NNCORE 2013 - kansainvälinen sarjakuvakonferenssi

Torstaina 23.5. alkoi kauan odotettu NNCOREn eli pohjoismaisen sarjakuvatutkimuksen kansainvälinen konferenssi Helsingissä. Ehdin aamujunalla juuri sopivasti yliopistolle, jossa järjestettiin konferenssin kahden ensimmäisen päivän ohjelma. Kaiken jännityksen ohella yöunet jäivät melko vähäisiksi, joten päivä mentiin teen ja schokakolan (Varustelekasta saatavan kofeiinipitoisen suklaan) voimin, mutta silti olo oli illalla varsin naatti.
Kymmenen aikoihin alkaneen tervetuliaiskahvittelun ja tuttujen moikkaamisen jälkeen kuulimme Kai Mikkosen tervetuliaispuheet ja ensimmäisen kutsuvieraan, Ann Millerin esitelmän "Comics and Politics".
Yllätyin positiivisesti siitä, että vaikka kyseessä oli nimenomaan pohjoismaisen tutkimuksen konferenssi, vieraita oli aina Irania ja Japania myöten. Kyseessä oli siis oikeasti kansainvälinen tapahtuma, joka oli kerännyt kuutisenkymmentä sarjakuvasta innostunutta osallistujaa.
Se, mikä hieman harmitti, oli konferenssin sulkeutuneisuus suhteessa muihin kuin akateemisiin tahoihin. Tieto tapahtumasta ei ollut levinnyt kovin laajalle, mutta silti joitakin ei-akateemikkojakin oli saapunut paikalle ja tietenkin maksanut konferenssin osallistumismaksun.
En tiedä, olisiko konferenssi parantunut siitä, jos esitelmät olisivat olleet avoinna myös opiskelijoille, mutta yleensähän tällaiset tapahtumat tuppaavat olemaan vain osallistujille, joten ymmärrän käytännön hyvin.

Ohjelma oli jaettu kolmelle päivälle, väliin oli onnistuttu pistämään sopiva määrä kahvi- ja lounastaukoja ja tietenkin tervetuliaisvastaanotto torstai-iltana, illallinen Sarjakuvakeskuksella perjantaina ja väitöskirjantekijöiden oma sessio lauantaina Stadin ammattiopistolla.
Itse päädyimme pitämään yhteisen esitelmämme konferenssin virallisen ohjelman osana, koska se saisi silloin todennäköisesti enemmän huomiota ja koska sen sisältö ei oikeastaan ollut täysin osana kummankaan meistä väitöskirjaa.

Esitykset oli puolestaan jaettu sessioihin, joita oli vähintään pari samaan aikaan, torstaipäivällä jopa kolme. Ehdottomasti mielenkiintoisimpia olivat Kristiansandin seminaarista tuttujen Michael J. Princen, Maaheen Ahmedin ja Martin Lundin esitykset heti ensimmäisessä sessiossa. Michael puhui V for Vendettasta ja miten Guy Fawkes -naamion käyttö on levinnyt tarinan ulkopuolelle symboloimaan kapinaa. Maaheen taas esitelmöi Hellboyn hahmosta ihmisyyden je demonisuuden välillä ja Martin rotujen kuvaamisesta Will Eisnerin Spiritissä. Sain myös Martinilta käteviä lähteitä omaa Oxfordin esitelmääni varten.

Muihin erittäin kiinnostaviin esityksiin kuului puhe iranilaisten sarjakuvien antamasta kuvasta nuorille. Tämä esitys herätti valtavasti mielenkiintoa, sillä puhujakaksikko oli tutkinut valtion sallimien sarjakuvien antamia roolimalleja ja kritisoi maan sensuuria, joka sallii ainoastaan tietynlaisen kuvan antamisen nuorisolle ja lapsilukijoille. Jätän kohteliaisuudesta puhujien (ihania ihmisiä molemmat) nimet mainitsematta, sillä he kertoivat avoimesti, etteivät voi puhua tutkimuksestaan kotimaassaan. Tuskin edes heidän professorinsa tietävät, mitä he tekevät työkseen, sillä tällainen kriittinen tutkimus voisi aiheuttaa heille ongelmia - jopa vankilatuomion.
Esitelmän jälkeen olo oli erittäin järkyttynyt ja epäuskoinen. Se antoi valtavasti perspektiiviä asioihin. Oman tutkimuksen rahoituksen kanssa painiminen on hieman eri asia kuin pelätä, että tutkimuksen (vääränlaisten) tulosten julkituominen saattaisi tuoda poliisit ovelle.
Kiitän tästä esitelmästä kahta rohkeaa naista.

Muita mainitsemisen arvoisia esitelmiä oli samana iltapäivänä pidetty "Construction of identities through Arabic comics", joka esitteli erilaisia arabialaisia sarjakuvia, joihin kuului muun muassa 99 supersankaria, jotka kaikki oli nimetty Allahin 99 ominaisuuden mukaan. Mielenkiintoisinta tässä Aseel Abudayehin pitämässä puheessa oli kuitenkin kuvaus siitä, miten arabimaissa on oma Disneyn hyväksymä yhtiö, joka muokkaa Disney-sarjakuvat arabimaihin sopiviksi. Mikki ja Minni ovat siis naimisissa, bikinit korvataan peittävillä mekoilla ja hahmoista riisutaan kaikki amerikkalaiseen kulttuuriin viittaava. Aseel on tutkinut Disney-sarjakuvien kääntämistä eri arabimaihin ja huomannut paljon kiinnostavia piirteitä ja eroja.
Kun myöhemmin keskustelimme asiasta pitkään, saimme jo paljon ideoita siitä, että tekisimme yhdessä Disney-sarjakuviin liittyviä artikkeleja.

Oli muuten kerrassaan ihanaa törmätä noin mahtavaan ihmiseen, joka myös tutkii Disney-sarjakuvia!

Perjantain ohjelmassa ei ollut niin paljoa mielenkiintoa herättäviä papereita, mutta oman tutkimukseni kannalta Rebecca Scherrin esitys Joe Saccon Footnotes in Gazasta oli erittäin hyödyllinen, sillä Rebecca oli tutkinut Saccon tapaa käyttää hyväkseen ruutujen reunoja. Koska Rosallakin on poikkeuksellinen tapa (Disney-sarjakuvien kontekstissa ainakin) käyttää erilaisia ruutuja, rikkoa niiden reunoja ja muokata sarjakuvan muodollista todellisuutta, tämä esitys oli varsin kiinnostava. Otan ehkä Rebeccaan yhteyttä myöhemmin - tapasin hänet ensimmäisen kerran Alcalàn konferenssissa pari vuotta sitten.

Oma tulikokeeni oli torstaina kahdelta. Olimme tamperelaisen kollegani Mikko Poutasen kanssa työstäneet ahkerasti yhteistä paperiamme "Fantasy and Myth - The American Frontier in Don Rosa's The Life and Times of Scrooge McDuck" jo pitkään ja antaumuksella, ja esityksemme herätti varsin paljon kiinnostusta ja kehuja. Mikko toimi rajaseudun käsitteen ja amerikkalaisen kirjallisuuden kaanonin asiantuntijana, ja minä tietenkin olin vastuussa Roopesta ja fantasiasta. Jännitin omaa osuuttani ihan valtavasti, ja tuntui, että lopotin puheeni hirveän nopeasti, että se mahtuisi kahteenkymmeneen minuuttiin. Mutta kokonaisuus meni valtavan hyvin ja olen varsin tyytyväinen kokonaisuuteen. Yritämme saada paperia julkaistuksi, joten toivottavasti muutkin pääsevät nauttimaan tuotoksestamme kuin NNCORElaiset.

Kutsuvieraspuheet herättivät myös paljon ajatuksia. Erityisesti Roger Sabin (johon olin juuri viitannut teoriaosuutta kirjoittaessani), joka puhui sarjakuvatutkimuksen tulevaisuudesta. Se, mikä herätti oman mielenkiintoni, oli nimittäin akateemisen maailman ja fanien yhteiselo - tarvitaanko sitä? Tällä hetkellä tiettyjen tahojen välillä vallitsee ristiriitoja, mutta olen vakaasti sitä mieltä, että me tarvitsemme toisiamme. Kun itse kuulun vahvasti kumpaankin kastiin, enkä kykene (saati halua) erotella itseäni joko-tai, haluaisin molempien puoliskojen lähentyvän toisiaan ja hyötymään siitä, mitä toisella on tarjota.
Mahdollisesti tähänkin suuntaan ollaan NNCOREn suhteen menossa, jos tulevaisuudessa projektilla on yhteinen tapahtuma Tampere kuplii -festareiden ohessa... Tästä saamme toivottavasti virallista tiedoa myöhemmin. Suunnitelmat ainakin ovat vauhdissa.

Thierry Groensteen ja esimerkkinä Maus.

Lauantaiaamuna Thierry Groensteen puolestaan puhui sarjakuvan tekijöistä, jotka piirtävät itsensä osaksi tarinaansa. Tämäkin oli erittäin kiinnostavaa, kun oli puhe erilaisista henkilörepresentaatioista ja miten aktuaalinen henkilö muunnetaan sarjakuvamaailmaan sopivaksi. Tulen varmaan käyttämään näitäkin seikkoja apuna tutkimuksessani.

Yleisesti on vielä todettava, että ruoka oli erittäin hyvää niin cocktail-palojen osalta tervetulovastaanotolla kuin Sarjakuvakeskuksen buffet-illallisella (toiveemme suklaakakusta täyttyivät!) sekä lauantain brunssi Arabian alueella. Myös yliopistolla tarjottu ruoka oli varsin maittavaa, erityisesti perjantain lohi hollandaise-kastikkeella. Kiitän myös NNCOREa tarjotuista ratikkalipuista, joiden avulla kulkeminen oli varsin helppoa.
Ainoat risut, joita minulla on tarjota, liittyvät konferenssin aikatauluttamiseen. 15 minuutin kahvitauko on liian lyhyt aika, jos esitykset venyvät, pitäisi käydä vessassa ja vaihtaa vielä rakennusta. Kahvitauot ovat myös erinomainen paikka keskustella ja tutustua toisiinsa, joten vähintään puoli tuntia pitää saada rauhoittua. Ja sessioiden välille pitäisi ilman kahviakin saada vartin tauot, jotta ehtii käydä siellä vessassa tai siirtyä tilasta toiseen.
Ja lounastauko pitäisi nyt ainakin olla puolitoista tuntia.

Groensteen kiinnosti konferenssiväkeä.

Vaikka NNCOREn rahoitus onkin loppumassa, porukka on yhtä mieltä siitä, että toiminta jatkuu. Perustamme hallituksen (2 jäsentä jokaisesta Pohjoismaasta ja pari muualta), joka sitten päättää, muutummeko rekisteröityneeksi yhdistykseksi ja miten paljon vaadimme jatkossa jäsenmaksua. Odotan tulevaisuutta innolla, varsinkin nyt, kun Suomen pieni sarjakuvatutkijaverkosto on tavannut toisensa. Ehkä seuraava tapaaminen saadaankin sitten ensi keväänä Tampereelle!