Konferenssi järjestettiin Mansfield Collegessa, jonne oli noin 20 minuutin kävelymatka juna-asemalta. Valtavan matkalaukun kanssa se tuntui huomattavasti pidemmältä. Mutta Oxford on kaupunkina niin kaunis, ettei kävely haitannut. Erityisesti siksi, että olen oppinut matkustellessani varaamaan aina matkoihin vähintään puoli tuntia ylimääräistä aikaa. Kaiken varalta.
Mansfield Collegen sisäpihaa. |
Ja koska langaton verkko toimi, kaikki oli hyvin.
Konferenssi alkoi hassusti sunnuntaina puoli kahden aikaan päivällä. Tätä ennen oli tunnin mittainen rekisteröintiaika, jolloin sai teetä ja kahvia ja pientä makeaa palasta. Suomesta matkaan lähtenyt sarjakuvadelegaatti tapasi täällä ja herätti kyllä muissa mielenkiintoa. Neljä sarjakuvatutkijaa Suomesta sai aikaan vaikutelman, että meillä olisi jokin valtava sarjakuvakeskittymä. Tuli sitten myönnettyä, että tässä on nyt oikeastaan se 2/3 koko Suomen tutkijoista.
Sisäpihan oudon patsaan merkitys ei oikein auennut. |
Ehdottomasti mielenkiintoisimpia esityksiä oli Zainab Younusin Sandmania käsitellyt "(Re)Interpreting Dante's The Inferno in Gaiman's Season of Mists", joka sisälsi paljon omaa tutkimustani lähellä olevia teemoja, kuten intertekstuaalisuutta. Sain myös aivan uuden näkökulman Supermanin ja Clark Kentin väliseen suhteeseen ja innostuin ihan valtavasti digitaalisen sarjakuvan mahdollisuuksista Sarah Martinin "Bad Things Happen: Navigating Graphic Narratives, Fairytales and Morals in New Spaces" -esityksen myötä. Sarah tekee omaa sarjakuvaa tablettimuotoon ja odotan äärimmäisellä mielenkiinnolla sen valmistumista.
Oma esitykseni oli nimeltään "Outsiders and Their Effect on Lost Civilisations in Don Rosa's Disney Comics" ja se käsitteli Barksin tarinoiden jatko-osia imperialismin näkökulmasta. Voidaanko Barksin alkuperäisiä sarjakuvia tulkita imperialistisiksi Dorfmanin ja Mattelartin "tutkimuksen" perusteella ja miten Rosan jatko-osat "Return to Plain Awful", "Return to Xanadu" ja "War of the Wendigo" jatkavat tätä perinnettä. Miten ankat kohtelevat kadonneita kansoja? Kuka saa aarteen ja miksi? Abstrakti ja paperin luonnosversio ovat luettavissa täällä, mutta luonnos on niin täynnä kirjoitusvirheitä ja toistoa, että suosittelen lukemaan valmiin artikkelin, kunhan se julkaistaan e-kirjassa.
Esitykseni sai melko hyvin kysymyksiä, mutta eniten ihmisiä tuntuu kiinnostavan Aku Ankan asema Suomessa yleisesti. Akun suosio ihmetyttää ihmisiä aina ja eräskin saksalainen tutkija (mikä oli erittäin yllättävää, koska Saksassa on vankka ankistien joukko) kysyi minulta, miten olen löytänyt Disney-sarjakuvat. Olenko käynyt Jenkeissä ja tutustunut niihin siellä?
Siinä sitten selitin, että Disney-sarjakuvathan tulivat Suomeen 1950-luvun alussa ja se oli menoa se.
Parasta palautetta tuli eräältä australialaiselta tutkijalta, joka tuli myöhemmin kehumaan esitykseni mielenkiintoiseksi ja mainitsi käsitelleensä sarjakuvia joskus aiemmin samasta lähtökohdasta. Hän lupasi palata asiaan ja lähettää minulle avuksi kasan lähdeviitteitä.
Tällaiset tilanteet piristävät aina.
Tutkijat konferenssi-illallisella. |
Eniten ehkä kismitti se, että konferenssin paikalla oleva vastuujärjestäjä piti oman paperinsa tiukasti Powerpoint-esitykseen nojaten.
Palautelomakkeet tuli täytettyä tarkasti.
ID-netin konferenssien hyvä puoli on aina ollut ruoka ja tauoilla tarjottavat pienet naposteltavat. Nälkä nyt ei oikeastaan ehtinyt tulla missään vaiheessa, lounaat olivat herkullisia ja konferenssi-illallisenkin ainut miinuspuoli oli se, etten vain satu pitämään lampaasta.
Verkostoitumista tapahtui huomattavasti ja teimme eräällekin tanskalaiselle tutkija-taiteilijalle tiettäväksi NNCOREn olemassaolon. Minä jäin suustani kiinni englantilaisen Jaymsin kanssa nörttitv-sarjoihin liittyvään keskusteluun ja pyysin häneltä myöhemmin hyviä vinkkejä kokeilevista digitaalisista sarjakuvista: mitä mahdollisuuksia digitaalisuus tuo sarjakuviin ja miten sitä voi hyödyntää?
Tätä asiaa tulen käsittelemään lyhyesti sarjakuvakurssillani.
Ryhmäkuva! (Kuvaaja ei selvästikään osannut käyttää zoomia.) |
Konferenssin esitysten pohjalta julkaistava e-kirja pääsee levitykseen todennäköisesti ensi vuoden puolella, mutta pidän peukkuja myös sen suhteen, että varsinaiseen kirjaversioon pääsisi mahdollisimman moni kiinnostava paperi.
EDIT: Haluan kiittää Alfred Kordelinin säätiötä saamastani matka-apurahasta, joka mahdollisti The Graphic Novel 2 -konferenssiin osallistumisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti