yritän pitää toimintaa yllä. Luvassa on ainakin vuoden 2012 viimeiset julkaisut, sarjakuvateoriakirjahankinnat, ja ehkä saisin pitkästä aikaa myös listattua niitä lempitaiteilijoitani...


P.S. Jostain kumman syystä loppuvuonna kirjojen ostelu hiipui, joten niitä ei oikein ole listattavaksi asti.
Joululahjaksi sain kuitenkin Jeffrey Brownin ihanan Darth Vader ja poika -kirjan (peräti kahdelta ihmiseltä).