Tähtiportti ja englantia puhuvat muukalaiset Kanadan metsissä

Kuva napattu osoitteesta http://culturepute.fr/lemur/television/

Tähtiportti eli Stargate SG-1 (1997-2007) oli yksi teinivuosieni ehdottomia lempisarjoja. Jostain syystä en kuitenkaan koskaan tullut katsoneeksi koko sarjaa läpi saatikka sitten järjestyksessä. Nyt Netflixin ihmeellisellä aikakaudella päätimme miehen kanssa katsoa koko hela hoidon eli kymmenen kautta alkuperäistä "Stargåtea", kuten sitä tuttavallisesti kutsuimme, ja todeta, oliko se oikeasti hyvä vai ei.
Nyt kun urakka on lopullisesti ohi, on aika antaa tuomio ja kommentoida ne tärkeimmät pääpointit.

1) Idea.
Ja tämähän on siis kerrassaan mainio. Oikeasti. Ilman sarkasmia. Loisina elävät avaruusoliot ottavat haltuunsa ihmisruumiita ja esiintyvät maapallon muinaisten kulttuurien jumalhahmoina. Pyramidit ovat avaruusalusten laskeutumisalustoja, ihmisiä on kaapattu asuttamaan kaukaisia planeettoja ja tähtienvälinen matkustus tapahtuu kahden tähtiportin väliin syntyvän madonreiän avulla. Myyttejä, teknologiaa, science fictionia... No mikä jottei! Sitä paitsi goa'uldit ovat hienoja pahiksia. (Kyllähän tuota Ba'alia ihan mielellään katselee muutaman jakson verran...)

2) Toteutus.
Tässä vaiheessa homma alkaa mennä metsään. Jos sitä rahaa ei ole niin valtavasti, niin kyllä se alkaa jossain näkyä. Ei hyvä sarja tahi elokuva vaadi sitä viimeisintä tekniikkaa, jolla tehdä muutamia avaruusmölliäisiä (kuminaamaiset Gamorrealaiset alkuperäisessä Tähtien sodassa ovat vieläkin varsin symppiksiä ja Farscapen Rygel on erittäin toimiva ja ilmeikäs hahmo!), mutta jos sitä rahaa ei ole edes vaihteleviin kuvauspaikkoihin, niin kyllä ne katsojat sen huomaavat.
On silkkaa katsojien aliarvioimista istuttaa muutama isolehtinen saniainen kanadalaiseen kuusimetsään ja väittää paikan olevan trooppinen planeetta. Ja kun siellä Kanadan kuusimetsiköissä palloillaan se 80% ajasta, niin sen kyllä huomaa. Mukana on tietenkin satunnaiset aavikot ja muutama jääplaneetta, mutta siis oikeasti?
Tai että porukka taistelee jaffoja vastaan sillä samaisella soramontulla ainakin kolmella eri planeetalla.

3) Muukalaiset
En pane vastaan sitä ideaa, että goa'uldit olisivat napanneet ihmisiä Maasta ja asuttaneet niiden avulla eri planeettoja. Mutta jos niitä ihmisiä on siepattu muinaisina aikoina ennen ajanlaskumme alkua, niin miksi helvetissä ne kaikki osaavat puhua nykyenglantia? Aivan sarjan alussa vielä yritettiin käyttää jotain muita kieliä, mutta tämä asia unohtui aika sukkelaan. Goa'uldeilla on oma kieli, muinaisilla on oma kieli, asgardeilla on oma kieli... puhukaa nyt sitä, @#¤%! Tai selittäkää jotenkin loogisesti, miksi kaikki ymmärtävät toisiaan. Yleispätevä käännösohjelma? Baabelin kala? Käännösmikrobeja? Onhan näitä nähty. Ei vaadi paljoa aivokapasiteettia kehitellä jotain vastaavaa.

4) Päähenkilöt
Henkilöistä minulla ei ole oikeastaan hirveästi valittamisen aihetta. Olen aina tuntenut omistamani samanlaisia piirteitä kuin Daniel Jackson. Samantha Carter oli rasittava vain sarjan alussa. Teal'c on mahtava. Ja Jack O'Neill on ehkä paras ikinä. Richard Dean Anderson oli kerrassaan ihana jo MacGyverinä, mutta charmikkuus pelkästään lisääntyi vanhemmiten (kun takatukka katosi). Harmaantunut eversti O'Neill ja tämän huumorintaju...
Käsikirjoittajille todettakoon vain se, että joskus hahmojen persoonallisuuspiirteiden kanssa on jonkinlaista epäloogisuutta. Jos O'Neill harrastaa tähtitiedettä, kyllä tietynlaisten avaruusilmiöiden pitäisi kiinnostaa häntä (vaikka hän ei niiden toimintaa ymmärtäisikään). Ja Daniel on välillä turhankin naiivi kuvitellessaan asioiden järjestyvän puhumalla - ja sitten ollaankin jo pulassa. Mutta hei - juoni vaatii sitä.

5) Science fiction -kliseet
Ja näitähän riittää. On päiväni murmelina -jaksoa, kropanvaihto-jaksoa, aikamatkustus-jaksoa, vaihtoehtoista todellisuutta, robotteja/klooneja, muukalaisten laite, joka aiheuttaa persoonallisuuden muutoksia, jakso, jossa tarinasta tehdään televisio-ohjelmaa... Mitä vielä? En sano, että nämä ovat mitenkään ongelmallisia. Esimerkiksi tuo päiväni murmelina -jakso (S4E6) on varsin hilpeä ja ehkä yksi lempijaksoistani (O'Neill ja Teal'c harjoittelevat golf-lyöntejä tähtiportin läpi, tekevät Danielin käännöksen itse valmiiksi jne.). Mutta onhan näitä nähty muissakin sarjoissa jo reilusti. Sitä paitsi kun pääjuoni on paljon kiinnostavampi, miksi pitää tuhlata jaksoja turhuuksiin, joista ei jää käteen edes mitään auttavaa teknologiaa?
Toisaalta taas kliseiden käyttäminen on parodista. Sarjan käsikirjoittajat tunnistavat noudattavansa niitä ja tekevät sarjasta ja sen ratkaisuista varsin voimakkaasti pilaa. Se näkyy erityisesti sarjan sisällä tehtävästä tv-sarjasta Wormhole X-treme!. Ja kyllähän kliseet kertovat myös siitä, että sarjan tekijät liittävät niiden avulla Tähtiportin osaksi tyypillisiä science fiction -sarjoja.

6) Amerikkalainen patriotismi
Tämä onkin se sarjan lopullinen kompastuskivi. Sen lisäksi, että kaikki puhuvat englantia, sarja on tehty nimenomaan amerikkalaiseen henkeen ja makuun. Tähtiporttiohjelma on Yhdysvaltojen ilmavoimien hallussa ja siitä pidetään kiinni kynsin ja hampain, vaikka välillä Venäjä yrittää pakottaa ottamaan muut maat huomioon. Yhdysvaltojen politiikka näkyy sarjassa myös muuten. Oli missä tahansa planeetalla jokin konflikti, SG-1 menee sinne sorkkimaan ja "järjestämään" asiat. Varsin usein myös huonompaan suuntaan ja sitten ollaankin etsimässä planeetalliselle porukkaa uutta planeettaa, kun tuo aurinko nyt meinaa posahtaa ja hups, se olikin meidän vika.
Stargate-ohjelman tavoitteena on hankkia uutta teknologiaa puolustamaan planeettaa ulkoavaruuden uhkilta. Varsin usein tulee sellainen olo, että ihanko koko planeettaa, vai vain sitä jenkkien puoliskoa?
Tästä väännetään kättä myös itse sarjan sisällä, mikä on varsin hyvä asia. Sarja nimittäin itsekin tiedostaa tämän amerikkalaisen mentaliteetin ja muut maat haastavat Yhdysvallat asiassa varsin usein. Samalla sarjan käsikirjoittajat kommentoivat Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa.
Ja sitähän se SF parhaillaan on: se kommentoi meidän aikamme yhteiskuntaa. Tähtiportti voisi tehdä sen paremminkin, mutta ainakin sarja tiedostaa ongelmansa ja osaa tehdä niistä myös pilkkaa.

Mutta täytyy sanoa, tuntuupa hyvältä siirtyä vähän laadukkaamman science fictionin pariin. Seuraavaksi luvassa neljän kauden edestä Farscapea.
Sekä Ben Browder (John Crichton) että Claudia Black (Aeryn Sun) näyttelevät tietenkin myös Tähtiportin loppupuolella. Ja viitataanpa Farscapeen myös yhdessä Tähtiportin jaksossakin (S10E6) Claudia Blackin näyttelemän Vala Mal Doranin hahmon toimesta.

Intertekstuaalisten viittausten etsiminen eri sarjojen välillä on mahtavaa.