Nyt se tuli.
Ilmestys nimittäin.
Olin juuri päässyt pari viikkoa sitten kirjoittamasta tutkijaporukan vertaistukiblogiin siitä, että jonkinlaisen murroksen partaalla tässä seistään. Että jossain tuolla tajunnan reunalla kurkkii se vihoviimeinen neronleimaus, jonka tutkimukseni vaatii.
Ja nyt se sitten tuli, tai tarkalleen ottaen se tuli eilen ja se vaati Linda Hutcheonin kirjan Politics of Postmodernism saavuttaakseen ilmestyksen statuksen. Kiitos tästä kuuluu kotimaisen kirjallisuuden määräaikaiselle professorille, joka vinkkasi teoksen minulle perjantain seminaarissa.
(Kiitos ja kumarrus.)
Hämmennyin niin pahasti, että ahmin neljännesosan koko opuksesta ja vielä teki mieli lisää.
Nyt olen lukenut päälle puolet, enkä saa millään tarpeeksi.
Kyse oli siis postmodernismista ja sen suhteuttamisesta Rosan sarjakuviin ja koko tutkimukseeni. Postmodernismi on se avain, jota tarvitsin mimesiksen tueksi. Nyt mimesis ei muodostakaan enää sitä kolikon kääntöpuolta, vaan sen tilalle hivuttautuu postmodernismin käsitys historiallisen ja fiktiivisen kirjoittamisen sekoittamisesta. Ja toisella puolella seisoo fantasia.
Halleluja ja aamen.
Pitää kirjoittaa koko tutkimussuunnitelma uusiksi, mutta sillä ei ole väliä. Tutkimuskysymykset ja -ongelmat eivät sinänsä ole muuttuneet, vaan se teoriapohja, johon nojaan. Nyt analyysini saa tukevan pilarin, johon voi ripustautua.
Nyt kun vielä tulisi se apuraha jostain, niin johan alkaisi Katja kirjoittamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti