Viime perjantai meni mukavasti Porissa RAPPIO! -seminaarissa. Ensimmäistä kertaa järjestetty päivän mittainen seminaari "turhan" tutkijoille oli erittäin virkistävä kokemus kaikin puolin niin itse virallisesta ohjelmasta iltaohjelmaan.
Kun on itse joutunut perustelemaan tutkimuskohdettaan omalle professorilleen jo graduvaiheessa, oli helpottavaa kuulla, ettei se muidenkaan tutkijoiden elämä mitään ruusuilla tanssimista ole aina ollut.
Kävin siis pitämässä parinkymmenen minuutin esityksen oman tutkimukseni aiheesta, sen synnystä ja sen saamasta vastaanotosta eri tahoilla. Koska ensimmäiseksi kaavailtu esitys oli täysin AV-muodossa (itse puhuja oli maapallon toisella puolella nukkumassa), sessiota johtanut Frans Mäyrä siirsi minut ensimmäiseksi. Olimme vielä kollegani Katja Fältin ja Fransin kanssa myöhästyneet seminaarin alusta koska VR, joten en ehtinyt turhia panikoida ennen puhettani.
Tunnustan kuitenkin suoraan, että jännitän edelleen yleisön edessä puhumista, vaikka se ei olekaan niin voimakasta, mitä joskus yläasteen aikoina.
Esitys meni kokonaisuudessaan tosi hyvin. Herra Rosa ei kaivannut lainkaan esittelyä, mikä ei sinänsä ollut erityinen yllätys - suomalaisethan ovat täysin Aku Ankka -kansaa. Viime kesän Finnconissakin yleisön joukossa oli tasan kaksi ihmistä, joille nimi Don Rosa ei oikeastaan sanonut mitään.
Ihmiset vaikuttivat tosi kiinnostuneilta ja sainkin paljon hyviä kysymyksiä ja kommentteja, vaikka minusta aina tuntuukin siltä, etten osaa vastata vaikeampiin kysymyksiin tyhjentävästi noin äkkiä. Tarvitsisin aina hieman miettimisaikaa, paperia ja kynän - tai sitten läppärin.
Ilmaisen aina itseäni paremmin kirjallisesti.
Mutta oli ihanaa kuulla kannustavia kommentteja muilta, jotka ovat olleet vastaavan kaltaisissa tilanteissa.
Sain myös kuulla, että Turun yliopistossa on tehty jälleen yksi Rosa-gradu. Meitä taitaa nyt olla ainakin viisi Rosa-graduilijaa ja yksi sivulavin tehnyt tapaus. Ehkä tässä pitäisi pistää oikeasti harkintaan se ajatus, jonka sain jo graduni loppusuoralla: kerätä kaikki gradun tehneet yhteen ja kasata pieni artikkelikokoelma aiheistamme. Joskohan joku kustantaja innostuisi?
Koko seminaari oli täynnä mielenkiintoisia esityksiä, harmi vain, ettei niitä kaikkia päässyt näkemään päällekkäisyyksien vuoksi. Ainakin Katriina Heljakan AV-esitys aikuisten leluista oli erityisen kiinnostava, kuten myös Markus Montolan Pelkoa ja inhoa roolipeleissä. Muutenkin pelaaminen oli vahvasti edustettuna myös digitaalisessa muodossa ja ilta menikin mukavasti keskustellessa muiden roolipeliharrastajien kanssa. Työpajassakin testasimme OFF TOPIC -nimistä korttipeliä, joka on tosiaan vielä työ- ja testausvaiheessa, mutta varmasti julkaisun jälkeen tuleva hitti.
Huomasin myös tässä nerokkaasti jälkikäteen (mies nauraa minulle aina, että minulla on tosi huono spotti*), että seminaariohjelmalehtisessä oli maininta esitysten koostamisesta seminaarijulkaisuksi, joka näkisi päivänvalon loppuvuodesta. Pitäneekin heti ilmoittautua ja ruveta pohtimaan, miten muokkaisin puheeni hieman virallisempaan suuntaan.
Virallinen deadline on kuitenkin vasta elokuussa ja muitakin projekteja olisi tarjolla sitä ennen...
Mutta kiitos Pori, kiitos Rappio!, kiitos kaikki ihanat tapaamani ihmiset kannustavista ja innostavista kommenteista, kiitos Sari Östman, Riikka Turtiainen, Usva Friman ja muut projektilaiset. Jyväskylä kiittää ja kumartaa ja ensi vuonna uudestaan!
* spot: tietyissä roolipeleissä oleva taito/kyky havaita esineitä/asioita. Olen tullut siihen tulokseen, että kun nousen seuraavalle tasolle, minun pitää nostaa spottiani, tästä ei muuten tule yhtään mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti