Kirjamessupiipahdus

Piipahdinpa tuossa Helsingin kirjamessuillakin messujen viimeisenä päivänä eli sunnuntaina. Nimenomaan piipahdin, sillä pyörähdin siellä päiväseltään PPCS:n seminaariviikonlopun jälkeen. Aikomus oli hankkia hieman joululahjoja ja käydä katsomassa ankka-ohjelmaa. Molemmat tavoitteet onnistuin täyttämään.

Tässä pieni kuvapainotteinen päivitys asiasta.

Kirjakahvilan Aku Ankka -ohjelman aikana taululla näytettiin klassisia Akun ilmeitä, joista itse olen askarrellut tunnekortit opetuskäyttöön. (Suosittelen - toimii kaikenikäisillä.) Ilmeet muistavan onkin helppo päätellä, että Aku Ankan päätoimittaja Aki Hyyppä on itse asiassa "tärähtänyt".

 

Aki Hyyppä ja suomentaja Ville Keynäs puhuivat messuilla Aku Ankkojen kääntämisestä. He vitsailivat, että Jörn Donner ja presidentti Sauli Niinistö olivat jo käyttäneet kaikki heidän suunnittelemansa ylisanat, joten heidän piti keksiä jotain uutta sanottavaa. Haastattelun kiinnostavimpia asioita oli se, miten tarkkaa suomalainen käännösprosessi oikeastaan on. Ei riitä, että kuplat ja kertojanlaatikot käännetään suomeksi, vaan ne on vielä sen jälkeen käännettävä Aku Ankan omalle kielelle, joka vilisee synonyymeja, 50-luvun harvinaisia ilmauksia ja kuvailevaa kieltä.

Vaikka en olekaan tutkinut käännöksiä sinänsä, tämä on asia, joka pitänee ottaa huomioon mahdollisessa tulevassa ankkatutkimuksessa. Aiheeseen jo viittasinkin lyhyesti viime perjantain konferenssiesitelmässäni, johon palaan myöhemmässä päivityksessäni tarkemmin.

Törmäsin tähän kaveriin Egmontin pisteellä. Siellä oli liikaa ihmisiä ja tungosta, joten en kehdannut ottaa haliotetta ja selfietä.

Tämän rouvan puolestaan pongasin lasten peuhuosastolta. Se hymyili nätisti jokaiselle ohikulkijalle. Vaikuttava ilmestys kaikin puolin.

 

Tässä henkilökohtaiset ostokseni. Ostin siis myös lahjoja ystävilleni ja vasta nimensä saaneelle kummalapselleni, mutta niitä en tietenkään blogissa esittele, koska yllätys sen olla pitää. Kielenhuollon käsikirja on kielipoliisin fetisöintiteos kahden euron pöydästä, Ingrid Law'n Lahja samoin kahden euron heräteostos, jonka kiinnostavuuden arvioin myöhemmin (nuorten fantasiaa kuitenkin). Epileptikko oli kympillä pakkohankinta ja Viivi Rintasen Mielisairaalan kesätyttöä lähdin messuille itse asiassa ostamaan. Ehdin sen jo ahmaista bussimatkalla kotiin - kerrassaan pysäyttävä teos sekä sisällöllisesti että visuaalisesti.

Hillitsin itseni aika lahjakkaasti. Ehkä seuraava kirjaostos onkin sitten Rosan ankkoja jossain muodossa, kun niitä alkaa jo puuttua hyllystä...