26.2.2016

Supersankarityöpaja nuorille (15-29-v) Veturitalleilla 1.3.



Löydä oma sisäinen supersankarisi!
– intensiivinen sarjakuvatyöpaja nuorille (15–29-v)


Tiistaina 1.3.2016 klo 12–18 (Sisältää ajan omakustanteiselle lounaalle)
Paikka: Veturitallit, Höyry
Toivottu osallistujamäärä: 4-10 henkeä



Luovia menetelmiä hyödyntävässä sarjakuvapajassa pääset pohtimaan omia kiinnostuksen kohteitasi, taitojasi sekä osaamistasi ja jalostamaan niistä supersankarin. Sarjakuvapajan aikana harjoittelemme piirtämiseen rentoa otetta ja työstämme lyhyen stripin tai koko sivun kokoisen esittelyruudun, jossa jokainen pääsee näyttämään omat supervoimansa. Oletko sinä Kielioppikostaja, Luovuuspuuska vai Inspiraattori?

Tavoitteena on saada aikaan viimeistelty ja taatusti erilainen esittely omasta osaamisestasi, jota voit hyödyntää vaikka CV:si liitteenä.

Kurssille ei ole osallistumismaksua.

Ilmoittautumiset kurssin ohjaajalle FT Katja Kontturi, puh. 040 8053546, katja.j.kontturi(at)jyu.fi

Työpaja kuuluu osaksi Euroopan Sosiaalirahaston (ESR) rahoittamaa Näkymättömät – nuorten digitarinat -hanketta, joka tukee nuorten osallisuutta ja tarjoaa areenan oman tarinan esittämiseen.





 

20.2.2016

Lempitaiteilijani osa 9 - JP Ahonen

Olemme siirtyneet lempitaiteilija-sarjassa sarjakuviin. Loppusuora häämöttää. Numerolla yhdeksän on tamperelainen kuvittaja ja sarjakuvataiteilija Jussi-Pekka eli JP Ahonen (1981-). Minulla ei ole selvää muistikuvaa siitä, milloin luin ensimmäisen Villimpi Pohjola -strippini. Muistan vain pitäneeni hahmojen pyöreistä muodoista, ilmeikkäistä kasvoista, stripin väreistä ja erityisesti sen huumorista. Lisäksi samaistuin opiskelijaelämään ja siihen liittyviin ongelmiin suht voimakkaasti.

Kuva: Antti Eintola, YLE (2015)
JP Ahonen on tamperelainen sarjakuvataiteilija, jonka tunnetuin strippisarja on Aamulehdessä vuodesta 2003 julkaistu Villimpi Pohjola-sarjakuva. Jo kuuteen albumiin koottu sarja kuvaa nuoren kaveriporukan ystävyyttä ja kasvua opiskelun ja arjen lomassa. Sarjan parhainta antia loistavan, ilmeikkään piirrostyylin lisäksi on sen huumori ja erilaiset intertekstuaaliset viittaukset populaarikulttuuriin, kuten elokuviin, tv-sarjoihin ja peleihin. Olen siksi käyttänyt Ahosen strippejä esimerkkinä sarjakuvaluentosarjani aikana.

Alla oleva strippi kertoo sarjan naistenmiehestä, Rontista, jonka kasvua viimeisten albumien aikana on ollut kiehtovaa seurata. Strippi on hyvä esimerkki sarjakuvakerronnan mahdollistamasta visuaalisesta symboliikasta ja viittauksista pelikulttuuriin. Tällä kiusaan poissaolojaan korvaavia opiskelijoita. Strippi kun ei vain aukea, ellei ole pelannut erästä tiettyä peliä.

Villimpi Pohjola: Lapsus (2014, s. 18.)
Villimpi Pohjola -albumeista kolme on ollut ehdolla Sarjakuva-Finlandia-palkinnon saajaksi: Kypsyyskoe (2011), Lapsus (2014, jolloin itse olin valitsijaraadissa) ja Valomerkki (2015) tänä keväänä.

JP Ahosen toinen merkille pantava teos on Puskaradio, johon on koottu muun muassa Journalisti-lehdessä (2009-2012) julkaistuja strippejä. Teos on nykyisin osin haastava lukea, sillä sen stripit kommentoivat ajankohtaisia uutisia ja yhteiskunnallisia tapahtumia. Näiden seikkojen selventämiseksi albumiin on liitetty selitykset niihin uutisiin, jotka eivät välttämättä avaudu heti ensilukemalta. 

Lempistrippejäni Puskaradiosta (2012)
Teoksen herkullisimpiin piirteisiin kuuluvat tunnistettavista poliitikoista ja julkisuuden henkilöistä piirretyt eläinhahmot, jotka edustavat esikuviaan hämmästyttävällä yhdennäköisyydellä (esim. Alexander Stubb hevosena). Albumissa on lisäksi lukuisia strippejä, joiden kuvakerronnan analyysi on sarjakuvatutkijalle puhdasta nautintoa. Esimerkiksi yllä oleva strippi, jossa yhdistyy ruotsin kruununprinsessa Victorian häät ja jalkapallo-ottelu, on lemppareitani. Sekin kuuluu kurssini analyysivalikoimaan. Myös Puskaradio on ollut Sarjakuva-Finlandia-finalistina.

Tapasin JP Ahosen Tampere Kuplii -sarjakuvafestivaaleilla vuonna 2014 ja kerroin hänelle kurssini analyysitehtävistä. Hän innostui asiasta ja oli halukas kuulemaan, miten hänen strippejään on analysoitu. En ole muistanut toimittaa hänelle esimerkkejä, mutta ehkä joskus sopivalla hetkellä muistan keskustelun ja laitan hänelle sähköpostia asiasta...

Tuona samaisena tapaamiskertana sain myös Ahosen omistuskirjoituksen huikeaan Perkeros-albumiin.

Perkeros (2013) Sarjakuva-Finlandia-finalisti
Perkeros on yhdessä kuvittaja KP Alareen kanssa työstetty sarjakuvaromaani hevibändistä nimeltä Perkeros. Sarjakuva kertoo bändin taipaleesta kohti odotettua kuuluisuutta, sekavista ihmissuhteista ja musiikin mystisestä (ja myyttisestä) voimasta. Teos on visuaalisuudessaan pysäyttävä: en ole koskaan lukenut sarjakuvaa, jossa musiikki on pystytty kuvaamaan niin vaikuttavasti, että sen miltei kuulee sarjakuvan lehdiltä. Tarina on kiehtova ja hahmot, kuten Perkeroksen rumpalina toimiva Otso-karhu, kiinnostavia ja sympaattisia. Perkeros on käännetty tähän mennessä ainakin englanniksi, ranskaksi, italiaksi, espanjaksi ja saksaksi.

Jos et tähän teokseen ole vielä tutustunut, tee se heti.

JP Ahosen kotisivut: http://www.jpahonen.com/
JP Ahosen kauppa: http://jpahonen.tictail.com/
 


18.2.2016

Hyvää Kainon päivää!

Kyllä Mummo tietää.
Akryyli litoposterille.
Tänään maalauskurssin aiheena oli nimipäiväänsä viettävä Kaino. Tietenkin ensimmäinen Kaino, joka ankkatutkijalle tulee mieleen, on Mummo Ankka eli Kaino-Vieno. Vietin siis aamupäivän ankkataiteen parissa maalaten sormet akryyliväreissä käsi täristen Mummoa, jonka tässä nyt paljastan teille pienenä väliaikapäivityksenä.

Puseron siniset korostukset saisivat näkyä paremmin, mutta ottaen huomioon, että tämä oli ensimmäinen ankkamaalaukseni ikinä, olen lopputulokseen kohtalaisen tyytyväinen.

7.2.2016

Roope Ankan mysteeri - tulossa uusi dokumentti Don Rosasta

Dokumentin tekoa. Kuva: The Scrooge Mystery film crew.

Viikko sitten Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla julkistettiin virallisesti tieto uuden Don Rosa -dokumentin tekemisestä, josta faneille on tippunut hiljalleen tietoja jo viime vuonna. Dokumentti on nimeltään The Scrooge Mystery ja sen ohjaajana toimii ranskalainen Morgann Gicquel. Ensi-iltaa kaavaillaan vuoteen 2017. (Itse veikkailisin ajankohdaksi Angoulêmen sarjakuvafestivaaleja tammi-helmikuun vaihteessa, mutta tämä on tietenkin vielä vain arvaus. Jos näin on, niin tämä tutkija taitaa suunnata festivaaleille toista kertaa elämässään.)

Dokumentti lähestyy ankkapiirtäjää fandom-ajan pioneerina: fanina hän on saanut tunnustusta omista töistään, jotka perustuvat Disneyn alkuperäisiin lisensioituihin tuotoksiin, mikä osaltaan kaventaa rajaa fanitaiteen ja "alkuperäisen" taiteen välillä. Elokuva koostuu kahteentoista osaan jaetusta keskustelusta Rosan kanssa, minkä ohessa haastatellaan faneja, jotka puolestaan ovat saaneet omat inspiraationsa hänen töistään. Dokumentin aikana Rosa piirtää uudet versiot Roope-potreteistaan, jotka hän loi Roope Ankan elämä ja teot -sarjakuvaromaaniaan varten.

Dokumentin nettisivut löytyvät osoitteesta http://www.thescroogemystery.com/, mistä löytyy jo ensimmäinen teaser-traileri. Kannattaa heti kirjautua sivujen kautta sähköpostilistalle, jotta saa uusimmat tiedot elokuvan edistymisestä. Esimerkiksi yllä oleva valokuva on lähetetty sähköpostilistan kautta kiinnostuneille faneille. Projektia pystyy seuraamaan myös somessa: sille löytyy oma Twitter-tili sekä Facebook-sivut

Tässä vaiheessa tiedämme jo, että luonnollisesti Tuomas Holopainen tulee esiintymään dokumentissa, sillä hänen nimensä mainitaan jo trailerissakin. Mutta nyt voin julkisesti paljastaa, että filmiryhmä tulee haastattelemaan minuakin dokumenttia varten. Allekirjoitin jo viime vuonna paperin, jossa suostun mukaan projektiin ja olen käytettävissä sitä varten. Kuvausaikataulua ei ole vielä sovittu, mutta kerron siitä heti, kun siitä tulee tietoa (ja sen saa julkistaa). Ei voi muuta sanoa kuin KÄÄK.

6.2.2016

Kultturellia viikonloppua!

Kirjahyllyn täytteeksi
Kävin eilen Vanhan kirjan talvessa. Tällä kertaa puheohjelmassa ei ollut hirveästi mitään kiinnostavaa, joten piipahdin lähinnä tekemässä ostoksia. Valikoima tuntui tänä vuonna paremmalta siinä mielessä, että tein loistavia löytöjä hyvään hintaan. Yleensä tuppaan kiertämään kojut läpi ennen kuin alan tehdä kauppoja. Nyt tuli useampaan otteeseen sellainen olo, että pakko ottaa ennen kuin muut vievät.

Lastenkirjahyllyäni täydentää nyt Emilia Lehtisen kirjoittama ja Laura Valojärven upeasti kuvittama Prinsessa Wilhelmiina ja kohtalon lantti. Ostin sen ihan aluksi vain kuvituksen ja runomuotoisen kerronnan takia, mutta tajusin sitten, että kirjassahan on jippo: siinä on useampia vaihtoehtoisia loppuja! Tätähän pitää lukea heti viikonloppuna.

Vitosen hyllystä napsin mukaani myös Larssonin Millennium-trilogian osat yksi ja kolme kovakantisina. Pidän Lisbethistä ja pidin trilogiasta, vaikka väittävät, että ruotsalaisduo Erik Axl Sundin Varistyttö-sarja pesee Larssonilla lattiaa. (Saa nähdä, ensimmäinen osa on nyt kirjastosta lainassa.)

Pasi Ilmari Jääskeläisen Sielut kulkevat sateessa oli todellinen löytö: osta arpa eurolla ja valitse sitten pinosta kirja. Luin tätä viime kesänä, kun satoi koko ajan ja tuli vähän lovecraftmäinen fiilis. Gaimanin novellikokoelma osui silmään vahingossa ja pakkohan sekin oli ottaa kyytiin, koska Gaiman. 

(Siskoni vihaavat tätä nykyilmaisua "koska jotain" ja sanovat, että minun pitäisi kieli-ihmisenä ja kielioppifriikkinä välttää sitä täysin. Vastasin, että kieli pyrkii lyhentymään luonnostaan, joten ilmaisu on taloudellinen. Ja hauska. Osallistuin myös yhteen gradututkimukseen siitä, miten ilmaisua käytetään ja mikä on kenenkin kielikorvalle sopiva ja oikea paikka käyttää sitä.)

Ja sitten vielä Dracula. Olen metsästänyt tätä kovakantisena vuosia, enkä uskonut, että saan sitä halvalla mistään. Nyt sain. Ja vieläpä samalla kannella, millä luin sen itse teininä! Joku tuntematon mies siinä piipahti toteamassa, että se on paras kirja, jonka hän on ikinä lukenut. Harkitsin hetken verran, säästänkö sittenkin englanninkieliseen versioon, mutta miksen voisi hankkia alkuperäiskielistä joskus myöhemmin tämän rinnalle? 

Koko juttu ei mahtunut
skanneriini.
Niin, ja kävihän sitten siinä Keskisuomalaisen toimittajakin tekemässä vierailijoista juttua. Haastattelivat aluksi vieressä olijaa ja kysyivät sitten, saako minustakin ottaa kuvia. Ajattelin, että jos siinä sivussa näyn, niin ei se nyt haittaa, mutta halusivat sitten jututtaa minuakin lukemisesta ja kirjojen hankkimisesta. Homma meni siihen, että minun kommenttini päätyivät sitten lehteen. Melkein nolottaa. 

Vaikka enemmän oikeastaan nolotti se, että kun minulta kysyttiin, mistä kirjoista en luopuisi hyllyssäni, panikoin, ja osasin vain ajatella eilen pongaamaani Hesarin uutista Harry Pottereiden lukijoista, niin pamautin sitten Potterit.

Oikea vastaushan olisi ollut Don Rosan tuotanto.

Loppujen lopuksi juttu oli kuitenkin kirjoitettu sen verran kivasti, ettei siinä käynyt ilmi Pottereiden ehdottomuus.

Vanhan kirjan talvesta hiippailimme ystäväni kanssa Jyväskylän taidemuseolle, josta minun oli tarkoitus käydä ostamassa tunnekorttipakka. Kävimme kuitenkin ensin tutustumassa Tommi Toijan Mutatis Mutandis -näyttelyyn, josta olin nähnyt joitain hämmentäviä valokuvia. Arvostan todella paljon kuvanveistäjiä, koska kolmiulotteinen hahmottamiseni rajoittuu kaksiulotteiseen taiteeseen. Siksi katselen mielelläni patsaita, eivätkä Toijan keramiikasta tehdyt pienet mutanttiolennot olleet poikkeuksia. Varsinkin, koska ne olivat rujoudessaan melko karmivia. 

Näyttely jatkuu muuten huhtikuun kolmanteen päivään saakka, joten kannattaa piipahtaa! (Ja se Kilpisenkadun ja Vapaudenkadun kulman seinällä oleva valoteos pissivästä pojasta on muuten myös Toijan tuotoksia.)

o___O
"Me katselemme sinua. Ilman silmiä." Muukalaiset-sarja.
Nurkan mustasilmäinen mutantti oli kammottava.
En suostunut menemään sen lähelle.
Samikset.
Tätä lähdin hakemaan: Pia Westerholmin tunnepakka. 
"Tästä navetasta lähtemisen tunne."

Kulttuuriviikonloppuni jatkuu tänään teatterin merkeissä. Pääsen lopultakin näkemään kaupunginteatterin Jekyll & Hyde -musikaalin!