15 minuuttiani julkisuudessa - tiedotteesta haastatteluihin

Kaksi viikkoa väitökseen...

© Disney

Tällä viikolla olen säätänyt virallisen mediatiedotteen kanssa ja käynyt otattamassa itsestäni virallisen tiedotekuvan yliopiston tiloissa. Jostain syystä ne eivät koskaan onnistu. Tai ainakaan niin hyvin, että olisin ihan itseni näköinen ja hymyilisin vielä suht nätisti. No, kyllä siitä tunnistaa. Mutta onpahan turhan kiltin (ja nuoren!) näköinen tapaus kuvassa. Seuraavan kerran käytän kavereitani hyväksi tässäkin asiassa, niin ei tarvitse jäykistellä tuntemattoman kuvaajan edessä.

Yliopiston mediatiedote lähti siis eilen torstaina liikenteeseen. Minulle selvisi tämä myöskin eilen ja olin odottanut, että siitä kerrotaan minulle etukäteen, että osaan valmistautua. Kerrottiin sitten jälkikäteen ja minä olen ollut kolmen tunnin opetuskeikalla ja ihmettelen, kun tuntemattomista numeroista on tullut puhelua ja viestiä. Siinä sitten hieman kylmiltään soitin Ylen toimittajalle takaisin ja päädyin puhelinhaastatteluun, johon olisin voinut valmistautua pikkuisen paremmin. Ainakin siinä mielessä, että olisin osannut vastata kysymykseen "tuleeko mieleen vielä jotain olennaista väitöskirjastasi" sen olennaisimman asian, että Ankkalinna on mielestäni välitila normaalin ja fantasian välillä.

Kaikki tärkeät asiat hävisivät mielestäni sen siliän tien, kun yritin änkyttää toimittajalle jotain fiksun kuuloista. Onneksi toimittaja osasi tiivistää pääkohdat, Yle Keski-Suomen tekemä ensimmäinen haastattelu löytyy netistä. Olivat tänään vielä nostaneet sen Ylen etusivullekin - huh.

(Voitte myös pongata haastattelusta kauniin kirjoitusvirheen liittyen kotipaikkakuntaani.)

Lupauduin myös kahteen radiohaastatteluun, joissa kävinkin sitten tänään. Radio Jyväskylä laittoi minut heräämään jo kuudelta, sillä lähetysaikani alkoi noin kymmenen yli seitsemän. Elämäni ensimmäinen suora lähetys, enkä ehtinyt jännittää yhtään, kun käteen iskettiin teemuki ja minut istutettiin studion penkille ja sitten olikin jo mikki auki. Pikkaisen sönkkäsin välillä, mutta muuten olen ihan tyytyväinen kokonaisuuteen ja vastauksiini. Radio Jyväskylän haastattelun voi kuunnella myös verkosta.

Samalla päädyin myös puolivahingossa Radio City Jyväskylän ja Iskelmä-radion ohjelmistoon. Sinne tekemäni haastattelut lähetetään torstaina 4.12. Cityn tulee muistaakseni päivällä yhden jälkeen ja Iskelmältä minua kuullaan viiden hujakoilla.

Kävin myös Yle Keski-Suomen radiossa puhumassa tutkimuksestani, sarjakuvan asemasta nyky-yhteiskunnasta ja sen potentiaalisuudesta ilmaisumuotona. Sekin tuntui menneen hyvin - ainakin minua kehuttiin sujuvasta ulosannista. Siitä haastattelusta ei ole netissä kuultavaa versiota ainakaan vielä (tai en ainakaan löytänyt). Se tuli ulos suorana tänään klo 11.30 jälkeen. Lähes jokainen toimittaja muuten kysyi, miksi Aku Ankka ja mikä Akun merkitys on, miksi se on niin suosittu? Ja tietenkin sitä, että kykenenkö lukemaan enää sarjakuvia rennosti vapaa-aikanani.

Mitäs muuta olennaista?

No, väitöskirjani printtiversiota on kyselty. Tiedotteessa kerrotaan seuraavaa:

Teos julkaistaan sarjassa Jyväskylä Studies Humanities numerona 239, 298 s., Jyväskylä 2014, ISBN 978-951-39-5985-2(PDF), ISSN 1459-4331; 239. Sitä saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. 040 805 3825, myynti(at)library.jyu.fi.

Eli väitöskirjastani saa siis tilattua oman kappaleensa. Ne tehdään alustavasti monisteina, eli sellaisina kierrelehtikansioisina kappaleina, mutta minulle kerrottiin, että jos tilauksia jostain kumman syystä tulee hillitön määrä, he saattavat painaa sellaisen tyypillisen väitöskirjaformaatin, eli pehmeäkantisen kirjasen. Hinta taisi olla jotain 25 € eli ei se nyt päätä huimaa, jos oman kappaleenne haluatte tilata. Teos meni nyt siis painoon, eli ensi viikolla se on jo varmaan netissä. Linkkiä seuraa sitten myöhemmin.

P.S. Tiedotteessani on muuten karmiva virhe, jonka onnistuin itse sinne sössimään, koska en enää muista mitä tapahtui 15 vuotta sitten. Kukaan tuttu siitä ei kuitenkaan ole vielä huomauttanut, joten nähtävästi ketään ei oikeasti kiinnosta, milloin valmistuin lukiosta. Se oli siis vuonna 2002, ei 1999. Laitan tiedotukseen sähköpostia ja pyydän korjaamaan erheen. Naurattaa onneksi enemmän kuin hävettää. Enhän minä sentään NIIN vanha oikeasti ole...

P.P.S. Väitöstilaisuuteeni tulee videokamera. Ne, jotka eivät pääse paikalle, voivat katsoa sitten videolta parituntisen väitöksen vaikka popcornin kera.

(Jos joku oikeasti tekee niin, tahdon todisteita!)

Paniikkieditointia ja muuta näpertelyä

Vajaa kolme viikkoa väitökseen.

Viime viikko tiivistyi hätäpaniikkieditointiin ja muuhun näpertelyyn. Minulle selvisi edellisenä viikonloppuna, että yliopiston julkaisuyksikkö toivoisi saavansa väitöskirjani haltuunsa nimenomaan viikolla 47, jotta siitä ehdittäisiin painaa tarvittava määrä kopioita. Niin, ja siinä väitöskirjamallipohjassa tietenkin.

Tässä vaiheessa tuli muutama ärräpää, koska eihän tutkimukseni tietenkään ollut missään mallipohjassa. Olin käynyt virallisen koulutuksen aiheeseen liittyen vuonna miekka ja kilpi ja unohtanut koko mallipohjan sen jälkeen.

Totta kai, juuri näinhän se menee. 

Yritin vielä livetä ylimääräisestä työstä sanomalla, että onko sillä niin väliä, kun väitöskirjani tulee vain nettiin?

Kyllä oli. 

Toinen ärräpää pääsi siinä vaiheessa, kun aloin tutkailla mallipohjaa omalla läppärilläni. Jostain syystä Wintoosani Wordi on muka niin muinainen, ettei se osaa muuntaa mallipohjaan siirrettäviä tekstikokonaisuuksia suoraan annettuihin uusiin muotoiluihin, vaan tarjoaa alkuperäistä muotoilua.

Mietin jo viettäväni kaksi vuorokautta yliopistolla, kunnes rakas, fiksu kollegani Essi totesi tyhmälle tutkijalle: ota yliopiston läppäri kotiin.

Roijasin kakkosläppärin kotiin ja vietin kaksi päivää keittiönpöydän ääressä säätämässä väitöskirjaani uuteen mallipohjaan: eniten aikaa meni suorissa lainauksissa, alaviitteissä ja kuvissa - sekä kuvalistan viitteissä.

Oikoluvun ja muun säädön lisäksi väsäsin työhöni myös englanninkielisen abstraktin ja lopun tiivistelmän sekä esipuheen, joka sisältää kiitoksia olennaisille tahoille.

Ottaen huomioon, että tein viimeisiä esitarkastajien ehdottamia korjauksia vielä tiistaina ja palautin editoidun työn torstaina julkaisuyksikköön, olen tulokseen suht tyytyväinen. (Näin taitetun version tänään - näytti aika hienolta ja viralliselta. Mutta voih, kun bongasin jo ainakin kaksi kirjoitusvirhettä!)

Väitöskirjani julkaistaan siis ainoastaan PDF-versiona verkossa. Tämä osin siksi, koska aikataulu. Osin siksi, etten jaksanut ajatella mitään yliopiston julkaisusarjaa. Pääosin siksi, että verkossa se on kaikista helpoiten saatavilla ja nähtävillä halukkaille.

(Mutta sehän ei tietenkään sulje pois sitä, että tutkimus julkaistaisiin myöhemmin jotain muuta kautta vähän populaarimmassa muodossa.)

Viime viikolla työstin myös ensimmäisiä virallisia kutsuja. Facebookista löytyy väitöstilaisuus-tapahtuma ja yksityinen karonkka-tapahtuma. Tällä viikolla lähtevät viimeiset viralliset kutsut yliopiston olennaisille vaikuttajille. Väitöstapahtumaani olen yrittänyt levittää ahkerasti eteenpäin ja sinne on kyllä ilmestynyt kiitettävä määrä osallistujia ottaen huomioon sen, ettei virallinen mediatiedote ole vielä edes ulkona...

Pistin siis torstai-iltana alustavan väitöstiedotteen yliopiston tiedotusporukalle. Sinne pitää laittaa vielä muutama lisätieto (englanninkielinen abstrakti ja julkaisun tiedot), mutta vielä en ole saanut kommentteja tekeleestäni, jota väsäilin jo syksyn Väittelijän viestintä -kurssilla (sopivan raflaavalla otsikolla tietenkin). Ja kuvahan sinne on kuulemma myös saatava.

Kaiken tämän kiireen ohessa käväisin perjantaina ja lauantaina Turussa PPCS-tohtoriohjelman seminaarissa, jossa keskustelimme osuvasti juuri väitöstilaisuudesta ja siihen liittyvistä asioista. Minulle erittäin hyödyllinen oli myös ohjelmaan kuulunut lauantainen väitöstilaisuus, jossa FM Lauri Piispa väitteli kulttuurintutkimuksen oppiaineesta aiheenaan Näyttelijän taide venäläisessä elokuvassa 1907–1919. Vaikka en aiheesta mitään hirveästi tiennyt tai ollut siitä erityisen innostunut, seurasin tilaisuutta kuitenkin mielenkiinnolla. Se palautti mieleen väitöstilaisuuden kaavat ja fraasit ja antoi osviittaa siitä, millaisia kysymyksiä vastaväittäjältä saattaa pärähtää. Raapustelin niitä junassa ylös ja säädin vähän lektioni tynkää eteenpäin.

Tällainenkin tuli postissa viikko sitten. Kolmatta osaa odotellessa kannattaa piipahtaa Adlibriksen sivuilla, sillä sieltä saa myös The Don Rosa Librarya - vielä suhteellisen halpaan hintaan. Tilaan ainakin omani jatkossa juuri sieltä.

Tällä hetkellä kaikki muu kiire estää näihin tutustumisen perusteellisesti ja kaikessa rauhassa. Laskujeni mukaan minulla on tällä hetkellä kaiken kaikkiaan 49 Sarjakuva-Finlandia-ehdokasta yliopiston työhuoneen kaapissa ja tuntuu, että niitä putoilee joka viikko lisää. Valtaosa niistä on onneksi jo luettu, mutta olenkin säästänyt laajimmat teokset viimeiseksi. Vaikka olen vakaasti päättänyt pitää hulppean kolmen viikon joululoman, aion kuitenkin lukea silloin sarjakuvia. Eihän se ole oikeaa työtä, eihän?

(Tästä tulee mieleen aina viime syksy, kun kahlasin materiaalia sarjakuvateoriakurssia varten. Se tarkoitti sopivien ruutuesimerkkien etsimistä eli sarjakuvien lukemista. Siinä sitten kesken kaiken havahduin siihen, että mitä ihmettä, tässähän minä vain luen sarjakuvia jalat pöydällä ja minun piti tehdä töitä!

Sitten: ai niin, tämähän on minun työtäni...)

*****

 

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä näin painajaista väitöstilaisuudesta.

Minulla ei ollut lainkaan kenkiä ja huusin kaikille, ettei voida aloittaa, koska minulla ei ole mustia kenkiä. Hyvä ystäväni lupasi lainata omansa. Väitin kiven kovaan, että ihan hyvin ehdin hakea ne kotoa, koska ne vain unohtuivat sinne. Ohjaajani yritti patistaa minua harjoittelemaan sisääntuloa ja kävelemistä, kun ihmiset katsoivat ja joku sääti videokameraa. Lasiovien taakse kerääntyi valtavat määrät nuorisoa nauramaan minulle.

Mutta päivähän on väärä, tajusin. "Ei me voida mitään väitöstilaisuutta nyt pitää, kun nyt on väärä päivä - ei ihmiset osaa tänne tulla!" huusin porukalle ja lopulta ohjaajani huokaisi syvään ja antoi periksi. "Hyvä on, ei sinun tarvitse tänään väitellä, kun kerta päivä on väärä."

Jännän (ja jännityksen) äärellä...

Kuten varmaan jo huomasitte, väitöslupa on tullut ja päivänkin saa jo hihkua ääneen. Virallinen tiedote lähtee myöhemmin medialle, mutta helposti muistettavan päivän 12.12. voi jo nyt merkitä kalentereihin. 

Viimeiset pari viikkoa on mennyt jännityksen ja ahdistuksen sekaisissa merkeissä. Ensin piti jännätä esitarkastajien lausuntoja. Ne viipyivät pitempään kuin olisin toivonut ja mietin jo, että eivät ne suosittelekaan mitään väitöslupia, vaan koko työ on ihan epäonnistunut. Ja hetken kuluttua tajusin, että ei se nyt voi ihan susi olla, kun tein kaikki toivotut korjaukset ja vähän ylimääräistäkin.

Lausunnot tulivat lopulta maanantaina 10.11. ja molemmat puolsivat väittelylupaa. Piti istuutua lattialle ja huokaista syvään. Pahin oli takana. Tästä huolimatta molemmat esitarkastajat olivat listanneet sievoisen määrän pieniä tarkennuksia ja korjauksia, joihin toivoivat minun paneutuvan ja saattavan niiden avulla väitöskirjan lopulliseen muotoonsa. Eli ei puhettakaan, että tässä ehtisi lepäillä laakereillaan. Tässä viimeistellään väitöskirjaa siihen asti, kunnes julkaisuyksikkö sen tahtoo käsiinsä.

Hieman viivästyneet lausunnot johtivat myös siihen, ettei väittelylupa-asiani ehtinyt 12.11. järjestetyn tiedekuntaneuvoston kokouksen asialistalle. Mutta koska keinot ovat monet ja yliopisto haluaa mahdollisimman monta tohtoria ulos tänäkin vuonna, väitösasiani meni suoraan itse dekaanin päätettäväksi ja hänen päätöksellään tässä sitten mennäänkin. Tieto asiasta tuli torstaina 13.11. ja ehkä hieman virnuilin typerästi tuntemattomille koko loppupäivän. Opetuksen sain sentään vietyä kunnialla läpi, vaikka teki mieli pomppia luokkahuoneeseen ja kiljua KÄÄK.

Toinen jännityksen aihe oli sali. Koska tuona samaisena perjantaina sattuu olemaan kahden eri tiedekunnan tenttipäivä ja yksi toinenkin väitös, ei tarpeeksi isoa salia tuntunut löytyvän mistään. Lisävaikeuksia tuotti se, että toinen ohjaajistani on pahasti sairastunut yliopiston homeongelmien vuoksi, eikä kykene olemaan missä tahansa salissa. Siellä taidettiin tiedekunnan toimistossa hieman siirrellä luentoja, jotta saatiin tulevalle ankkatohtorille tarpeeksi iso sali...

Ja tosiaan: vaikka minulla ei olisikaan mitään viimeistelyjä ja korjauksia tehtävänä, ei tässä ehdi hirveästi huokaista. Väitösaikatauluni on suht ripeä, sillä luvan saannin ja päivän välillä on eroa vain kuukausi. Tavallisesti se on enemmän. Nyt on selvitettävä yliopiston julkaisuyksikön tila, eli milloin he viimeistään tarvitsevat valmiin materiaalin (johon on tietenkin lisättävä englanninkielinen abstrakti ja lopun tiivistelmä). Verkkoon väitöskirjani pitäisi tulla 10 päivää ennen väitöstilaisuutta, jotta halukkaat pääsevät siihen tutustumaan. Sitten pitää hoitaa tiedote, kutsut, kirjoittaa lektio, kiitospuheet, suunnitella karonkan ohjelma ja tarjoilu ja ainakin ostaa oikeanlaiset kengät väitöstilaisuutta varten. Puhumattakaan siitä, että minulla on vielä väitösviikolla viimeiset opetukset!

Koko tämän parin viikon ajan olen yrittänyt hokea itselleni omaa mantraani: asioilla on taipumus järjestyä. Ja kyllä ne näyttävät niin tekevän. Alkaa tuntua jo ihan hyvältä, vaikka olen varma, että viimeisellä viikolla saatan olla jo hieman hermoraunio. Mutta nyt - ei muuta kuin organisoimaan.

© Disney

Väittelylupa ja väitöstilaisuus!

© Disney

Täten ilmoitan, että FM Katja Kontturi on saanut dekaanin päätöksellä väittelyluvan. Väitöstilaisuus järjestetään perjantaina 12.12. klo 12 Jyväskylän yliopistossa (Seminaarinkatu 15), Historica-rakennuksen salissa H320 (3 krs). 

Vastaväittäjänä toimii yliopistonlehtori, FT Merja Polvinen Helsingin yliopistosta.

Ja aiheenahan oli Don Rosan Disney-sarjakuvat postmodernina fantasiana.

Väitöstilaisuus on julkinen ja avoin kaikille halukkaille. Tervetuloa!

Yhteishaastattelu Rosan kanssa

Lauantaina se sitten lopulta julkaistiin: allekirjoittanut esiintyi 8.11. Keskisuomalaisessa yhteishaastattelussa Don Rosan kanssa. Alla lehtijuttu kokonaisuudessaan.

(Tällä viikolla ollaan jännän ja ahdistuksen äärellä. Palaan asiaan toivottavasti loppuviikosta, kun tiedän hieman enemmän.)