Lempitaiteilijani osa 9 - JP Ahonen

Olemme siirtyneet lempitaiteilija-sarjassa sarjakuviin. Loppusuora häämöttää. Numerolla yhdeksän on tamperelainen kuvittaja ja sarjakuvataiteilija Jussi-Pekka eli JP Ahonen (1981-). Minulla ei ole selvää muistikuvaa siitä, milloin luin ensimmäisen Villimpi Pohjola -strippini. Muistan vain pitäneeni hahmojen pyöreistä muodoista, ilmeikkäistä kasvoista, stripin väreistä ja erityisesti sen huumorista. Lisäksi samaistuin opiskelijaelämään ja siihen liittyviin ongelmiin suht voimakkaasti.

Kuva: Antti Eintola, YLE (2015)

JP Ahonen on tamperelainen sarjakuvataiteilija, jonka tunnetuin strippisarja on Aamulehdessä vuodesta 2003 julkaistu Villimpi Pohjola-sarjakuva. Jo kuuteen albumiin koottu sarja kuvaa nuoren kaveriporukan ystävyyttä ja kasvua opiskelun ja arjen lomassa. Sarjan parhainta antia loistavan, ilmeikkään piirrostyylin lisäksi on sen huumori ja erilaiset intertekstuaaliset viittaukset populaarikulttuuriin, kuten elokuviin, tv-sarjoihin ja peleihin. Olen siksi käyttänyt Ahosen strippejä esimerkkinä sarjakuvaluentosarjani aikana.

Alla oleva strippi kertoo sarjan naistenmiehestä, Rontista, jonka kasvua viimeisten albumien aikana on ollut kiehtovaa seurata. Strippi on hyvä esimerkki sarjakuvakerronnan mahdollistamasta visuaalisesta symboliikasta ja viittauksista pelikulttuuriin. Tällä kiusaan poissaolojaan korvaavia opiskelijoita. Strippi kun ei vain aukea, ellei ole pelannut erästä tiettyä peliä.

Villimpi Pohjola: Lapsus (2014, s. 18.)

Villimpi Pohjola -albumeista kolme on ollut ehdolla Sarjakuva-Finlandia-palkinnon saajaksi: Kypsyyskoe (2011), Lapsus (2014, jolloin itse olin valitsijaraadissa) ja Valomerkki (2015) tänä keväänä.

JP Ahosen toinen merkille pantava teos on Puskaradio, johon on koottu muun muassa Journalisti-lehdessä (2009-2012) julkaistuja strippejä. Teos on nykyisin osin haastava lukea, sillä sen stripit kommentoivat ajankohtaisia uutisia ja yhteiskunnallisia tapahtumia. Näiden seikkojen selventämiseksi albumiin on liitetty selitykset niihin uutisiin, jotka eivät välttämättä avaudu heti ensilukemalta. 

Lempistrippejäni Puskaradiosta (2012)

Teoksen herkullisimpiin piirteisiin kuuluvat tunnistettavista poliitikoista ja julkisuuden henkilöistä piirretyt eläinhahmot, jotka edustavat esikuviaan hämmästyttävällä yhdennäköisyydellä (esim. Alexander Stubb hevosena). Albumissa on lisäksi lukuisia strippejä, joiden kuvakerronnan analyysi on sarjakuvatutkijalle puhdasta nautintoa. Esimerkiksi yllä oleva strippi, jossa yhdistyy ruotsin kruununprinsessa Victorian häät ja jalkapallo-ottelu, on lemppareitani. Sekin kuuluu kurssini analyysivalikoimaan. Myös Puskaradio on ollut Sarjakuva-Finlandia-finalistina.

Tapasin JP Ahosen Tampere Kuplii -sarjakuvafestivaaleilla vuonna 2014 ja kerroin hänelle kurssini analyysitehtävistä. Hän innostui asiasta ja oli halukas kuulemaan, miten hänen strippejään on analysoitu. En ole muistanut toimittaa hänelle esimerkkejä, mutta ehkä joskus sopivalla hetkellä muistan keskustelun ja laitan hänelle sähköpostia asiasta...

Tuona samaisena tapaamiskertana sain myös Ahosen omistuskirjoituksen huikeaan Perkeros-albumiin.

Perkeros (2013) Sarjakuva-Finlandia-finalisti

Perkeros on yhdessä kuvittaja KP Alareen kanssa työstetty sarjakuvaromaani hevibändistä nimeltä Perkeros. Sarjakuva kertoo bändin taipaleesta kohti odotettua kuuluisuutta, sekavista ihmissuhteista ja musiikin mystisestä (ja myyttisestä) voimasta. Teos on visuaalisuudessaan pysäyttävä: en ole koskaan lukenut sarjakuvaa, jossa musiikki on pystytty kuvaamaan niin vaikuttavasti, että sen miltei kuulee sarjakuvan lehdiltä. Tarina on kiehtova ja hahmot, kuten Perkeroksen rumpalina toimiva Otso-karhu, kiinnostavia ja sympaattisia. Perkeros on käännetty tähän mennessä ainakin englanniksi, ranskaksi, italiaksi, espanjaksi ja saksaksi.

Jos et tähän teokseen ole vielä tutustunut, tee se heti.

JP Ahosen kotisivut: http://www.jpahonen.com/
JP Ahosen kauppa: http://jpahonen.tictail.com/