18.6.2012

Miten sitä Aku Ankkaa pitäisi lukea?

Kuvalähde: Wikipedia.org
Tässä seuraa lupaamani merkintä kuuluisasta ja kiistellystä teoksesta nimeltä Kuinka Aku Ankkaa luetaan. Imperialistinen ideologia Disneyn sarjakuvissa. Teoksen ovat kirjoittaneet Ariel Dorfman ja Armand Mattelart ja se on julkaistu ensimmäisen kerran Chilessä vuonna 1971, suomennos on ilmestynyt Love-kirjojen kautta vuonna 1980.

Dorfmanin ja Mattelartin teos julkaistiin Chilessä aikana, jolloin maan kulttuuri koki kansallista nousua ja samaan aikaan vallankumous amerikkalaisia suuryrityksiä vastaan oli meneillään. Erilaiset amerikkalaiset firmat olivat jo pitkään dominoineet Chilen taloutta, jota vastaan alkanut kapinahenki purkautui lopulta 1970-luvulla. Mattelart itse sanoo ranskalaisen käännöksen esipuheessa, että kirjan tarkoituksena oli kyseenalaistaa amerikkalaisen sarjakuvateollisuuden mekanismien luokkalogiikan merkitys ja luoda perustaa uudenlaisille lasten lehdille. Koska teos syntyi vallankumouksen vanavedessä, sen tarkoituksena on myös kuvata, miten kulttuuri tukee imperialismin ja kapitalismin arvoja.

Kuinka Aku Ankkaa luetaan koostuu kuudesta luvusta, jotka esittelevät arvoja ja ideologioita, joita Disneyn sarjakuvat tarjoavat kuluttajille. Dorfman ja Mattelart puhuvat ankkamaailman vääristyneistä perhesuhteista: on olemassa vain setiä ja enoja, vain harvoja isiä eikä koskaan äitejä. Oikeiden perusperheiden sijaan on perheklaaneja ja yksinäisiä pareja, jotka kirjoittajien mukaan viittaavat lapsilukijoilta peitettyyn seksuaalisuuteen. Myös hahmojen persoonat on tukahdutettu, koska niiltä puuttuvat henkisen kehityksen eri vaiheet: syntymä, kuolema ja kaikki siltä väliltä - ankoilla siis ei ole historiaa. Lopuksi kirjoittajat huomauttavat, että ankkamaailma on miessukupuolen dominoima. Kaikki naiset ovat alistettuja ja heidän ainoa keinonsa valtaan on viettely - kaikki muut epänaiselliset roolit ovat kiellettyjä.

Kirjan päätarkoitus on kuitenkin kuvata ankkojen ilmaisemia imperialistisia arvoja. Dorfmanin ja Mattelartin lukemista tarinoista yli 50% käsitteli ankkojen kohtaamisia muiden maanosien, kulttuurien ja erirotuisten hahmojen kanssa. Nämä tarinat kuvasivat ankat aarteidenmetsästäjinä etsimässä hupia ja seikkailuja. Tarinoissa kuvatut kansat olivat primitiivisiä, kirjoittajien kuvaamia "jaloja villejä", jotka edustivat kolmatta maailmaa, kun taas ankat puolestaan olivat imperiumi, joka tulee vierailemaan hallitsemissaan siirtomaissa. Tällainen tulkinta pohjaa Dorfmanilla ja Mattelartilla aarteen käsitteeseen. Jalot villit eivät koskaan omista aarretta, vaan kuka tahansa sen sattuu löytämäänkin, on oikeutettu aarteen omistajaksi. Villeillä ei myöskään ole historiaa eikä menneisyyttä, joten heidän mailtaan löydetty aarre ei kuulu heille, vaan sille, joka sitä päättää etsiä.

Dorfman ja Mattelart huomauttavat, että aarre on aina konkreettinen objekti, jonka voi poimia mukaansa. Se ei koskaan vaadi kaivamista tai muuta kovaa työtä, jonka puutteen he ovat panneet merkille muutenkin Disneyn universumissa. Ei ole olemassa oikeita työläisiä, ainoastaan palveluammateissa työskenteleviä hahmoja. Tehtaissa ei työskentele kukaan ja tuotteita ei koskaan valmisteta, ainoastaan kulutetaan, mikä on kirjoittajien pääkritiikin kohde.

Suomalainen käännös tarjoaa myös alkuperäisen esipuheen lisäksi sekä ranskalaisen että englantilaisen esipuheen. Jälkimmäinen (julkaistu 1975) on tähdätty tukemaan Dorfmanin ja Mattelartin ajatuksia, mutta samalla se paljastaa useita seikkoja, joita kirjoittajat eivät, joko tiedostaen tai tiedostamatta, ole ottaneet huomioon.

Ensinnäkin Walt Disney ei koskaan ollut innostunut sarjakuvista. Hän oli idealisti, joka aina yhden projektin valmistuttua siirtyi seuraavaan. Sarjakuvat olivat hänen kasvavan yrityksensä sivutuote ja vaikka hänet tunnettiin kontrollifriikkinä, joka halusi tarkastaa jokaisen tuotoksen, Disneyn sarjakuvia julkaissut Western Company sai työskennellä melko vapaasti. Tämä on merkittävää siinä mielessä, koska jokaikinen kerta, kun Dorfman ja Mattelart mainitsevat Disneyn teoksessaan, he viittaavaat Walt Disneyyn henkilönä - ei yrityksenä. Kaikki Disneyn sarjakuvissa mainitut asiat ja ideat ovat Mattelartin ja Dorfmanin mukaan siellä ainoastaan Walt Disneyn takia.

Kirjan tekijät eivät ottaneet huomioon sitä, että sarjakuvilla on useita tekijöitä. Vaikka Disneyn sarjakuvilla (jotka muuttuivat myöhemmin Dell Comicsin julkaisuiksi) oli omat koodinsa siitä, mitä sai ja ei saanut näyttää nuorille lukijoille, sarjakuvataiteilijat kuten Carl Barks nauttivat sellaista vapautta, jota Disneyn animaatiostudioilla työskentelevillä ei koskaan ollut. Joten kun Disneyn sarjakuvat esittivat luonnon ideaalisena vastalauseena kovalle teollistuneelle kaupunkielämälle, tämä ideaali ei ollut siellä Walt Disneyn takia, vaan kyseisen tarinan luojan - yleensä Carl Barksin ansiosta.

Mattelart ja Dorfman tuovat esille mielenkiintoisia tulkintoja Disneyn sarjakuvista, mutta jopa he itse myöntävät pyrkivänsä välttelemään tiettyjä tieteellisen tutkimuksen piirteitä. Tämä näkyy selvästi myös teoksen kirjoitustyylissä (johon on mahdollisesti vaikuttanut myös useampi käännös, huom.): hyvin harvoin kirjoittajat kertovat sen sarjakuvan nimen, josta he vetävät omat tulkintansa. He eivät koskaan anna perusteltua analyysia sarjakuvista, ainoastaan tulkinnat sen sisällöstä, teemasta ja ideologiasta, jotka he sieltä näkevät. Akateemikkona on hyvin ongelmallista ottaa Dorfmanin ja Mattelartin teosta vakavasti, koska he eivät koskaan esitä käytettyjä lähteitä ja argumentointejaan, ainoastaan tulkinnan. Varsinkin, kun tulkinta tuntuu aina olevan henkilökohtainen hyökkäys Walt Disneyn persoonaa kohtaan.

Lopuksi on todettava vielä, että kirja tosiaan kirjoitettiin 1970-luvulla ja suurin osa sarjakuvista, joita Dorfman ja Mattelart analysoivat, on todennäköisesti ollut Barksin tuotantoa. On myös otettava huomioon se, että kirjoittajat käyttivät lähteinään ainoastaan Chilessä ilmestyneitä sarjakuvia, joiden tekstejä oli muokattu alkuperäisestä sopimaan erilaiseen kulttuuriseen kontekstiin.
Nykyisin vastaava teos olisi taatusti erilainen.
Don Rosa -tutkijana on erityisesti mainittava historiakonteksti, joka on jo muuttanut Disney-hahmojen maailman päälaelleen.

Aion hankkia itselleni myös kirjan englanninnoksen nähdäkseni josko sen kirjoitustyyli olisi ratkaisevasti erilainen. Väitöskirjassani tulen viittaamaan aiempaan Ankka-tutkimukseen, josta Kuinka Aku Ankkaa luetaan tulee olemaan melko laaja osa. Käytän tätä tekstiä, jonka kirjoitin PCA-kesäkoulua varten, pohjana väitöskirjani johdannossa.

2 kommenttia:

  1. Heh, luin tämän joskus yläasteikäisenä Don Rosa -innostukseni vallassa. Noina henkilökohtaisina poliittisen heräämisen hetkinä tuo kirja tuntui todella vakuuttavalta, mutta ennenkaikkea noiden valtasuhteiden kannalta, jotka käsittelivät lähinnä Chileä itseään. Mielestäni oleellinen seikka olikin se, että Chilessä sai julkaista vain sensuroitua ja valikoitua sarjakuvaa, mikä taas liittyi enemmänkin maan omaan poliittiseen tilanteeseen ja tiettyjen suurfirmojen valta-asemaan, eikä Disneyyn. Niin myös ankkahahmojen tulkinta pitäisi sijoittaa chileläiseen kontekstiin, aivan kuten tuossa sanotkin.

    VastaaPoista
  2. Olet aivan oikeassa, sillä kirjahan on kirjoitettu aivan täysin chileläisestä näkökulmasta. Alkuperäisiä sarjakuvia on sensuroitu ja niitten julkaisua hallittu yhdysvaltalaisilta tahoilta, jotka hallitsivat maata hyvinkin voimakkaasti talouden eri osa-alueilla.
    Eli teosta lukiessa on tietenkin muistettava se kulttuurinen konteksti, jossa se julkaistiin. Suomessakin 70-luvulla oli tämä median äärimmäisyyksiin paisuttama ankkakriisi, kun Akulla nyt ei ollut housuja. Ja sekin oli tietenkin tiettyjen poliittisten tahojen propagandan aikaansaannosta, eikä loppujen lopuksi liittynyt Aku Ankkaan sarjakuvana sen kummemmin.
    Kyllä täytyy jälleen tässä tajuta, miten paljon Aku Ankka -sarjakuvat kommentoivat aikansa kulttuuria ja yhteiskuntaa, eikä sitä aina välttämättä ensilukemalta edes huomaakaan. :)

    VastaaPoista