Lontoo, osa 1: Turisteilua

Palasin reilu viikko sitten lomalta Lontoosta (ihan oikea lomamatka! Ensimmäinen 11 vuoteen!) siskojeni ja äitini kanssa. Koska paluuseen yhdistyi heti palaveri, yllättävä työsuunnitelman teko ja sanataideohjaajakoulutuksen porftolio, blogin päivittäminen on hieman viivästynyt. Ja koska asiaahan olisi, päätin jakaa sen kaiken kolmeen osaan - tässä niistä ensimmäinen, joka sisältää virallista turisteilua kuvien muodossa. Kirjoitan erilliset merkinnät toisesta Harry Potter Studios -visiitistäni sekä shoppailusuosituksista. Tein taas hieman löytöjä.

Lähdimme Lontooseen keskiviikkona 4.5. ja palasimme myöhään sunnuntaiyönä. Reissu oli nimenomaan paineetonta nähtävyyksien katselua ja ostoksia varten suunniteltu - päätavoitteena tietenkin viedä äiti ja siskot katsomaan Harry Potter -studioita. Siinä ohessa ehdimme kuitenkin käydä muutaman vakituristikohteenkin läpi.

Reissuun valmistautumisesta sen verran, että minulle selvisi, ettei Nordeassa ole enää muiden maiden valuuttaa vaihtoa varten. Forex on kuitenkin kätevä vaihtopaikka varsinkin siksi, ettei se ota mitään vaihtomaksua, kun vaihtaa euroja toiseen valuuttaan. Takaisin vaihtaessa hekin perivät 5 euron suuruisen taksan, mutta kuka nyt puntiaan takaisin Suomeen tuo? Sitä paitsi nekin vähät pennoset säästetään sitten seuraavaa reissua varten.

Asuimme Lontoon eteläpuolella kolmosvyöhykkeellä Mitchamin alueen tienoilla Tooting Rooms -hostellissa. Lähin metropysäkki oli Tooting Broadway ja sen läheisyys oli oikeastaan ainut positiivinen seikka koko hostellissa. Se ja halpa hinta. (Ja metropysäkin läheinen mukava aamiaispaikka, jossa yksi päivä juostiin ihan peräänkin, että Madame, laskutin teitä liikaa aamiaisella!) Muuten hostelli oli niin epämääräinen epäsiisteine yleisine tiloineen, etten sitä halua suositella kenellekään. (Kirjoitin siitä booking.comiin arvostelunkin, enkä ole ollut ainut mielipiteineni.) Mutta emmehän me hostelliin tulleetkaan asumaan, vaan ainoastaan nukkumaan. Reissu menikin seikkaillessa metrolla paikasta toiseen ja kävellessä jalat kipeiksi. Otimme viikon mittaisen Travel Cardin 1-3 vyöhykkeille ja se kävikin sitten sopivasti joka metrolinjalle ja lähijunalle.

Millennium Bridge ja rakkauslukkoja

Harry Potter -teemaan sopien käväisimme Millennium Bridgellä katselemassa maisemia ja räpsimässä kuvia.  (Sekä ehkä hieman hämmentämässä paikallisia epämääräisellä häröilyllä.)

Matrixit punaisessa puhelinkopissa.

Selfie Benin kanssa

Torstaiaamuna Westminsterin alue oli täynnä turisteja räpsimässä kuvia Big Benistä ja toisella puolella jokea nököttävästä London Eyestä. Pääsin myös kertomaan (pätemään) tarinan Guy Fawkesista ja parlamenttitalon räjäytysyrityksestä. (Ehkä pitäisi taas katsoa ja lukea V for Vendettaa...) Ajattelimme piipahtaa myös Westminster Abbeyssä (Isaac Newton ja Charles Darwin!), mutta 20 punnan pääsymaksu oli pienen budjetin reissullemme aivan liikaa, joten tyydyimme ihailemaan goottilaista kirkkoa ulkopuolelta ja eksymään reitiltämme Buckinghamin palatsille. 

Yrjö viides ja pulukaverit Westminster Abbeyn takapihalla.

Teimme perusturistin visiitin Buckinghamin palatsille vahdinvaihdon aikoihin. Se ihmismassa oli jotain ihan uskomatonta. Tiesin, että vahdinvaihtoa tullaan katsomaan, mutten uskonut, että koko aukio olisi niin täynnä turisteja. Auringon paahtaessa ihmislauman keskellä olo ei ollut mitenkään viihtyisää, emmekä nähneet virallista porttien sisällä tapahtunutta vaihtoa, joten emme jaksaneet viipyä kuin vajaan tunnin katsomassa soittokuntaa ja marssiseremoniaa. Poliisit olivat paikalla ohjaamassa ihmis(lampaita)massoja. Meidän puolellamme oli erittäin topakka ja huumorintajuinen naispoliisi, joka piristi jutuillaan ja huuteluillaan, ja piti samalla turhautumisen tunteet kaukana.

Ensimmäinen ohimarssi ja kunnon aseistus.

Lippu oli salossa, joten kuningatar oli kotosalla.

Seuraavaksi Katja esitti vienon toiveen, johon kellään ei ollut mitään vastaansanomista. Suuntasimme Natural History Museumiin lounaalle ja tutustumaan dinosaurusnäyttelyyn. Museo on ilmainen joitakin erikoisnäyttelyitä lukuun ottamatta, joskin lahjoitusta toivotaan. Kuten museot yleensä, tässäkin oli nähtävää ja koettavaa useammaksi tunniksi ja mekin viihdyimme paikalla pari tuntia katsastamassa dinoja ja nisäkkäitä. Siinä vaiheessa ihmismassat ja kattoikkunoista porottava aurinko alkoivat tuntua epämukavilta ja tajusimme, että torstaikeskipäivä (helatorstai ei siis Lontoossa näkynyt mitenkään) oli aivan väärä aika museokäynnille, sillä paikka oli pullollaan eri-ikäisiä koululaisryhmiä. Ei siinä oikein saanut rauhassa lueskella dinoinfoa.

Natural History Museumin huikeaa ala-aulaa.

Katja ja mammutin kallo.

Ja taas piti olla räpeltämässä asioita
ja näyttämässä lapsille huonoa esimerkkiä.

T-Rex ärisi ja puhisi ja heilui, mutta ei karannut kenenkään päälle.

En ollut yhtään innoissani enkä missään nimessä (krhm) mennyt tietenkään tahallani Jurassic Park -t-paidassa museoon. (Se sai hieman katseita, kieltämättä.) Kiinnostavinta oli tutkia näytteillä olevia luita ja kalloja ja selvittää, mitkä niistä nyt siis olivat aitoja tapauksia ja mitkä kopioita. Tästä oli jokaisessa vitriinissä erillinen maininta. Olin kuitenkin kieltämättä hieman pettynyt, kun museo kumosi populaarikulttuurin luomat kuvitelmani raptoreista. Tiesin jo ennakkoon, että Jurassic Park -leffoissa nähdyt raptorit olivat aivan liian isoja todellisuuteen verrattuna. Todisteena siitä näin museossa Deinonychus-dinoista tehdyt replikat. (Kyseessä on siis laji, jonka lähisukulainen velociraptor on.) Tajusin vasta silloin, miten pielessä leffat ovatkaan. Deinonychus on esitteen mukaan suurempi kuin serkkunsa - ja niillä on pituutta kolmisen metriä ja korkeutta omien laskujeni mukaan noin puolitoista maksimissaan.

Aaaa, mitä tapahtui painajaisteni raptoreille? Kutistuivat kanoiksi! Onneksi alla olevan torvosauruksen kynsi herättää sentään vielä vähän kauhua.

Kynnen realistinen koko näkyy kuvassa.

Fear me, I'm the mighty MEGAzostrodon!

Käväisimme vielä pikaisesti nisäkäsnäyttelyn ja ihkuilimme toisen siskoni kanssa muurahaiskäpyjen ja muiden söpöjen ja hassujen otuksien edessä. Tuo yllä oleva varhainen nisäkäs oli pakko laittaa esille, koska se oli kokoa hiiri ja sen tieteellinen nimi oli sitten jotain aivan muuta.

Joku hämmentynyt turisti eksyi siskon kuvaan.

Museon ihmisvilinästä siirryimme toiseen ihmisvilinään eli Trafalgar Squarelle katsomaan veistoksia, katutaidetta ja taiteilijoita. Yksi museo riitti meille, joten emme piipahtaneet National Galleryssa. Se, Tate Modern ja British Museum jäävät minulta sitten seuraavalle Lontoo-reissulle. (Kuten myös kauan haaveilemani Jack the Ripper -kävely Whitechapelissa.)

Uuden Potter-näytelmän ensi-ilta lähestyy!

Pongasimme Shaftesbury Avenuelta uuden Harry Potter and the Cursed Child -näytelmän valtavat markkinoinnit. Näytelmän ensi-ilta nähdään kuvan Palace Theatressa 7.6.2016. Olimme siis vain kuukauden etuajassa! Jos näytelmä kiinnostaa, siitä saa lisätietoja täältä.

Lauantaina sain houkuteltua perheeni Greenwichiin, josta olin pongannut Don Rosa -tutkijalle täydellisen turistikohteen: purjelaiva Cutty Sarkin! Aikanaan maailman nopein purjelaiva, joka kuljetti niin teetä kuin villaa on nykyisin museolaiva, jonne pääsee helposti Lontoon keskustasta DLR-linjalla. Sillä on ihan oma pysäkkinsäkin ja kyltit opastavat selkeästi perille.

Cutty Sark Lontoon Greenwichissä.

Rosan Cutty Sark. © Disney

Vuonna 1869 rakennetulle laivalle on sisäänpääsymaksu (£13,50), mutta se oli sen arvoinen. John Willisin aikoinaan rakennuttama klipperi on nyt nostettu maalle niin, että sen alla voi kulkea ja vaikkapa lounastaa siellä olevassa kahvila-ravintolassa. Lapsille on kaikenlaisia pelejä ja tekemistä, mutta kaikki purjelaivojen ystävät taatusti viihtyvät siellä helposti tuntisenkin.

Rosa käytti Cutty Sarkin mainetta maailman nopeimpana purjelaivana hyväkseen tarinassa "Cutty Sarkin cowboykapteeni", jossa nuori Roope seilaa mainitulla aluksella vuonna 1883 ja osallistuu kilpaan höyrylaivaa vastaan. Tämä on tietenkin viittaus siihen, kuinka Cutty Sark ohitti modernin 15-16 solmua kulkeneen höyrylaiva SS Britannian 17 solmun nopeudella vuonna 1889. (Näin sanoo siis Wikipedia.)

Cutty Sarkin nimi on peräisin skottilaisten käyttämästä termistä, mikä tarkoitti naisten lyhyttä leninkiä. Tämä asu oli noita Nannie Deen päällä Robert Burnsin runossa "Tam O'Shanter". Nannie-noita jahtasi Tamia, joka onnistui pakenemaan, mutta noita ehti nykäistä tämän hevosen hännän itselleen. Cutty Sarkin keulakuvana on siis Nannie-noita, joka pitelee hevosen hännänjouhia. Rosan versio ei paljastele aivan samalla tavalla...

Keulakuva Nannie Dee

Rosan keulakuva on selvästi siveämpi. © Disney

 

Olin varsin tyytyväinen ja innoissani laivavisiitistäni. Opin paljon uutta (mm. sen, että Cutty Sark myytiin Espanjalle ja sen nimi vaihdettiin kahdesti, ennen kuin sen omistus palasi Britanniaan) ja sain lieviä fanituskohtauksia kuvitellessani aluksen fiktiivistä menneisyyttä Roope kannellaan.

Siellä se Ankkatohtori huiskii. Kuvaajana Tarja.

Kannen rappuset ja yksi lempparihameista.

Ruori. Melkein yhtä iso kuin minä.

Iltapäivällä suuntasimme kävelylle Kensingtonin puistoon ja vietimme piknik-hetken Hyde Parkin puolella aivan Prinsessa Dianan muistolle omistetun suihkulähteen lähellä. Pongasimme kyhmyjoutsenia, harmaahaikaroita, oravia, kaniineja ja valtavan määrän sorsia. Sekä parven suloisia undulaatteja ja niiden kouluttajan. Oma tavoitteeni oli päästä kuvaan Peter Panin patsaan kanssa, mikä toteutuikin.

Kensingtonin puistoaluetta

Prinsessa Dianan muistoreitti.

Kensingtonin puistossa oli Enttejä.

Peter Pan -patsas Kensingtonin puistossa.

Reissultamme voisin mainita erikseen yhden ruokapaikan ja se on Bubba & Gump Shrimp Co. Se on juuri se, miltä kuulostaakin: Forrest Gump -elokuvalle omistettu teemaravintola. Näitä on Yhdysvalloissa useita, mutta Lontoon ravintola on Euroopan ainut. Jos siis fanitat kyseistä leffaa niin, että haluat käydä syömässä Bubban ja Gumpin henkeen katkarapuja (ja vähän muutakin), täällä kannattaa piipahtaa. Ovat ottaneet teeman todella vakavasti. Odotellessasi vapaata pöytää voit ostaa alakerran oheistuoteliikkeestä vaikkapa t-paidan. Ruoka itsessään ei ollut mitenkään erikoista, mutta ei mitenkään erikoisen kallistakaan. Me tosin otimme hampurilaiset - ehkä olisi pitänyt kokeilla katkarapuannoksia...

Vapautuvaa pöytää voit odottaa Forrestin hengessä.

The Navigators - David Kemp 1987

Päätän tämän ensimmäisen Lontoon päivityksen taiteeseen. Yllä oleva David Kempin veistos löytyy London Bridge -aseman vieressä sijaitsevasta Hays-keskuksen aulasta. Kertakaikkisen upean näköinen työ ja nyt steampunkin ollessa muotia monet näkevät siinä näitä piirteitä, vaikka taiteilija itse sanoo luoneensa teoksen aikana, jolloin ilmiölle ei ollut vielä edes määritelmää... Halusin laittaa kuvan tähän turisteilu-merkinnän loppuun, koska monet Lontoon kävijät eivät sitä välttämättä ole koskaan löytäneet.