Lontoo ja Harry Potter Studio Tour

Bussikuljetus Harry Potterin maailmaan lähtee heti.

Nyt seuraa virallinen päivitys Warner Brosin järjestämästä The Making of Harry Potter studiokierroksesta, jonne varasimme ystäväni kanssa liput jo kesäkuussa ja kaiken ikävänkin keskellä olen onnistunut olemaan asiasta ihan pähkinöinä.
Kyseessä on siis Lontoon keskustan ulkopuolella Watfordissa sijaitsevat Warner Brosin studiot, joissa on kuvattu kaikki Harry Potter -elokuvat (tiettyjä ulkokuvauksia tms. lukuunottamatta). Studioihin on jätetty valtavia lavasteita, pienoismalleja ja kaikkea muuta innostuneille faneille kerrassaan upeaa materiaalia. Tämä ei siis ole varta vasten kasattu teemapuisto, jollainen löytyy Floridan Orlandosta, vaan ihka oikeaa settiä. Jo se riittää saamaan kaikki vauvasta vaariin innostumaan asiasta. Ja kävijöitä oli nimenomaan joka ikäluokasta.

Liput kannattaa ostaa etukäteen netistä. Niitä saa täältä. Samalla varataan myös päivä ja kellonaika, jolloin oma vierailu on. Siinä ollaan hyvin tarkkoja, eli kannattaa itsekin suunnitella ajankäyttö sen mukaan, että varaa paikoista toiseen siirtymisiin hyvin aikaa. Meidän kierros alkoi klo 13 ja olimme Watfordin bussiasemalla klo 12. Lippuja saa niin yksittäisiä kuin ryhmille suunnattuja ja ne on hinnoiteltu kävijän iän mukaan. Me ostimme erikoispaketin, jossa lipun lisäksi sai muistoksi virallisen opaskirjan sekä digitaalisen oppaan. Käytännössä se tarkoitti sitä, että meillä roikkui kaulanauhassa kosketusnäytölliset "minitabletit", joista kuuntelimme kuulokkeilla Tom Feltonin (Draco Malfoy) höpinöitä kunkin lavasteen ja propin taustoista. Tälläinen koko paketti maksoi aikuiselta £38,95 eli noin 46€, kun yksittäislippu oli sen £29. (Tämäkin kallistuu näköjään ensi vuonna.)

Jos olet tosifani, kannattaa ehdottomasti ottaa extrapaketti lipun oheen, sillä digitaalinen opas tarjoaa uskomattoman paljon lisätietoa, mitä kierroksella muuten et saa mistään. Esimerkiksi mielenkiintoista oli se, että Rohkelikon poikien makuuhuoneen lavastus oli samanlainen ensimmäisestä elokuvasta viimeiseen. 10-vuotiaille mitoitettuja sänkyjä ei siis vaihdettu, kun näyttelijät kasvoivat pituutta!
Kuittaus lipuista lähetetään mukavasti sähköpostiin, josta sen voi tulostaa. Kuitissa oleva viivakoodi skannataan itse paikan päällä ja laite tulostaa sinulle kasan lippuja, jotka sitten vaihdetaan digitaaliseen oppaaseen ja muistokirjaan sekä sisäänpääsyyn. Muistokirjan saa kierroksen loputtua.

Netistä löytyy kätevät ohjeet, joiden avulla löytää paikan päälle. Me otimme junan Lontoon Eustonin asemalta Watford Junctioniin. Junia menee kahdenlaisia: nopeita ja hitaita. Nopeat saapuvat perille parissakymmenessä minuutissa, hitailla menee jopa tunti. Kannattaa olla tarkka.
Kannattaa myös ostaa suoraan menopaluu, koska englantilainen junalippusysteemi eroaa huomattavasti VR:stä. Me maksoimme punnan verran lisää menolipun hintaan ja saimme sillä menopaluun. Menopaluu maksoi siis reilu kymmenen puntaa, kun pelkän menolipun hinta jo itsessään oli reilu yhdeksän.

Watford Junctionin juna-aseman kupeessa on bussiasema, jolta menee suora bussiyhteys studioille. Menopaluu maksaa £2 ja bussin tunnistaa kyllä heti. Busseja menee arkisin n. 15-20 minuutin välein, viikonloppuisin 20-30 minuutin. Meidän bussi lähti 12.20 ja olimme perillä n. 12.35. Aikaa menee vähän liikenteestä riippuen vartin verran. Ehdimme siis hyvin ennen kierroksen alkua vaihtaa liput, hakea digioppaat, haukata kahvilassa välipalaa ja vielä räpsiä vähän kuviakin.

Paikasta ei voi erehtyä.

Nettisivuilla suositellaan, että käyntiin kannattaa varata noin kolme tuntia aikaa. Sisäänpääsyä ei tarvitse hirveämmin jonottaa, koska liput on ostettu etukäteen ja sisään päästetään vain tietty määrä porukkaa tiettyyn kellonaikaan. Jonoa voi kuitenkin kertyä studiokierroksen aikana, jos haluat osallistua luutalentoon tai "ajaa" Ford Anglialla. Me pelasimme varman päälle, mikä tarkoitti sitä, että meillä meni neljä tuntia kierroksella ja puoli tuntia matkamuistomyymälässä. (Ja tähän aikaan sisältyy jonotus luutalentoon!) Lasten kanssa reissaavien kannattaa pyhittää Potter-maailmaan koko päivä, eli eväitä voi nauttia välillä pihalla kesken kierroksen samalla kun hörppää tuopillisen kermakaljaa. Ja se muuten on oikeasti herkkua!

En aio spoilata, mitä kaikkea ihanuuksia sisältä voi pongata, sillä se on koettava itse. Tässä kuitenkin kuvaspämmäys valikoiduista parhaista paloista ja muutamista asioista, joista allekirjoittanut innostui.

Ovi Tylypahkaan. Jos sinulla on synttärit, pääset avaamaan sen!

Suuri sali. Valitettavasti katto ei ollut lumottu.

Opettajat asuissaan joukossaan päivän oppaamme.

Yule Ballin pukuloistoa.

Sirius Mustan tatuointimallit, peruukkeja ja partoja.

Tylypahkan portit. Kokoero näkyy selvästi.

Portin yksityiskohtia.

Rohkelikon oleskeluhuone.

Dumbledoren työhuone.

Liemiluokka!

Odotin koko ajan, että tämä Kuolonsyöjä lähtee liikkeelle...

Kirjeitä ja Päivän Profeetan mallikappaleita.

Valedron hautakivi.

Viistokujalta löytyi mm. Matami Malkinin kaapuja.

Kierros päättyi Ollivanderin kauppaan. Jokainen elokuvan parissa työskennellyt sai oman sauvansa kaupan seinälle.

Tämä fani oli aivan innoissaan kierroksesta ja koko kokemuksesta, vaikka kameran akku kiukutteli ja meinasi loppua kesken. Ei kuitenkaan loppunut. Mutta muutamia kuvia jäi ottamatta ihan vain sen takia, että pelkäsi niin käyvän. Ehdottoman kannattava reissu kaikin puolin.
Sinne kauppaan saattaa muuten lipsahtaa helposti melkoinen summa rahaa.
Minä ihan vahingossa Sirius Mustan taikasauvan.

Nörtin matkailuvinkkejä Lontooseen

Tällä kertaa hupi ohitti työn, sillä päätin viettää ystäväni kanssa pari päivää Lontoossa shoppaillen ja nähtävyyksiä ihaillen ennen kuin suuntasin Oxfordiin kansainväliseen sarjakuvakonferenssiin. Tämä merkintä sisältää muutaman vinkin sen suhteen, mitä nörtti voi Lontoossa tehdä parin päivän aikana.

Sherlock Holmes -museo

Itseään kunnioittavan dekkarifanin on ehdottomasti käytävä Sherlock Holmes -museossa. Se löytyy tietenkin Baker Streetiltä osoitteesta 221b. Kyseessä on siis perinteinen englantilainen rivitalonpätkä, joka on sisustettu Sherlock Holmesin kodiksi hyvin pitkälti kirjojen ja todennäköisesti 1980-luvun TV-sarjaa kunnioittaen. Itse en Jeremy Brettin tähdittämään klassikkoon ole vielä tutustunut, joten kaikki oli hienoa ja kivaa ja ai kun ihania esineitä, mutta sarjaa fanittava ystäväni puuskahteli tuon tuosta, että "ei tuo sänky nyt ollut tuossa" ja että "miksi Watsonin kamat olisivat tässä, kun hänen työpöytänsä on tuossa" ja muuta sellaista mukavaa. Jos olet hoocee-fani ja nautit virheistä, kokeile tätä!
Museon liput maksoivat 8 puntaa ja sisältävät rauhallisen itsenäisen tutustumisen kolmikerroksiseen huoneistoon. Paikalla on poliisin uniformuun pukeutunut nuori mies, joka päästää tietyn määrän ihmisiä kerrallaan sisälle.

Liput ostetaan museon vieressä olevasta Sherlock-muistomyymälästä, josta löytyy tavaraa vaativaankin makuun. BBC:n sarjaa fanittavana täytyy harmitella, että suurin osa fanitavarasta liittyi siihen Brettin sarjaan tai Basil Rathbonen elokuviin, mutta alkuperäistä kirjallisuutta löytyi tietenkin runsaasti, eli jos televisio ei anna oikeaa kuvaa Sherlockista, se löytyy sitten kirjallisuudesta. Päädyin ostamaan upean painoksen Doylen kootuista Holmes-seikkailuista sekä pienen Sherlockin sivuprofiilia esittävän pinssin.

Holmesin työnurkkaus. Mukana tietenkin kuuluisa viulu.

Konsultoivan etsivän patsas sijaitsee aivan Baker Streetin metroaseman edessä.

Forbidden Planet

Forbidden Planet on kauppaketju, jonka liikkeitä löytyy ympäri Englantia (ja vähän muualtakin). Lontoon megastore sijaitsee osoitteessa 179 Shaftesbury Avenue. Tutustuin liikkeeseen syksyllä 2005 ollessani Englannissa vaihdossa, kun toinen silloisista miespuolisista kämppiksistäni vei minut kotikaupunkinsa Newcastlen pikkukauppaan. Se oli menoa se. Nyt käytän aina tilaisuuteni hyväksi, kun suuntaan Englantiin ja varaan aina vähintään pari tuntia Forbidden Planetille.
Kyseisen kaupan yläkerta on täynnä fanisälää. Star Wars, Doctor Who, Marvel, videopelit, Tim Burton, Lord of the Rings, Game of Thrones... mikä tahansa saa sinun nörttisydämesi tikittämään, täällä sitä tavaraa on. Ja jos ylimääräistä sälää ei nyt tee mieli, voit piipahtaa alakerrassa tutkimassa sydämesi kyllyydestä hyllyttäin sarjakuvia, fantasiaa, science fictionia, taidetta, taustakirjallisuutta, roolipeliteoksia ja mitä muuta nyt vaan tulee mieleen.
Varoituksen sana: tänne lipsahtaa rahaa ihan vahingossa. Mutta opiskelijat saavat -10% alennuksen myös ulkomaalaisella opiskelijakortilla! (Ja niillä on myös nettikauppa...)

King's Crossin metroasema

Okei, se ei ole se virallinen ja oikea laiturien 9 ja 10 välinen tila, mutta sieltä se löytyy. King's Crossin metroasemalla oleva laituri 9 ja 3/4. Tänne on turistien iloksi upotettu seinään puolikäs kärry matka-arkkuineen ja pöllön koreineen, jotta me älyttömät Harry Potter -fanit pääsemme leikkimään, että kyllähän me oikeasti sinne Tylypahkaan pääsemme, vaikka ikää on jo 30 ja vihreällä musteella kirjoitettua kirjettä ei koskaan tullutkaan postitse saati pöllön välityksellä.
Ensimmäisen kerran kävin täällä vuonna 2006, jolloin kärry oli hieman eri näköinen ja eri paikassa. Nyt turisteja hemmotellaan kunnolla ja paikalla oli oma jonotuspiste ja halukkaat pääsivät ammattikuvaajan kuvaamiksi. Tarjottiinpa rekvisiitaksi jokaisen tuvan kaulaliinojakin. (Jep, olen Korpinkynsi.) Kuvien ottaminen ei maksanut mitään, mutta jos halusit lunastaa sen, se taisi maksaa jotain kymmenen punnan hujakoilla. "Laiturin" lähellä, kirjakaupan vieressä oli sitten virallinen Platform 9 3/4 -kauppa, josta kuvat sai käydä ostamassa. Ja tietenkin vähän muutakin. Oli paitaa, karkkia, esineitä, postikortteja ja tietenkin taikasauvoja. Hyvä paikka piipahtaa, jos vaikka Harry Potter Studio Tourille ei ehtisi tällä reissulla.

Muutama esimerkkisauva.

Näillä pääseekin sopivasti alkuun. Ja siitä Harry Potter Studio Tourista seuraakin sitten ihan oma merkintänsä.

KORJAUS: ROSAN SUOMEN VIERAILU VANHAA TIETOA

Kuva: Wikipedia.org

Näin siinä sitten pääsi tällekin tutkijalle käymään, että Googlettelemalla saatu tieto Rosan Suomen vierailusta olikin siis uutinen viime vuodelta. Rosa ei siis viimeisten tietojen mukaan ole saapumassa Suomeen.

Tämä vaatii julkisen anteeksipyynnön ja pahoittelun. Olen ehkä hieman nolo nyt. >____<


*****

Kannattaa myös huomioida, että uusimmassa Ilta-Sanomien Aku-extrassa on teemana raha. Lehdestä löytyy Rosan lyhyt haastattelu, sarjakuva "Kolikko karussa", Rosan piirtämät Roope Ankan rahasäiliön piirustukset sekä lukuisia pienempiä Rosan sarjakuvista tuttuja kuvia.

Syksy ja uuden lukuvuoden alku

Minulle uusi vuosi alkaa aina syksyllä lukuvuoden myötä. Osasyynä tähän on varmaan se, että olen aina odottanut koulun alkua mahdottomalla innolla. Se tarkoitti uusia koulutarvikkeita, uusia kirjoja, lisää tekemistä ja kavereita. Olen myös koko ajankäyttöä tiedostaneen ikäni ajan ostanut lukuvuosikalentereita, jotka kestävät syksystä syksyyn. Tämän syksyn kriisin aiheena olikin se, kun JYY:n kalenterit olivat myöhässä. Siis oikeasti. Kalenteri kului ja kului, mutta uutta ei näkynyt. Eilen maanantaina kuitenkin pelastus saapui ja toi muassaan uuden kalenterin, joka piti heti kotona tuunata ankkatutkijalle sopivaksi.

Tutkijan syksyyn mahtuu opetusta. Kansalaisopiston sanataide alkoi jo elokuun puolella, samoin Alkio-opiston kurssi. Niiden kanssa olen jo päässyt sopivaan rytmiin.
Torstaina alkaakin sitten ensimmäinen yliopistokurssini: sarjakuvan historia, teoria, analyysi ja tulkinta. Tiesin, että kurssi tulee herättämään kiinnostusta, mutta kyllä se melkoinen yllätys oli, kun huomasin, että kurssille oli ilmoittautunut 45 opiskelijaa.
Ja minähän otan sinne vain sen 25.
Näiden parin päivän aikana olenkin sitten viestitellyt opiskelijoille puolin ja toisin, pahoitellut sitä, etteivät kaikki mahdu, selvittänyt, että miksi ei, ja pyytänyt, että sanokaa nyt ihmeessä amanuenssille ja laitoksen pedagogiselle johdolle, että jos tätä ei saa uudestaan ensi vuonna, me mennään kaikki lakkoon.
Minä olen ilmaissut jo kiinnostukseni kurssin pitämisestä uudestaan ja amanuenssi näytti vihreää valoa. Se pitää vain sitten hyväksyä kevään budjettikeskustelussa.

(Ja ihmettelijöille varmistukseksi: apuraha on ansiotyöstä vapaata, mutta apurahatutkija voi sen ohessa opettaa max. 10 viikkotuntia.)

Näiden ohessa olen myös lupautunut 4.10. pidettävän kirjallisuusterapian avoimet ovet -tapahtuman paneelikeskusteluun puhumaan sarjakuvan terapeuttisista mahdollisuuksista sekä Taiku tutkii -kurssille esittelemään omaa tutkimustani yhden luentokerran verran.
Onnistuin myös ilmoittautumaan väitöskirjan viimeistelijöille suunnattuun vertaistukiryhmään, joka aloittaa marraskuussa. Sitten olisi myös tarjolla tietokirjakurssi, jonka tarkoitus olisi johdatella kirjoittamaan omasta tutkimuksestaan tietokirjaa. 
Ja pitäisihän sitä varmaan tutkijaseminaariinkin tarjota jotain tekelettä.

Viimeistelin juuri viikonloppuna 19 sivua fantasiateoriaa. Henkilökohtainen aikatauluni petti viikolla, mutta siitä nyt ei tarvitse stressata, kun homma kuitenkin edistyy ja näyttää ihan hyvältä.

Ensi viikolla suuntana onkin Englanti ja Lontoo. Parin päivän shoppailuloman jälkeen siirryn Oxfordissa pidettävään The Graphic Novel -konferenssiin, jota tässä onkin jo odoteltu kuin kuuta nousevaa. Luvassa melkoista laatua ainakin ohjelman perusteella.

Kesän viimeiset kirjahankinnat

Conien jälkeen tuli kerättyä muutama teos kirjahyllyn täytteeksi. Osa tietenkin tuli synttärilahjaksi, kiitos näistä!

Hyvältä ystävältäni sain W.I.T.C.H.-kirjan Pöllön varjo. Koska pöllöt. Ja koska olen fanittanut W.I.T.C.H.-sarjakuvia niiden alkuajoista asti. Parikymppisenä hiippailin nolostellen kirjaston nuorten sarjakuvahyllylle ja nappasin sieltä uusimmat lehdet niin, ettei kukaan sitä muka huomaisi. Nyt en jaksa enää nolostella moisista.

Toinen ystäväni antoi lahjaksi kirjan The Book of Nice, joka käsittelee erilaisten kohteliaisuuksien ja hyvien tapojen historiaa, sekä teoksen Superpiss, Meltykiss, Spankers and Muff. Why some products will never make it in the English-speaking world. Nimi kertoo kaiken. Hupia luvassa.

Sisko antoi lempikirjailijani Johanna Sinisalon novellikokoelman Salattuja voimia ja äidiltä sain J. R. Wardin vampyyrikirjan Paljastettu rakastaja. Tähän sarjaan en ole vielä tutustunut, joten nyt löytyi sopiva aloitussykäys, koska kyseessä on vasta sarjan yhdeksäs osa.

Kirppiksiltä tuli poimittua mukaan Nightwish-teos, jota olen tiiraillut vähän ties sun mistä, mutta vasta tällä kertaa raaskin ostaa hinnan takia. Myös Rosan Kadonneen kirjaston vartijat löysi tiensä hyllyyni ihan vain siksi, että hinta oli niin uskomattoman halpa (samainen opushan minulla on jo ennestään) ja että kyseessä oli joku omituinen painos, johon en ole ennen törmännyt. Joko teoksesta puuttuu kansipaperi tai sitten kyseessä on jokin muu mutaatio. Yritimme pienellä porukalla selvittää teoksen alkuperää, mutta mitään ei selvinnyt. Salapoliisityö jatkuu myöhemmin.
Kirjaston poistomyynnistä löysin Margareta Rönnbergin Siistiä! Ns. roskakirjallisuudesta, jota ajattelin hyödyntää erääseen artikkeliin, sillä siinä puhutaan lastenkulttuurista ja myös sarjakuvista.

Ostin myös ystävältäni tarpeettomaksi käyneen roolipelikirjan Vampire: The Requiem. Tällekin ehkä tulee käyttöä, vaikka olenkin enemmän ihmissusien ystävä.

EUPOP-konferenssista ostinkin jo aiemmin mainitsemani Fan Phenomena -kirjat Buffy the Vampire Slayer ja Star Wars. Jälkimmäinen kirja saapui lopulta kauan kaivattuna yliopiston postilaatikkooni torstaina. Mitään hyötyähän näistä ei siis tutkimuksen kannalta ole, mutta fanina ne olivat pakkohankintoja. Ensi keväänä samassa sarjassa julkaistaan mm. teokset Sherlock Holmesista, Hunger Gamesista ja Supernaturalista. Niitä odotellessa...

EDIT: Oho, yksi pinossa olevista kirjoista unohtui, nimittäin Mats Stranbergin ja Sara B. Elfgrenin nuortenfantasia Piiri. Tätä mainostettiin kesän Finnconissa runsaanlaisesti ja nyt se sitten tuli vitosella vastaan Sokkarin kirja-alessa. Hups, kun lipesi laukkuun. 

Tulossa: Don Rosan koko tuotanto ENGLANNIKSI!

Viimeisimpien tietojen mukaan Don Rosan tuotanto tullaan julkaisemaan myös englanninkielisinä albumeina! Asiasta tiedotti Jano Rohleder Don Rosan virallisilla Facebook-sivuilla eilispäivän aikana. Sarja tulee kuulemma muistuttamaan enemmän Euroopassa julkaistua Hall of Fame -sarjaa kuin Suomessa tuttua Don Rosan Koottuja, mutta koko tuotantoa lupaillaan nyt albumeina alkuperäiskielellä!

Don Rosa Library -nimeä kantavan sarjan ensimmäinen osa julkaistaan Fantagraphicsin alla kesästä 2014 lähtien. Kiireisimmät voivat syöksyä jo Amazoniin tekemään ennakkovarausta.

Tätä onkin odotettu koko tutkijauran ajan. Nyt ne sitten ilmestyvät sinä kesänä, kun väikkäri on jo paketissa ja väitöstä pitäisi ruveta miettimään. Voi pöh.
Ei voi mitään, taitaa siitä huolimatta olla pakkohankinta.