Paniikkieditointia ja muuta näpertelyä

Vajaa kolme viikkoa väitökseen.

Viime viikko tiivistyi hätäpaniikkieditointiin ja muuhun näpertelyyn. Minulle selvisi edellisenä viikonloppuna, että yliopiston julkaisuyksikkö toivoisi saavansa väitöskirjani haltuunsa nimenomaan viikolla 47, jotta siitä ehdittäisiin painaa tarvittava määrä kopioita. Niin, ja siinä väitöskirjamallipohjassa tietenkin.

Tässä vaiheessa tuli muutama ärräpää, koska eihän tutkimukseni tietenkään ollut missään mallipohjassa. Olin käynyt virallisen koulutuksen aiheeseen liittyen vuonna miekka ja kilpi ja unohtanut koko mallipohjan sen jälkeen.

Totta kai, juuri näinhän se menee. 

Yritin vielä livetä ylimääräisestä työstä sanomalla, että onko sillä niin väliä, kun väitöskirjani tulee vain nettiin?

Kyllä oli. 

Toinen ärräpää pääsi siinä vaiheessa, kun aloin tutkailla mallipohjaa omalla läppärilläni. Jostain syystä Wintoosani Wordi on muka niin muinainen, ettei se osaa muuntaa mallipohjaan siirrettäviä tekstikokonaisuuksia suoraan annettuihin uusiin muotoiluihin, vaan tarjoaa alkuperäistä muotoilua.

Mietin jo viettäväni kaksi vuorokautta yliopistolla, kunnes rakas, fiksu kollegani Essi totesi tyhmälle tutkijalle: ota yliopiston läppäri kotiin.

Roijasin kakkosläppärin kotiin ja vietin kaksi päivää keittiönpöydän ääressä säätämässä väitöskirjaani uuteen mallipohjaan: eniten aikaa meni suorissa lainauksissa, alaviitteissä ja kuvissa - sekä kuvalistan viitteissä.

Oikoluvun ja muun säädön lisäksi väsäsin työhöni myös englanninkielisen abstraktin ja lopun tiivistelmän sekä esipuheen, joka sisältää kiitoksia olennaisille tahoille.

Ottaen huomioon, että tein viimeisiä esitarkastajien ehdottamia korjauksia vielä tiistaina ja palautin editoidun työn torstaina julkaisuyksikköön, olen tulokseen suht tyytyväinen. (Näin taitetun version tänään - näytti aika hienolta ja viralliselta. Mutta voih, kun bongasin jo ainakin kaksi kirjoitusvirhettä!)

Väitöskirjani julkaistaan siis ainoastaan PDF-versiona verkossa. Tämä osin siksi, koska aikataulu. Osin siksi, etten jaksanut ajatella mitään yliopiston julkaisusarjaa. Pääosin siksi, että verkossa se on kaikista helpoiten saatavilla ja nähtävillä halukkaille.

(Mutta sehän ei tietenkään sulje pois sitä, että tutkimus julkaistaisiin myöhemmin jotain muuta kautta vähän populaarimmassa muodossa.)

Viime viikolla työstin myös ensimmäisiä virallisia kutsuja. Facebookista löytyy väitöstilaisuus-tapahtuma ja yksityinen karonkka-tapahtuma. Tällä viikolla lähtevät viimeiset viralliset kutsut yliopiston olennaisille vaikuttajille. Väitöstapahtumaani olen yrittänyt levittää ahkerasti eteenpäin ja sinne on kyllä ilmestynyt kiitettävä määrä osallistujia ottaen huomioon sen, ettei virallinen mediatiedote ole vielä edes ulkona...

Pistin siis torstai-iltana alustavan väitöstiedotteen yliopiston tiedotusporukalle. Sinne pitää laittaa vielä muutama lisätieto (englanninkielinen abstrakti ja julkaisun tiedot), mutta vielä en ole saanut kommentteja tekeleestäni, jota väsäilin jo syksyn Väittelijän viestintä -kurssilla (sopivan raflaavalla otsikolla tietenkin). Ja kuvahan sinne on kuulemma myös saatava.

Kaiken tämän kiireen ohessa käväisin perjantaina ja lauantaina Turussa PPCS-tohtoriohjelman seminaarissa, jossa keskustelimme osuvasti juuri väitöstilaisuudesta ja siihen liittyvistä asioista. Minulle erittäin hyödyllinen oli myös ohjelmaan kuulunut lauantainen väitöstilaisuus, jossa FM Lauri Piispa väitteli kulttuurintutkimuksen oppiaineesta aiheenaan Näyttelijän taide venäläisessä elokuvassa 1907–1919. Vaikka en aiheesta mitään hirveästi tiennyt tai ollut siitä erityisen innostunut, seurasin tilaisuutta kuitenkin mielenkiinnolla. Se palautti mieleen väitöstilaisuuden kaavat ja fraasit ja antoi osviittaa siitä, millaisia kysymyksiä vastaväittäjältä saattaa pärähtää. Raapustelin niitä junassa ylös ja säädin vähän lektioni tynkää eteenpäin.

Tällainenkin tuli postissa viikko sitten. Kolmatta osaa odotellessa kannattaa piipahtaa Adlibriksen sivuilla, sillä sieltä saa myös The Don Rosa Librarya - vielä suhteellisen halpaan hintaan. Tilaan ainakin omani jatkossa juuri sieltä.

Tällä hetkellä kaikki muu kiire estää näihin tutustumisen perusteellisesti ja kaikessa rauhassa. Laskujeni mukaan minulla on tällä hetkellä kaiken kaikkiaan 49 Sarjakuva-Finlandia-ehdokasta yliopiston työhuoneen kaapissa ja tuntuu, että niitä putoilee joka viikko lisää. Valtaosa niistä on onneksi jo luettu, mutta olenkin säästänyt laajimmat teokset viimeiseksi. Vaikka olen vakaasti päättänyt pitää hulppean kolmen viikon joululoman, aion kuitenkin lukea silloin sarjakuvia. Eihän se ole oikeaa työtä, eihän?

(Tästä tulee mieleen aina viime syksy, kun kahlasin materiaalia sarjakuvateoriakurssia varten. Se tarkoitti sopivien ruutuesimerkkien etsimistä eli sarjakuvien lukemista. Siinä sitten kesken kaiken havahduin siihen, että mitä ihmettä, tässähän minä vain luen sarjakuvia jalat pöydällä ja minun piti tehdä töitä!

Sitten: ai niin, tämähän on minun työtäni...)

*****

 

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä näin painajaista väitöstilaisuudesta.

Minulla ei ollut lainkaan kenkiä ja huusin kaikille, ettei voida aloittaa, koska minulla ei ole mustia kenkiä. Hyvä ystäväni lupasi lainata omansa. Väitin kiven kovaan, että ihan hyvin ehdin hakea ne kotoa, koska ne vain unohtuivat sinne. Ohjaajani yritti patistaa minua harjoittelemaan sisääntuloa ja kävelemistä, kun ihmiset katsoivat ja joku sääti videokameraa. Lasiovien taakse kerääntyi valtavat määrät nuorisoa nauramaan minulle.

Mutta päivähän on väärä, tajusin. "Ei me voida mitään väitöstilaisuutta nyt pitää, kun nyt on väärä päivä - ei ihmiset osaa tänne tulla!" huusin porukalle ja lopulta ohjaajani huokaisi syvään ja antoi periksi. "Hyvä on, ei sinun tarvitse tänään väitellä, kun kerta päivä on väärä."