HUOM.
Lempitaiteilijani-sarja on ollut minulla korvan takana jo jonkin aikaa ja otin tänään tehtäväkseni lisätä kaikkiin aiempiin merkintöihin saman tunnisteen "lempitaiteilijani", jotta ne on helppo kaivella esiin. Samalla päivitin hukkuneita kuvia ynnä muuta sellaista. Jostain syystä sitten herra Frank Milleristä kertova teksti pomppasi uusimpien julkaisujen kärkeen - tämä ei ollut tarkoitus. Toisaalta se on hyvä muistutus siitä, että voisin käydä tämän sarjan loppuun niiltä osin kuin se on olennaista tällä hetkellä.
Alkuperäinen, joskus vuonna käpy kirjoitettu teksti alkaa siis tästä:
Tämä merkintäsarja on näköjään ollut unohduksissa jo puoli vuotta, joten on selvästi aika palata takaisin taiteen pariin. Tove Jansson aloitti sarjakuvataiteilijoiden osuuden ja siitä päästäänkin seuraavaan suureen nimeen, herra Frank Milleriin (1957-).
 |
| Kuva sivustolta wikipedia.org |
Frank Miller on yhdysvaltalainen sarjakuvakäsikirjoittaja ja -piirtäjä, joka on työskennellyt niin DC Comicsille kuin Marvelillekin. Hän on piirtänyt supersankarisarjakuvia kuten Daredeviliä ja muun muassa luonut tämän maailmaan Elektra-hahmon.
Millerin arvostetuimpia ja tunnetuimpia töitä on Yön ritari (The Dark Knight Returns, 1985-1986), jossa hän uudisti Batmanin hahmon synkäksi, oikeutta puolustavaksi "lainsuojattomaksi", joka väkivalloin käyttää oman käden oikeuttaan rikollisia vastaan.
Millerin omasta tuotannosta suurin nimi on ehdottomasti seitsenosainen Sin City -sarja, jonka takia taiteilija on päätynyt listalleni. Synkkä, film noir -henkinen, lähes täysin mustavalkoinen sarjakuva seuraa väkivaltaisen kaupungin asukkaiden kohtaloita maailmassa, jonka täyttää pelko, raakuus ja epätoivo. Epäluotettavat poliisit ja huorat sotivat keskenään, antisankarit ottavat oikeuden omiin käsiinsä ja veri lentää.
Sin City -sarjojen piirrosjälki on dramaattinen, mitä Miller korostaa satunnaisille punaisilla huulilla, kirkkaan sinisillä silmillä tai Keltaisen äpärän (That Yellow Bastard) groteskin nimihahmon värityksellä. Välillä valkoinen korvaa mustan silhuettivärinä, joka luo vielä dramaattisemman vaikutelman. Liikkeen kuvaus, luotien liikerata ja esimerkiksi jatkuva vesisade on kuvattu niin upeasti, että tätä taidetta voisi laittaa kehystettynä seinälle. Jos siis olisi tilaa.
 |
| Hartigan vankilassa. (Keltainen äpärä, s. 72-73.) |
Miller on ollut mukana myös Sin City -elokuvan teossa ja vaikuttanut vahvasti teoksen visuaaliseen ilmeeseen, joka on muuten erittäin uskollinen sarjakuvalle. (Ja jos Elijah Wood on jossain ahdistava, niin tässä elokuvassa!)
 |
| Kuva sivustolta http://sincity.wikia.com/wiki/File:Miho.jpg |
Myös kankaalle filmatisoitu 300-sarjakuva on Millerin tyylille ominainen väkivaltainen ja voimakas kuvaus kolmestasadasta spartalaisesta, jotka asettuvat Thermopylain taistelussa voittamattomana pidettyä Persiaa vastaan. Kun pääsee ohi filmin sarjakuvatyylistä ja machopatsastelusta, se on melko mukavaa viihdettä. (Vaikka jälkikäteen voisin todeta, että repeilin satunnaisesti sille machopatsastelulle nimenomaan elokuvissa ennen kuin ymmärsin sen tarkoituksen ja luin sarjakuvan.)
 |
| Kuva sivustolta http://goodcomics.comicbookresources.com/ |
The complete works of Frank Miller: http://www.moebiusgraphics.com/
DC:n sivut: http://www.dccomics.com/talent/frank-miller
Frank Miller, voi pojat, se mies on sekaisin.
VastaaPoistaFrankieboy oli varsin kiva aikoinaan ennen Sin Cityä, mutta sen jälkeen hän vähän jäi kiinni Sin Cityyn ja ei enää osannutkaan kirjoittaa mitään muuta kuin Sin Cityä, riippumatta siitä mitä hän kirjoitti.
Luetteloimasi sarjakuvat ovatkin tältä ajalta ja voin sanoa pitäväni niistä itsekin. Myöhempi Frank Miller-kama onkin sitten jotain muuta. Nykyinen Frank Miller laskeutuu koko ajan hieman lähemmäs oikeistopopulistista väkivaltapornoa. Väkivalta on hänelle ainoa ratkaisu. Naiset kirjoittaa vain uhreina tai huorina.
Linkaran videot Frank Millerin All-Stars Batman & Robinista näyttävät pitkälti mistä on kyse nyky-Millerin kanssa.
Osat 1-2
Osat 3-4
Osa 5
Tunnustan, etten olekaan lukenut Millerin uudempaa tuotantoa ajalta Sin Cityn jälkeen. Toisaalta Yön ritarikin oli vähän niin ja näin, että pidinkö siitä vai en. Visuaalisesti Sin City on parasta Millerin antia.
VastaaPoistaOnneksi en kuitenkaan tutki niitä sen syvällisemmin, sillä naiskuvahan niissä on juuri mitä sanoitkin: hieman kyseenalainen, vaikka sieltä niitä voimakkaita naishahmoja löytyykin.