Don Rosan marraskuun Suomen vierailu

Teille on varmaan turha kertoa, mitä viime viikonloppuna tapahtui? Suurin osa oli kuitenkin paikalla. Sanoman twitter-päivityksen mukaan 1400 ihmistä jaksoi jonottaa vähintään toista tuntia ankkapiirtäjä Don Rosan nimmaria Helsingissä ja Tampereella. (Muistetaan, että nimenomaan ankkapiirtäjä - ei missään nimessä Disney-taiteilija!) Tässä seuraa arvon herran assistentin virallinen kuvaspämmäys viikonlopusta.

Olin viime vuonna kirjamessuilla Rosan avustajana nimmaritilaisuuksissa ja minua pyydettiin mukaan tänäkin vuonna. (Naureskelin, että tohtorin tutkinto valmistaa tällaiseen työhön.) Olin sekä tulkkaamassa epäselviä tilanteita että avustamassa mahdollisten kirjapinojen kanssa, jotta nimmarointi kävi joutuisammin. Olin myös se henkinen tuki, ettei Donin tarvinnut yksin istua faniensa edessä. Kyllä sitä pöydän toisellakin puolella välillä jännitettiin.

Perjantaina aloitimme klo 16 Suomalaisessa kirjakaupassa. Olin mainostanut asiaa täällä blogissa, mutta jättänyt oman osuuteni hieman epämääräiseksi. Meillä olisi nimittäin ollut nuohoojan vierailu perjantaiaamuna, mutta sain ajan onneksi siirrettyä. Näin minun ei tarvinnut panikoida, ehtisinkö puoli kahdeltatoista lähteneeseen Onnibussiin. Olin Helsingissä kolmelta ja harhailin kirjakauppaan. Yritin pongata kadun kulman taakse ulottuvia jonoja, mutta ei onneksi tällä kertaa. Jono oli hallitusti sisällä ja pysyi siellä siihen asti, kunnes se laitettiin kiinni, eikä uusia faneja enää otettu mukaan. Näin turvattiin kaikille se nimikirjoitus.

Periaatteena oli siis pelkkä nimmari - ei omistuksia. Mikä oli aiheuttanut hieman epävarmuutta, oli kirjakauppojen ilmoittama "nimikirjoitus vain meiltä ostettuihin kirjoihin" -periaate. Don ei sitä ole koskaan hyväksynyt. Koska kirjakauppa järjestää tilaisuuden, on tietenkin hyvien tapojen ja kohteliaisuussääntöjen mukaista ostaa kaupasta jotain, mutta Don signeeraa myös ne kotoa tuodut opukset, Tuomas Holopaisen levyt, julisteet, paperiarkit ja vaikka käsivarren jos niikseen tulee (kunhan ette sano, että tatuoitte nimmaria ihoonne - sitä hän ei arvosta). Meidän piti välillä nykiä ihmisiä hihasta, että oliko siellä kassissa lisää kirjoja, anna vain ne kaikki tähän pöydälle, niin isketään nimmarit niihinkin.

Perjantai sujui varsin nopeasti, vaikkakin eräs mies suutahti siitä, ettei saanut omistuskirjoitusta lapsille, ja jätti Donin kokonaan kättelemättä. Mutta muuten jono liikkui ja kaikki jonoon lasketut saivat nimmarinsa. Pääsin myös jakamaan nenäliinoja, kun eräs nuori nainen herkistyi Donin tapaamisesta niin paljon. Tunnekuohu ylsi myös Doniin itseensä ja tarvittiin lisää nenäliinoja.

Helsinki perjantain osalta pulkassa.

Lauantaille oli luvattu lunta ja huonoa säätä, joten suuntasimme Akkarin päätoimittajan Aki Hyypän johdolla raiteita pitkin Tampereelle. Tämä oli kaikin puolin onnistunut ratkaisu, sillä amerikkalaiset eivät oikein junilla matkusta, joten kokemus oli Donille melko eksoottinen. Varsinkin siinä vaiheessa, kun ylitimme lumirajan, Don ei malttanut olla tuijottamatta ulos. Lumi ei kuulemma kuuraa puita Kentuckyssa saati jää roikkumaan räystäiltä, mikä meille suomalaisille on varsin tyypillinen osa talvimaisemaa.

Junalla matkustamisen ilot: Suomen talvi

Näin fanina täytyy sanoa, että Tampereen Suomalainen kirjakauppa oli kyllä viikonlopun kohokohta. Ei riittänyt pelkästään, että pongasimme heti jonosta aivan huikean cosplay-parin (twitter-stalkkauksen perusteella Maija & Miina Casualty Cosplay), vaan saimme nauttia myös upeasta musiikkiesityksestä. Apua, karvat nousevat pystyyn jo pelkästä muistelusta! Kuvat eivät tee oikeutta - you had to be there.

Kultu ja Roope

Nyt muistaessani pitääkin laittaa Donille näitä kuvia sähköpostiin, kun hän niin kovasti niitä pyysi...

Luvassa kuoroesitys, Donia alkoi jo jännittää.

Saimme kuulla siis ehkä viitisen minuuttia ennen aloitusta, että nörttityttökuoro The Pixel Sisters haluaa esittää Donille kappaleen. Eikä minkä tahansa kappaleen, vaan Tuomas Holopaisen kerrassaan upean The Last Sledin. Esityksestä ei ole valokuvia, koska videoin sen kamerallani. Yritin lisätä sen tähän (ja toimittaa nörttitytöille myös mahdollisimman pian), mutta tiedosto oli liian iso. Jouduin lataamaan setin YouTubeen ja linkittämään sen tähän sitä kautta. Pahoittelen kuvan- ja äänenlaatua, kyseessä oli pelkkä pokkari. (Akkarin päätoimittaja videoi esityksen myös kunnon kameralla, kannattaa tiedustella materiaalia myös sieltä.)

Esityksen aikana tarvittiin taas nenäliinoja. Hyvä, ettei kädet tärisseet itsellänikin.

The Pixel Sisters ja Don

Cossaajien lahja Donille - Don oli nähnyt kuvia netissä jo aiemmin!

Sitten nimmaroitiin Roopen hattu...

... ja Kultun hiuskampa...

... ja päätettiin kohtaaminen yhteiskuvaan.

Nörttitytöt saivat nimmareita nuotteihin

Opiskelijat puolestaan haalareihin

Lauantai ja Tampere pulkassa!

Eräs Rosan HC-faneista - paikalla jokaisessa nimmarointitilaisuudessa

Kevyttä jonoa, joka jatkuu vielä takaoikealta kuvan reunan ohi...

Assistentti vapauttaa taiteilijan keskittymään olennaiseen
Kuva: Aki Hyyppä

Lopuksi voisin todeta, että olipa taas viikonloppu. Ihana nähdä noin valtavasti faneja ja niitä tunteita, mitä pelkkä idolin kädenpuristus, muutama sana ja tietenkin se nimmari, voi saada aikaan. Eikä niitä tunteita esiintynyt pelkästään Rosan fanien puolella, vaan myös Don itse herkistyi useampaan otteeseen. Tosin on myös huomautettava, että Don kiihtyi aina, kun fanit eivät ymmärtäneet, miksi Don halusi heidän hankkivan vanhan, ruskeakantisen Roope Ankan elämä ja teot -opuksen lisäksi myös uuden, parannellun painoksen. Tästä olin juuri itsekin viime viikolla keskustellut twitterissä: miten uudessa painoksessa väritystä ja tekstausta on korjailtu nimenomaan Rosan itsensä pyynnöstä. Katsokaapa sitä alkuperäistä: se on pelkkää tunkkaista ruskeaa ja violettia. Ja ensimmäisen johdantosivun viimeisessä ruudussa Roopen kakkuloista on poistettu läpinäkyvyys täysin! Jos olit onnekas fani, Rosa päätti hermostuksissaan korjata virheitä suoraan albumiisi... Ainakin muutama henkilö sai siis aitoa taidetta.

Yritin parhaani mukaan myös väistellä kameroita, sillä eihän kukaan nyt oikeasti halua itsensä ja idolinsa taustalle hillumaan mitään ankkatohtoria, eihän? Toivon ainakin, ettei kukaan onnistunut nappaamaan kuvaa niinä hetkinä, kun happi alkoi loppua ja ankkatohtori haukottelee antaumuksella. Joku kuitenkin miettii, että onpas sillä Kontturilla tylsää, vaikka istuu sentään itse Don Rosan vieressä! 

Lopuksi pieni vihje tulevasta: oli nimittäin puhetta, että Don tulisi ensi vuonna Helsingin kirjamessuille. Koko messujen ajaksi. Tekemään pitkää päivää. Puhuttiin omistuskirjoituksistakin. Joten kannattaa jo varata lokakuun viimeinen viikonloppu vapaaksi... Minä ainakin teen niin. Siellähän sitä kuitenkin taas istutaan ja hymyillään mukana.

Ankkafanit: taiteilija ja tutkija
Kuva: Aki Hyyppä

Don Rosa saapuu Suomeen 20.-22.11.2015

Rosa viime syksynä Tampereen Sokoksella. Kuva: Katja Kontturi

Kuten valtaosa teistä jo tietääkin, suosikkipiirtäjämme Don Rosa saapuu jälleen Suomeen. Päivämäärät perjantaista sunnuntaihin 20.-22.11. ovatkin olleet jonkin aikaa tiedossa, mutta tänään Aku Ankan nettisivuilla julkaistiin virallinen, tarkempi aikataulu. (Jota olin itse ehtinyt tiedustelemaan jo pari tuntia aiemmin.) 

Rosa signeeraa seuraavissa paikoissa:

Helsingissä perjantaina 20.11. klo 16.00-18.00 (Suomalainen kirjakauppa, Aleksanterinkatu 23)

Tampereella lauantaina 21.11. klo 11.00-13.00 (Suomalainen kirjakauppa, Hämeenkatu 5) ja klo 15.00-17.00 (Akateeminen kirjakauppa, Hämeenkatu 4)

sekä vielä Helsingissä sunnuntaina 22.11. klo 13.00-15.00 (Akateeminen kirjakauppa, Keskuskatu 1).

Aikataulut kannattaa varmistaa vielä ennen h-hetkeä Akkarin nettisivuilta muutosten varalta. :)

Katselen tässä juuri bussiaikatauluja. Olen mukana menossa ainakin jossain välissä, joten minullekin saa sanoa hei.

Kirjamessupiipahdus

Piipahdinpa tuossa Helsingin kirjamessuillakin messujen viimeisenä päivänä eli sunnuntaina. Nimenomaan piipahdin, sillä pyörähdin siellä päiväseltään PPCS:n seminaariviikonlopun jälkeen. Aikomus oli hankkia hieman joululahjoja ja käydä katsomassa ankka-ohjelmaa. Molemmat tavoitteet onnistuin täyttämään.

Tässä pieni kuvapainotteinen päivitys asiasta.

Kirjakahvilan Aku Ankka -ohjelman aikana taululla näytettiin klassisia Akun ilmeitä, joista itse olen askarrellut tunnekortit opetuskäyttöön. (Suosittelen - toimii kaikenikäisillä.) Ilmeet muistavan onkin helppo päätellä, että Aku Ankan päätoimittaja Aki Hyyppä on itse asiassa "tärähtänyt".

 

Aki Hyyppä ja suomentaja Ville Keynäs puhuivat messuilla Aku Ankkojen kääntämisestä. He vitsailivat, että Jörn Donner ja presidentti Sauli Niinistö olivat jo käyttäneet kaikki heidän suunnittelemansa ylisanat, joten heidän piti keksiä jotain uutta sanottavaa. Haastattelun kiinnostavimpia asioita oli se, miten tarkkaa suomalainen käännösprosessi oikeastaan on. Ei riitä, että kuplat ja kertojanlaatikot käännetään suomeksi, vaan ne on vielä sen jälkeen käännettävä Aku Ankan omalle kielelle, joka vilisee synonyymeja, 50-luvun harvinaisia ilmauksia ja kuvailevaa kieltä.

Vaikka en olekaan tutkinut käännöksiä sinänsä, tämä on asia, joka pitänee ottaa huomioon mahdollisessa tulevassa ankkatutkimuksessa. Aiheeseen jo viittasinkin lyhyesti viime perjantain konferenssiesitelmässäni, johon palaan myöhemmässä päivityksessäni tarkemmin.

Törmäsin tähän kaveriin Egmontin pisteellä. Siellä oli liikaa ihmisiä ja tungosta, joten en kehdannut ottaa haliotetta ja selfietä.

Tämän rouvan puolestaan pongasin lasten peuhuosastolta. Se hymyili nätisti jokaiselle ohikulkijalle. Vaikuttava ilmestys kaikin puolin.

 

Tässä henkilökohtaiset ostokseni. Ostin siis myös lahjoja ystävilleni ja vasta nimensä saaneelle kummalapselleni, mutta niitä en tietenkään blogissa esittele, koska yllätys sen olla pitää. Kielenhuollon käsikirja on kielipoliisin fetisöintiteos kahden euron pöydästä, Ingrid Law'n Lahja samoin kahden euron heräteostos, jonka kiinnostavuuden arvioin myöhemmin (nuorten fantasiaa kuitenkin). Epileptikko oli kympillä pakkohankinta ja Viivi Rintasen Mielisairaalan kesätyttöä lähdin messuille itse asiassa ostamaan. Ehdin sen jo ahmaista bussimatkalla kotiin - kerrassaan pysäyttävä teos sekä sisällöllisesti että visuaalisesti.

Hillitsin itseni aika lahjakkaasti. Ehkä seuraava kirjaostos onkin sitten Rosan ankkoja jossain muodossa, kun niitä alkaa jo puuttua hyllystä...