Netin ihmeellinen maailma palasi luoksemme viikonloppuna, kun rikkinäinen ADSL-pistoke saatiin korjattua. Tässä on nyt nautiskeltu hurjasta kymmenestä megasta, mutta se riittää ainakin minun tarpeisiini. Katsellaan asiaa sitten uusiksi, kun mies saa piuhansa viriteltyä.
Tässä postauksessa ajattelin koota kesän remontti- ja muuttorumban ihanuuksia kaiken kansan ilmoille. Täällä on edelleen pieni hallittu kaaos siinä mielessä, että koska kaappitilaa ei ole alun perin ollut ja sitä ei vielä ole saatavilla aivan kaikelle, tavaroita on piilotettu koreihin, jätesäkkeihin ja pahvilaatikoihin kaunistamaan huoneita. Kaikki etenee pikku hiljaa. Tässä ollaan kuitenkin omakotitalossa, joka on ainainen jatkuva projekti itsessäänkin.
Suurin projekti oli tietenkin remontti. Ammattilaiset hoitivat kylppärin ja saunan sekä putkistojen vaihdot. Oli siinä aluksi pieni järkytys paikallaan, kun homma oli aloitettu eräänä heinäkuisena tiistaina ja illalla tulimme katsomaan purkutyön etenemistä.
Eipä ollut kylppäriä saati saunaa, oli vain kasa kiviä.
Homma piti vetää siis aivan alusta asti, koska väliseinien alaosat olivat aivan haperoita eikä saunassa ollut minkään sortin eristyksiä. Lattiabetonit revittiin auki, jotta putkistolle saatiin tilaa ja sitten porailtiin reikiä vessanpöntölle ja lavuaarille, koska eihän sellaisia nyt kylppärissä tarvitse - yksi vessa riittää vallan mainiosti omakotitalossa.
Yeah right.
Mentiin sitten asenteella "tehdään tämä nyt sitten kerralla kunnolla" ja pistettiin tilat aivan uusiksi. Se näkyi tietenkin budjetissa, joka venyi ja paukkui, mutta syödäänpä nyt sitten jonkin aikaa pastaa ihan vain sen kunniaksi, että meillä on hieno kylppäri ja ihana puusauna.
Mitään kosteusvaurioita sieltä ei löytynyt, joten jokaisessa pilvessä on kuitenkin se hopeareunus.
Oma remonttiosuutemme keskittyi sitten talon toisessa päädyssä olevaan makuuhuoneeseen ja tulevaan työhuoneeseeni. Avuksi riensi miehen isä, jonka kanssa vietimme viisi-kuusi päivää repien vanhaa tapettia, kitaten seinien reikiä (aggressiivista porukkaa tässäkin talossa asunut, kun joka ikinen ovi on lommolla ja seinissä ihmeellisiä reikiä), maalaten ja tapetoiden. Tapetointiin tuli onneksi apuun miehen tädin mies, joka harrastanut hommaa aiemminkin. Onneksi, muuten oltaisiin täällä varmaan vieläkin sormet suussa.
Siinä mentiinkin sitten vähän rennommalla otteella ja kuuluisimpia lauseita olivat "ei se mitään, siihen tulee lista" ja "äh, anti olla, se jää kirjahyllyn taakse".
Hienot näistä lopulta tuli, täytyy tunnustaa, vaikka niitä listoja nyt pitäisi vielä laittaa makkarin oven ympärille ja olohuoneen kattoon, kun edellinen omistaja oli tee-se-itse-mies ja sieltä piti purkaa melkoinen kasa piuhoja, jotka oli piilotettu kattolistojen alle.
Tee-se-itse-miehen viritysten takia selvisi myös, että Starkilla on sahauspalvelu, jonka jäännöspaloista saa tarvittaessa pienennettyä sellaisen 57x60cm kokoisen levyn uuden jääkaapin alle, jotta sen jalat eivät jää keikkumaan, koska lattialaminaattia ei ole viitsitty pistää seiniin asti.
Muutto meni ongelmitta, kun apuna oli neljä kaveria työmiehinä, entiseltä työpaikaltaan valtavan kuorma-auton lainannut naispuoleinen ystäväni, sekä äitini ja tätini, jotka olivat aamulla heränneet leipomaan pullaa ja paistamaan aitoja karjalanpiirakoita muuttoväelle ja ajaneet sitten viisi tuntia Itä-Suomesta asti. Siivouksessa he olivat myös korvaamaton apu, kun allekirjoittanut onnistui jättämään keskisormensa tiskikoneen kaapin ja tiskipöydän väliin. Se oli se ainut muutto-onnettomuus ja sattui tietenkin minulle, vaikka niin kovasti mainostinkin talkoovakuutustamme muuttoavulle. Mutta nou hätä, mitään ei murtunut tai mennyt sijoiltaan ja sormikin toimii jo.
Omakotitaloasuminen on tuonut muassaan asioita, joita ei ole kaivannut, tarvinnut tai osannut ajatella vuokra-asumisen aikana, vaikka olen itsekin kotoisin korvesta ja syntynyt ja kasvanut omakotitalossa.
Ensinnäkin tavarat. Sitä yllättäen huomaa tarvitsevansa kipeästi kirvestä, pyörösahaa ja naulapyssyä. Biltema alkaa tuntua hyvältä paikalta ja Kodin Terrastahan löytyy vaikka mitä.
Uutta jääkaappia etsiessä tajusimme, että aina ennen on joutunut tyytymään siihen, mitä asunnossa on, ja nyt kun kaapin ominaisuudet ja sisällön voi valita, niin voi pirskatti se on vaikeaa.
Sitten sitä on tullut soiteltua ties sun mihin numeroihin järjestääkseen veden, sähkön, jätehuollon, nuohoojan, öljysäiliön tarkastuksen, öljypolttimen tarkastuksen (koska näitä ei voinut tehdä sama henkilö) ja tajunnut, että nuohoojilla on oma reviirinsä ja kyllä, öljykuski osaa tuoda öljyn, vaikka ketään ei olisi paikalla.
(Mies on hokenut Denethorin sanoin viimeiset pari viikkoa, että "Bring wood and oil!", sitä en kuitenkaan mukavalle öljykuskille tullut sanoneeksi. Ja äiti ne sauna/takkapuut toi mukanaan.)
Tällä hetkellä kaipaamme neljää kirjahyllyä, koska tottakai se väri siitä mallista, mitä ostimme pari vuotta sitten oli päätetty lopettaa ja sitä sai vain tehtaalta tilaamalla. Ja kappas, kun hinta pompsahti melkein puolitoistakertaiseksi. (Miksi ne suositut, hyvät tummat värit aina lopetetaan ja kauppoihin jää niitä kuppaisia pyökkikalusteita ja kamalia valkoisia hyllyjä?)
Raaskin ottaa niitä kaksi kappaletta, joten sarjakuvat ja tietokirjat odottavat pinoissa uusia sijoituspaikkojaan, jotka saapuvat ehkä marraskuun ensimmäisellä viikolla. Huoh.
Dvd:t joutuvat odottamaan pitempään, koska jätimme niille suunnitellut hyllyt tilaamatta. Etsimme halvempaa vaihtoehtoa eli kierrämme kirppiksiä ja elämme toivossa.
Myös pukuhuone on kaaos. Sinne on dumpattu kaikki ylimääräinen roina odottamaan loppusijoituspaikkaansa. Sen pintaremontti tulee olemaan ajankohtainen ehkä ensi kuussa.
Vessa on hirviö suoraan 60-luvulta. Se menee täysin uusiksi sitten kun on rahaa. Nyt sen kanssa on vain elettävä.
Pihatalkoot on puolestaan edessä keväällä, jolloin kaivetaan, myllätään, istutetaan uutta ja suoritetaan lehtokotiloiden joukkotuho.
Nyt yritämme saada pientä kodin tuntua asentamalla verhotankoja ja kiroilemalla huonoille ohjeille.
Ehkä tässä kohta ehtii taas ajatella väitöskirjaakin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti