Lontoo, osa 2: Harry Potter -studiokierros (taas)

Kävin ensimmäisen kerran Lontoon Harry Potter Studio Tourilla syksyllä 2013, josta kirjoitin pitkän merkinnän tänne blogiinkin. Tämä blogipostaus on ollut koko blogini luetuin merkintä ja kerännyt paljon positiivista palautetta informatiivisuutensa vuoksi. Tässä uudessa merkinnässä kerron hieman päivitettynä versioina, mitä studioille nyt kuuluu. Yritän olla spoilaamatta kuvilla liikaa paikan hienouksia.

Siitä lähtien, kun kävin studioilla ensimmäisen kerran, siskoni (samanlaiset Potter-fanit kuin minäkin) ovat olleet kateudesta vihreitä. Niinpä lupasin, että seuraavan kerran, kun lähden Lontooseen, otan heidät mukaan. Homma päätyi sitten siihen, että joululomalla repäisimme, varasimme lentoliput, majoituksen ja studiokierroksen. Ja otimme vielä äidinkin mukaan. Valmistauduimme lukemalla kirjoja ja katsomalla leffoja. Äitikin kouluttautui Potter-asiantuntijaksi katsomalla blu-rayt ja lukemalla kirjat - englanniksi. Itsekään en ole kaikkia kirjoja englanniksi lukenut!

Studioiden lippujen hinnat olivat luonnollisesti nousseet: aikuisen normilippu ilman mitään extroja maksoi £35 (me otimme äidin kanssa tällaiset) ja aikuisen lippupaketti (muistokirja ja digitaalinen opas) £44,95 (tietenkin siskoilleni). Siltikin hinnat ovat mielestäni varsin kilpailukykyiset, esimerkiksi Orlandon Harry Potter -teemapuiston päivälippu (sisältää visiitin kahteen puisto-osioon: sekä Diagon Alleylle että Hogsmeadeen) maksaa hulppeat $155 aikuiselta. Studioilla rahaa palaa kuitenkin mukavasti kierroksen aikana, jos haluaa ostaa itselleen muistovalokuvat tai videot Anglialla ajosta tai luutalennosta. Kauppojakin on tullut toinen kierroksen varrelle - unohtamatta kahviloita.

Watford Junctioniin, jossa studiot sijaitsevat, pääsee edelleen samalla tavalla Eustonin asemalta. Aina kannattaa ottaa se menopaluu - hinta on huomattavan paljon huokeampi. Me maksoimme reilut seitsemän puntaa menopaluusta per naama. Ja sopivaa junaa kannattaa tiirailla netin lisäksi taululta: jos junan pääteasema on Watford Junction, se on se hidas juna, jolla menee tunti. Watford Junctionin aseman bussikyyti studioille puolestaan maksaa nyt £2,50 edestakaisin. Liput voi ostaa suoraan bussikuskilta.

Siskokset valmiina valloittamaan studiot.

Kierroksemme oli perjantaina 6.5. klo 13 alkaen. Jännäsin tätä todella paljon, koska edellisellä kerralla sähköpostiin tulleessa lippuvarauksessa oli viivakoodi, jonka sai itse skannattua studion pihalla. Tällä kertaa niin ei ollut, mutta ystävällinen työntekijä hoiti homman kotiin varauskoodin avulla samalla automaatilla. (Lippuja hankkiessa kannattaa aina muistaa tarkastaa sähköpostin roskapostikansio: oma tilausvahvistukseni oli mennyt sinne!) Pienessä tulostetussa studiolipussa lukee, että se on voimassa tietyn väliajan, sillä porukkaa lasketaan sisään portaittain eikä itse välttämättä pääse sisään juuri sillä kellonlyömällä jonka on varannut. Me pääsimme sisään ensimmäisten joukossa ryhmästämme noin 13.05.

Aikaa kannattaa varata hyvin myös siksi, että studioiden eteiseen oli tullut turvatarkastus, jossa katsottiin kassit ja käytiin jokainen vieras metallinpaljastimella läpi, ettei mitään teräviä esineitä tai aseita eksyisi kierrokselle.

Oma kierrokseni meni tällä kertaa rauhallisesti, kun tiesi paikat ja sai keskittyä nauttimaan muun perheen innosta. (Epämääräiset vingahdukset ja huokaisut olivat samanlaisia kuin itselläni vajaa kolme vuotta sitten.) Käytin aikaa valokuvaamalla niitä asioita, joita viimeksi en huomannut tai tajunnut kuvata. Yritin myös ottaa kuvia eri vinkkelistä, mutta useimmiten kamerani oli vain susi: välillä salama on liikaa ja ilman salamaa liian vähän. Ehkä investoin joku vuosi järkkäriin.

Suuren salin pöytää Korpinkynnen vinkkelistä.

Iseeviot-peiliselfie. Tietenkin.

Hienoja proppeja. Joskus hankin vielä ajankääntäjän.

Joskus omakin kamerani osaa ottaa valon oikein. Näihin alla oleviin otoksiin Dumbledoren toimistosta olen varsin tyytyväinen.

Godric Rohkelikon miekka.

Lajitteluhatun huono päivä.

Ajattelin, että herkistelen Kalkaroksen juomaluokan lähellä, koska Alan Rickman on kuollut, mutta pysyin kasassa ongelmitta. Onnistuin vain kurkottelemaan ehkä jo vähän sallitun rajan ulkopuolelle, kun räpsin kuvia ihanista purkeista ja purnukoista.

Proppeja! Tällaisia minä ostaisin omaan hyllyyni.

Mitä uutta studioille sitten oli saatu? No, Borginin & Burken kauppa ja siellä ollutta sälää oli paljon paremmin esillä. (Pääkalloja!) Lisäksi kuolonsyöjien vaatteita ja asukokonaisuuksia ei enää esitelty nukkejen päällä pelkästään tylsän mallinukkemaisesti rinnakkain, vaan niistä oli koottu dioraama Kuoleman varjelusten alusta. Kohtaus oli Malfoyn kartanosta, jossa jästitiedon opettaja-parka Amore Burbage killui ilmassa Voldemortin taian alaisena.

Borkin & Burken myyntituotteita.

Voro on innostunut naulaamaan julistuksia seinille.

Mutta isoin uudistus oli kuitenkin laituri 9 ja 3/4 saapuminen studioille. Tätä olin odottanut itsekin niin, että päästelin epämääräisiä ääniä nähdessäni sen Tylypahkan punaisen höyryveturin. Ihanaa!

Pääsin seinän läpi oikealle laiturille!

Joku on hivenen pähkinöinä.

Laiturilla oli lisäksi oma pieni kauppansa, jonne emme jääneet norkoilemaan, koska olimme tässä vaiheessa jo aika väsyksissä ja nälissämme. Onneksi pian laiturin jälkeen on kahvio, sillä pitempään ei olisi jaksanut haahuilla ilman ruokaa. Laiturilla on mahdollista käydä sisällä junassa ja lisäksi siellä on myös kuvauspaikka, jossa voit kuvauttaa itsesi (ja ehkä myös kuvata itseäsi) vaunussa istumassa, kuten Harry, Ron ja Hermione konsanaan. Ja onhan siellä tietenkin myös niitä matkakärryjä puoliksi seinässä, kuten King's Crossin asemalla - eli voit kuvata itsesi matkalla laiturille myös studioilla.

Miksi näiden proppien replikoita ei saa kaupasta? Ostaisin heti.

Repeilin näille huolellisesti.

Kahvilasta voi ostaa pientä ja vähän isompaa evästä, mikä on ihan tarpeen pitkällä studiokierroksella. Mutta omienkin eväiden nauttiminen pihalla on sallittua. (Sisällä studioilla se on kiellettyä, että lavasteet pysyisivät mahdollisimman hyvässä kunnossa.) Meillä taisi mennä sellainen reilu viisi kuusi tuntia koko reissulle matkat mukaan lukien. Kahvion ulkopihallekin oli tehty muutoksia, mutta isoin muutos tapahtunee vasta tämän kuun lopussa, kun Likusteritie avautuu yleisölle. Se jäi nyt vielä näkemättä.

Kermakaljaöverit Sarin kanssa.

Kahviosta saa tietenkin myös sitä kuuluisaa kermakaljaa. Tällä kertaa ostin ihan tuopillisen, mikä tarkoitti sitä, että a) juomaa näyttää saavan enemmän kuin perustylsään kierrätysmuovimukiin, ja b) muovisen tuopin saa itselleen muistoksi. Niitä on kahta sorttia, kuvassa näkyy esimerkit molemmista. Muoviset tuopit kestävät myös tiskikonepesun! Kermakalja tuopissa maksoi reilut £6, mutta aina se on sen arvoista.

Mentiin vähän liian lujaa Siriuksen pyörällä.

Rob Blissin konseptitaidetta. Huolisin seinälleni.

Kaikki hyvä päättyy aikanaan, kuten myös studiokierros. Kaikki olivat väsyneitä, mutta erittäin tyytyväisiä. Siskot ja äiti olivat kaikki sitä mieltä, että käynti oli ylittänyt odotukset kaikin puolin. Valokuvia oli napsittu muistikortin täydeltä ja omasta kamerastanikin patterin merkkivalo vilkkui jo.

Digitaalinen opas.

Tajusin ottaa kuvankin siitä paljon puhutusta digitaalisesta oppaasta. Se on tuollainen ohut läpyskä, johon yhdistetään kuulokkeet, ja jonka saa roikkumaan kaulaan narun varassa. Siinä on kosketusnäyttö ja suht selkeät ohjeet, mistä löytyy mitäkin. Kosketusnäyttö on välillä vähän turhankin herkkä ja välillä taas ei reagoi mihinkään - eli aivan kuten nykyiset älypuhelimetkin. Mutta ensikävijälle kyllä erittäin avulias ja ehdottoman suositeltava paketti. Siskot näyttivät kuuntelevan varsin innokkaina infopläjäyksiä ja selasivat lisämateriaaleja unohtuneina johonkin nurkkaan, mistä kumpaakin piti aina välillä käydä etsimässä. Äiti oli innostunein eri laitteiden ja hahmojen mekaniikoista ja maskeista ja miten pienetkin asiat kuten Hirviökirja hirviöistä oli saatu toimimaan.

Ja minähän menin sekaisin pikajunasta.

Lontoon vierailumme oli voimakkaasti Harry Potter -turistimatka. Mutta silti jotain jäi näkemättä. Kesäkuussa ensi-iltansa saa siis uusi näytelmä Harry Potter and the Cursed Child. Sellaista olisi Lontoossa luvassa kesän aikana. Lisäksi pongasin Lontoon tarjonnasta myös Harry Potter -henkisen escape roomin 3-5 hengen joukkueille. Koska reissumme oli pienen budjetin loma emmekä halunneet aikatauluttaa joka päivää, jätimme tämän kokemuksen väliin. Ehkä sitten joku toinen kerta.