Koska elämme teknologiayhteiskunnassa, oli vaan ajan kysymys, milloin tavalliselle kuluttajalle esitellään e-kirja ja sen lukulaite, johon on mahdollista ladata uskomaton määrä sivuja. Siinä sitten jokainen tavan tallaaja voi vilautella touchpadiaan (vai miksi sitä nykyisin pitäisikään kutsua) vierustoverilleen ja kehaista lukevansa juuri Dostojevskia näytöltä. On se vaan niin hienoa tämä tekniikka nykyisin.
Jos joku onneton sattuu minulle tekemään junassa näin, voi vaan kärsiä seuraukset. Siksi onkin parempi, että puran tuntoni nyt tässä ja heti - tähän blogiin.
Myönnän kyllä heti kättelyssä, että e-kirja sattuu olemaan mahdottoman kätevä keksintö. Kun tässä viime kuussa tuskailin erään tarvitsemani kirjan olevan koko ajan lainassa, löysin pelastuksekseni saman opuksen e-muodossa netistä.
E-kirja on kätevä julkaisu, koska se saavuttaa heti useamman lukijan kuin tavallinen kannellinen edeltäjänsä.
Lukulaitteeseen mahtuu tuhansia teoksia. Jos tuntuu siltä, että voisi lukea romantiikan sijaan hieman jännitystä, niin ei tarvitse raahata kiloittain kirjoja repussaan, vaan valitsemansa teoksen löytää muutamalla sormen painalluksella.
Siihen ne sitten jäävätkin.
Ne hyvät puolet nimittäin.
Minulle kirja on esine.
Kirjassa on kannet, olivat ne sitten pokkarin pehmeät tai kovakantisen tukevat kannet.
Niissä saattaa olla kuva tai sitten ei.
Kirjassa lukee teoksen ja sen kirjoittajan nimi.
Siinä on sivuja, jotka tuoksuvat musteelta.
Se ei ole mikään persoonaton läpyskä, jota lukemalla viestität maailmalle ainoastaan sen, että olet mukana nykypäivän kiireisessä elämäntyylissä, jossa silmät sirrillään tuijotat kirkasta ruutua ja tavaat sieltä kirjaimia.
Kun kirjan saa käteen, sen voi vain aukaista ja pääset heti tarinan maailmaan.
Lukulaite pitää käynnistää. Siitä voi loppua akku.
Kenen kirjasta on joskus loppunut akku?
Kirjoitin pienen kolumnin kirjallisuuden opiskelijoiden Naaga-lehteen vuonna 2007. Sen nimi oli "Kirja, Ystäväni", ja se käsitteli juuri tätä samaa asiaa. Lainaan tuosta vanhasta tekstistäni tähän pari otetta:
"En ymmärrä kirjoja hylkiviä ihmisiä. Ne ovat taatusti jostain kaukaisesta galaksista, jossa ei ymmärretä hyvän päälle. Kirja on elämä ja elämä on tarina sen sivuilla. On ihan eri asia lukea tekstiä paperisilta sivuilta kuin liikuttaa nuolinäppäimillä kuvaruutua ylös- ja alaspäin. Kirjoja on haisteltava ja maisteltava. Niitä on aseteltava aakkosjärjestykseen hyllyillä ja avattava yhä uudestaan ja uudestaan. On haluttava jakaa niiden maailma ja tuntea itsensä osaksi tarinaa. On oltava niiden ystävä." (Kirjallisuuslehti Naaga 2007, s. 13.)Ehkä joillekin e-kirja on se oikea vaihtoehto. Minulle se ei kuitenkaan ole. Minä haluan kirjani esineinä, joita voi asetella hyllyyn. Esineinä, joita voi esitellä ihan hiljaisesti sille vierustoverille junassa. Ei sitä tarvitse mainostaa ääneen, kun jo kansikuvan perusteella tunnistaa, että Harry Potterhan siinä on menossa.
"Haluan ikioman kirjaston. Haluan koota maailman kauneimmat, itkettävimmät, pelottavimmat ja tärkeimmät teokset turvaan kirjoja hylkiviltä ihmisiltä, jotka mieluummin lataavat sadoittain sivuja kannettavaan laitteeseen kuin haistelevat aitoa painomusteen tuoksua. Haluan takan, nojatuolin, kirjan ja rajattomasti aikaa seikkailla ystävieni kanssa toisessa maailmassa. Ja ehkä joskus itsekin osaan luoda mielikuvituksestani ystävän, jonka seuraan joku kaltaiseni haluaa hakeutua yhä uudelleen." (Kirjallisuuslehti Naaga 2007, s. 13.)
Vaikka olenkin näin vanhanaikainen kirjojen suhteen, en halua tuomita e-kirjaa täysin. Kuten jo sanoin, siinä on hyvätkin puolensa. Joudun jatkossakin tutustumaan uusiin e-kirjoihin ja käyttämään niitä lähteinä.
Tai sitten julkaisemaan omia tekstejäni tässä kätevässä muodossa.
Tämä ryöpytys onkin hyvä päättää ilmoitukseen, että ensimmäinen artikkelini on ilmestynyt - e-kirjamuodossa. Se käsittelee luonnollisesti Don Rosaa ja on nimeltään "The Triumvirate of Evil: Major Villains of Don Rosa’s Donald Duck Comics".
E-kirja on vapaasti ladattavissa sivulta http://www.inter-disciplinary.net/publishing/id-press/ebooks/villains/
Älkää rasittako silmiänne liikaa. Laajempi versio ilmestyy myöhemmin ja tällöin ihan oikeassa kirjassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti