Nykykulttuurin tutkijan tasapainoilua akatemian ja Ankkalinnan välillä. Blogi sisältää portin fantasiaan, pinoittain sarjakuvia, lainauksia kirjallisuudesta, kommentteja (nörtti)kulttuurista, ripauksen tutkijan arjen sietämätöntä raskautta ja tukoittain tehostelauseita Kingin tyyliin.
Varoitus: saattaa sisältää myös alakulttuurisia ilmauksia, joiden merkityssisältö vaihtelee.*
Teille on varmaan turha kertoa, mitä viime viikonloppuna tapahtui? Suurin osa oli kuitenkin paikalla. Sanoman twitter-päivityksen mukaan 1400 ihmistä jaksoi jonottaa vähintään toista tuntia ankkapiirtäjä Don Rosan nimmaria Helsingissä ja Tampereella. (Muistetaan, että nimenomaan ankkapiirtäjä - ei missään nimessä Disney-taiteilija!) Tässä seuraa arvon herran assistentin virallinen kuvaspämmäys viikonlopusta.
Olin viime vuonna kirjamessuilla Rosan avustajana nimmaritilaisuuksissa ja minua pyydettiin mukaan tänäkin vuonna. (Naureskelin, että tohtorin tutkinto valmistaa tällaiseen työhön.) Olin sekä tulkkaamassa epäselviä tilanteita että avustamassa mahdollisten kirjapinojen kanssa, jotta nimmarointi kävi joutuisammin. Olin myös se henkinen tuki, ettei Donin tarvinnut yksin istua faniensa edessä. Kyllä sitä pöydän toisellakin puolella välillä jännitettiin.
Perjantaina aloitimme klo 16 Suomalaisessa kirjakaupassa. Olin mainostanut asiaa täällä blogissa, mutta jättänyt oman osuuteni hieman epämääräiseksi. Meillä olisi nimittäin ollut nuohoojan vierailu perjantaiaamuna, mutta sain ajan onneksi siirrettyä. Näin minun ei tarvinnut panikoida, ehtisinkö puoli kahdeltatoista lähteneeseen Onnibussiin. Olin Helsingissä kolmelta ja harhailin kirjakauppaan. Yritin pongata kadun kulman taakse ulottuvia jonoja, mutta ei onneksi tällä kertaa. Jono oli hallitusti sisällä ja pysyi siellä siihen asti, kunnes se laitettiin kiinni, eikä uusia faneja enää otettu mukaan. Näin turvattiin kaikille se nimikirjoitus.
Periaatteena oli siis pelkkä nimmari - ei omistuksia. Mikä oli aiheuttanut hieman epävarmuutta, oli kirjakauppojen ilmoittama "nimikirjoitus vain meiltä ostettuihin kirjoihin" -periaate. Don ei sitä ole koskaan hyväksynyt. Koska kirjakauppa järjestää tilaisuuden, on tietenkin hyvien tapojen ja kohteliaisuussääntöjen mukaista ostaa kaupasta jotain, mutta Don signeeraa myös ne kotoa tuodut opukset, Tuomas Holopaisen levyt, julisteet, paperiarkit ja vaikka käsivarren jos niikseen tulee (kunhan ette sano, että tatuoitte nimmaria ihoonne - sitä hän ei arvosta). Meidän piti välillä nykiä ihmisiä hihasta, että oliko siellä kassissa lisää kirjoja, anna vain ne kaikki tähän pöydälle, niin isketään nimmarit niihinkin.
Perjantai sujui varsin nopeasti, vaikkakin eräs mies suutahti siitä, ettei saanut omistuskirjoitusta lapsille, ja jätti Donin kokonaan kättelemättä. Mutta muuten jono liikkui ja kaikki jonoon lasketut saivat nimmarinsa. Pääsin myös jakamaan nenäliinoja, kun eräs nuori nainen herkistyi Donin tapaamisesta niin paljon. Tunnekuohu ylsi myös Doniin itseensä ja tarvittiin lisää nenäliinoja.
Helsinki perjantain osalta pulkassa.
Lauantaille oli luvattu lunta ja huonoa säätä, joten suuntasimme Akkarin päätoimittajan Aki Hyypän johdolla raiteita pitkin Tampereelle. Tämä oli kaikin puolin onnistunut ratkaisu, sillä amerikkalaiset eivät oikein junilla matkusta, joten kokemus oli Donille melko eksoottinen. Varsinkin siinä vaiheessa, kun ylitimme lumirajan, Don ei malttanut olla tuijottamatta ulos. Lumi ei kuulemma kuuraa puita Kentuckyssa saati jää roikkumaan räystäiltä, mikä meille suomalaisille on varsin tyypillinen osa talvimaisemaa.
Junalla matkustamisen ilot: Suomen talvi
Näin fanina täytyy sanoa, että Tampereen Suomalainen kirjakauppa oli kyllä viikonlopun kohokohta. Ei riittänyt pelkästään, että pongasimme heti jonosta aivan huikean cosplay-parin (twitter-stalkkauksen perusteella Maija & Miina Casualty Cosplay), vaan saimme nauttia myös upeasta musiikkiesityksestä. Apua, karvat nousevat pystyyn jo pelkästä muistelusta! Kuvat eivät tee oikeutta - you had to be there.
Kultu ja Roope
Nyt muistaessani pitääkin laittaa Donille näitä kuvia sähköpostiin, kun hän niin kovasti niitä pyysi...
Luvassa kuoroesitys, Donia alkoi jo jännittää.
Saimme kuulla siis ehkä viitisen minuuttia ennen aloitusta, että nörttityttökuoro The Pixel Sisters haluaa esittää Donille kappaleen. Eikä minkä tahansa kappaleen, vaan Tuomas Holopaisen kerrassaan upean The Last Sledin. Esityksestä ei ole valokuvia, koska videoin sen kamerallani. Yritin lisätä sen tähän (ja toimittaa nörttitytöille myös mahdollisimman pian), mutta tiedosto oli liian iso. Jouduin lataamaan setin YouTubeen ja linkittämään sen tähän sitä kautta. Pahoittelen kuvan- ja äänenlaatua, kyseessä oli pelkkä pokkari. (Akkarin päätoimittaja videoi esityksen myös kunnon kameralla, kannattaa tiedustella materiaalia myös sieltä.)
Esityksen aikana tarvittiin taas nenäliinoja. Hyvä, ettei kädet tärisseet itsellänikin.
The Pixel Sisters ja Don
Cossaajien lahja Donille - Don oli nähnyt kuvia netissä jo aiemmin!
Sitten nimmaroitiin Roopen hattu...
... ja Kultun hiuskampa...
... ja päätettiin kohtaaminen yhteiskuvaan.
Nörttitytöt saivat nimmareita nuotteihin
Opiskelijat puolestaan haalareihin
Lauantai ja Tampere pulkassa!
Eräs Rosan HC-faneista - paikalla jokaisessa nimmarointitilaisuudessa
Kevyttä jonoa, joka jatkuu vielä takaoikealta kuvan reunan ohi...
Assistentti vapauttaa taiteilijan keskittymään olennaiseen Kuva: Aki Hyyppä
Lopuksi voisin todeta, että olipa taas viikonloppu. Ihana nähdä noin
valtavasti faneja ja niitä tunteita, mitä pelkkä idolin kädenpuristus,
muutama sana ja tietenkin se nimmari, voi saada aikaan. Eikä niitä
tunteita esiintynyt pelkästään Rosan fanien puolella, vaan myös Don itse
herkistyi useampaan otteeseen. Tosin on myös huomautettava, että Don
kiihtyi aina, kun fanit eivät ymmärtäneet, miksi Don halusi heidän
hankkivan vanhan, ruskeakantisen Roope Ankan elämä ja teot -opuksen
lisäksi myös uuden, parannellun painoksen. Tästä olin juuri itsekin
viime viikolla keskustellut twitterissä: miten uudessa painoksessa
väritystä ja tekstausta on korjailtu nimenomaan Rosan itsensä pyynnöstä.
Katsokaapa sitä alkuperäistä: se on pelkkää tunkkaista ruskeaa ja
violettia. Ja ensimmäisen johdantosivun viimeisessä ruudussa Roopen
kakkuloista on poistettu läpinäkyvyys täysin! Jos olit onnekas fani,
Rosa päätti hermostuksissaan korjata virheitä suoraan albumiisi...
Ainakin muutama henkilö sai siis aitoa taidetta.
Yritin parhaani mukaan myös väistellä kameroita, sillä eihän kukaan nyt oikeasti halua itsensä ja idolinsa taustalle hillumaan mitään ankkatohtoria, eihän? Toivon ainakin, ettei kukaan onnistunut nappaamaan kuvaa niinä hetkinä, kun happi alkoi loppua ja ankkatohtori haukottelee antaumuksella. Joku kuitenkin miettii, että onpas sillä Kontturilla tylsää, vaikka istuu sentään itse Don Rosan vieressä!
Lopuksi pieni vihje tulevasta: oli nimittäin puhetta, että Don tulisi ensi vuonna Helsingin kirjamessuille. Koko messujen ajaksi. Tekemään pitkää päivää. Puhuttiin omistuskirjoituksistakin. Joten kannattaa jo varata lokakuun viimeinen viikonloppu vapaaksi... Minä ainakin teen niin. Siellähän sitä kuitenkin taas istutaan ja hymyillään mukana.
Ankkafanit: taiteilija ja tutkija Kuva: Aki Hyyppä
Oi oi oi!! Mahtavan kuuloinen viikonloppu takana - ja olisipa huikeaa, jos Don Rosa tulisi Helsingin kirjamessuille! Pitääkin aloittaa säästäminen heti, että pääsisin itsekin paikalle <3
Ihan mieletön toi nörttityttöjen esitys! Kyynel silmään välittömästi. Nyt kyllä kaduttaa että en tullut paikalle... No, ensi vuoden Helsingin kirjamessut siis kalenteriin :)
Mahtavaa, että videoit laulun, kiitos! Ja ihana kuulla Donin vierailusta kokonaisuudessaan, on varmaan ollut jännää. Tuollainen (tohtoristason) paikallisapuri on tosi hyvä idea. Meillä täällä kehystetään nuotinlehtiä seinille ;)
Tämä HC-fani ei ollut perjantaina mutta muuten kyllä :D Jos olisin tiennyt varmaksi että saa myös ottaa omia tuotteita mukaan (ei ollut mitään hajua miten kirjakaupat järjestävät homman että ei saisi omiin tuotteisiin), niin olisi tullut muutama kirjakin mukaan. Noh ensi vuonna meissuille koko arsenaali mukaan (30 lehteä missä on rosan kansikuva, kirjoja, Don Rosan kootut kotelot, pari levyä, kun kaikkiin muihin on saatu nimmarit niin sitten lehtiin joissa on rosan tarina n.90 kappaletta löytyy enkä omista vielä kaikkia.)
Ensi vuodesta vielä, että Aki Hyyppä tuli kysymään minulta "jonotuksen ammattilaiselta" että mitä jos Rosa tulee 4 päivänä kirjamessuille ja olisi 8 tuntiä päivässä ja häneltä saisi nimmareita, omistuksia ja PIIRROKSIA nii miten järkkäisit jonotuksen?
Mitä tarkoitat tuolla "onko totta"? Totta, että Rosa käyttäytyisi näin vai totta tuo keräilykappaleiden myynti? Myyntiasiasta on hankala sanoa mitään, kun tuon videon tekijän linkkaama juttu oli niin typistetty. Siinä ei esimerkiksi mainittu sitä, möikö Rosa niitä jonkin asian hyväksi vai keräsikö tuotot itselleen. Paha mennä sanomaan siitä mitään, joten en osaa kommentoida tätä "tekopyhää" käytöstä.
Mutta videon katsottuani (tai no, kuunneltuani) ja kommentteja selailtuani voisin todeta muutaman seikan oman käsitykseni ja kokemukseni pohjalta. Rosahan ei tasan tarkkaan ole rikastunut piirtäjän urallaan, joten videon jälkeen esiintyvät kommentit hyvästä toimeentulosta ovat ehkä harhaanjohtavia. Haastattelujen perusteella hän uskaltautui heittäytyä taiteilijaksi siksi, koska hänen vaimollaan oli suht hyvät tulot.
Naureskelin videon kommentille ärtyisästä vanhasta miehestä. Kyllä, se on totta. Rosa osaa olla kärttyisä, jos hänen mielipidettään taiteilijana ei kunnioiteta. Hän on sitä mieltä, että sarjakuvia pitää lukea eikä niitä saisi säilöä sinetöityihin paketteihin avaamattomina. Säilytän itsekin joitain sarjiksia muoveissa, mutta vain siksi, koska ne tulivat niissä - joudun availemaan ja varmistamaan niistä lähdeviitteitä silloin tällöin, joten ei puhettakaan sinetöimisestä.
Tässä yhteydessä olisi varmaan hyvä puhua siitä, miten erilaiset keräilykulttuurit Euroopassa ja Yhdysvalloissa parhaimmillaan on. En ollut edes tietoinen kaikista näistä numeroarvioista ja muista systeemeistä, miten keräilijät määrittelevät ja säilövät sarjakuviaan. Olisin minäkin harmissani, jos teokseni ostettaisiin vain kehystettäväksi ja jätettäisiin lukematta. Toisaalta jos tekijällä on tuplakappale, niin ymmärtäisin sen ihan hyvin. Omaa nahkakantista Elämä ja teot -opusta yritän vältellä räpläämästä turhaan, jotta se pysyy parempikuntoisena. Mutta jälleenmyyntiarvosta huolehtimista en tajua. En osaa kuvitella, että ostaisin asioita vain siksi, että voisin jemmata niitä tarpeeksi kauan ja myydä sitten hyvään hintaan eteenpäin. Avaan kaikki figunikin ja asettelen ne hyllylle eri asentoihin.
Luulen, että Rosaa kenkutti tuossa nimenomaan se, että hänen amerikkalainen faninsa halusi säilyttää sarjakuvan sinetöitynä sitä mahdollista jälleenmyyntiä varten. Siitä hän osaa olla tarkka. Hän ei halua hyödyttää mahdollisia jälleenmyyjiä, koska on itse saanut niin huonoa kohtelua Walt Disney Companylta raha-asioissa.
Ja se, että Rosa ärähtelee lapsille, jotka pyytävät piirtämään jotain Kapteeni Amerikkaa... olisihan sen tietenkin voinut ilmaista kauniisti, että ei piirrä sellaisia hahmoja, vaan ankkoja. Toisaalta me emme voi tietää rehellisesti, millaisella äänensävyllä tämä asia on ilmaistu, koska sen kertoi omasta subjektiivisesta näkemyksestään henkilö, joka koki oman kohtelunsa erittäin negatiivisesti, joten kaikki sanottu ja tehty värittyy tämän perspektiivin kautta.
Voin sanoa, että Rosa hermostui Suomessakin. Tai vähintäänkin kiihtyi, kun fanit eivät ymmärtäneet, miksi alkuperäinen Elämä ja teot on tekijän itsensä mielestä huono. (Verratkaapa ensimmäisen sivun viimeistä ruutua ja Roopen kakkuloita vanhassa ja uudessa versiossa...)
Ja tietenkin syynä voi olla myös se, että kaikilla meillä on niitä huonoja päiviä. Ehkä Yhdysvalloissa fanit odottavat idoleiltaan enemmän positiivista ja kaiken vastaanottavaa käytöstä. Mutta voihan se olla hieman turhauttavaa istua kolme pitkää päivää jossain comic conissa, jossa koko sinä aikana vain 10 ihmistä tulee juttelemaan sinulle ja kaksi heistä tietää, kuka oikeastaan olet...
Näin kävi Donille juuri ennen Pohjoismaihin tuloa.
Tuo keräilykappeleiden myynti lähinnä ihmetytti. Käyttäytyminen ei ollut niinkään uutta kun tietään hänen suhtautumisensa nykypäivän Amerikkalaiseen sarjakuvakeräilyyn. Jano facebookissa kommentoi että oli kysynyt Roaslta asiasta nii vastasi että ostaja oli laittanut ne muoveihin. Kyseinen videon tekijä sanoi että hänellä on siis useita kappaleita ja hän laittoi vain parahaimman muoveihin. Se on ymmärrettävää että just laittaa vain parahaimman muoveihin niin että kuitenkin tietää sisällön ja mahdollisesti laittaa seinälle, koska arvostaa tekijää. Sitä en voi ymmärtää että ostetaan ja myydään kalliilla tietämättä sisällöstä :D
Itse varmaan laitan sitten joskus lehdet missä on rosan kansikuvat kehyksiin ja seinälle. Heti kun niissä on nimmarit ja talossa tilaa :D
Luulen että tuossa oli monta asiaa jotka vaikutti tilanteeseen. kyseistä henkilöä eniten ilmeisesti ärsytti se että kuinka tuomitseva Rosa oli tätä jenkki kulttuuria kohtaan missä pakaatan muoveihin. Ettei ole oikein sanoa kuinka pitäisi keräillä. Noh Rosan tuntien mitä itse olen lukenut ja kuunnellut haastatteluja yms. tiedän ERITTÄIN hyvin Rosan mielipiteen näistä asioista etten itse lähtisi välttämättä kokeilemaan kepillä jäätä.
Ja tuon videon julkaisun tarkoitus on ettei kukaan muu fani tekisi samaa virhettä kuin hän. joten pointti on ihan hyvä :D
Periaatteena oli siis pelkkä nimmari - ei omistuksia. Mikä oli aiheuttanut hieman epävarmuutta, oli kirjakauppojen ilmoittama "nimikirjoitus vain meiltä ostettuihin kirjoihin" -periaate. Don ei sitä ole koskaan hyväksynyt. Koska kirjakauppa järjestää tilaisuuden, on tietenkin hyvien tapojen ja kohteliaisuussääntöjen mukaista ostaa kaupasta jotain, mutta Don signeeraa myös ne kotoa tuodut opukset, Tuomas Holopaisen levyt, julisteet, paperiarkit ja vaikka käsivarren jos niikseen tulee (kunhan ette sano, että tatuoitte nimmaria ihoonne - sitä hän ei arvosta). Meidän piti välillä nykiä ihmisiä hihasta, että oliko siellä kassissa lisää kirjoja, anna vain ne kaikki tähän pöydälle, niin isketään nimmarit niihinkin.
Oi oi oi!!
VastaaPoistaMahtavan kuuloinen viikonloppu takana - ja olisipa huikeaa, jos Don Rosa tulisi Helsingin kirjamessuille! Pitääkin aloittaa säästäminen heti, että pääsisin itsekin paikalle <3
Ihan mieletön toi nörttityttöjen esitys! Kyynel silmään välittömästi. Nyt kyllä kaduttaa että en tullut paikalle... No, ensi vuoden Helsingin kirjamessut siis kalenteriin :)
VastaaPoistaMahtavaa, että videoit laulun, kiitos! Ja ihana kuulla Donin vierailusta kokonaisuudessaan, on varmaan ollut jännää. Tuollainen (tohtoristason) paikallisapuri on tosi hyvä idea. Meillä täällä kehystetään nuotinlehtiä seinille ;)
VastaaPoistaYritän laittaa videon teille jollain konstilla... Varmaan tallennan sen Dropboxiin ja laitan linkin teille kuoron sähköpostiosoitteeseen. :)
PoistaTämä HC-fani ei ollut perjantaina mutta muuten kyllä :D
VastaaPoistaJos olisin tiennyt varmaksi että saa myös ottaa omia tuotteita mukaan (ei ollut mitään hajua miten kirjakaupat järjestävät homman että ei saisi omiin tuotteisiin), niin olisi tullut muutama kirjakin mukaan. Noh ensi vuonna meissuille koko arsenaali mukaan (30 lehteä missä on rosan kansikuva, kirjoja, Don Rosan kootut kotelot, pari levyä, kun kaikkiin muihin on saatu nimmarit niin sitten lehtiin joissa on rosan tarina n.90 kappaletta löytyy enkä omista vielä kaikkia.)
Ensi vuodesta vielä, että Aki Hyyppä tuli kysymään minulta "jonotuksen ammattilaiselta" että mitä jos Rosa tulee 4 päivänä kirjamessuille ja olisi 8 tuntiä päivässä ja häneltä saisi nimmareita, omistuksia ja PIIRROKSIA nii miten järkkäisit jonotuksen?
Innolla odottaen ensivuotta
HC-fani :D
Katsoppa tämä jaoin myös Rosan fb sivulle ja kysyin janolta onko totta mut aattelin että suaki kiinnostaa nii päätin näyttää tän.
VastaaPoistahttps://m.youtube.com/watch?v=pn4w-9EZjNk
Mitä tarkoitat tuolla "onko totta"? Totta, että Rosa käyttäytyisi näin vai totta tuo keräilykappaleiden myynti?
VastaaPoistaMyyntiasiasta on hankala sanoa mitään, kun tuon videon tekijän linkkaama juttu oli niin typistetty. Siinä ei esimerkiksi mainittu sitä, möikö Rosa niitä jonkin asian hyväksi vai keräsikö tuotot itselleen. Paha mennä sanomaan siitä mitään, joten en osaa kommentoida tätä "tekopyhää" käytöstä.
Mutta videon katsottuani (tai no, kuunneltuani) ja kommentteja selailtuani voisin todeta muutaman seikan oman käsitykseni ja kokemukseni pohjalta.
Rosahan ei tasan tarkkaan ole rikastunut piirtäjän urallaan, joten videon jälkeen esiintyvät kommentit hyvästä toimeentulosta ovat ehkä harhaanjohtavia. Haastattelujen perusteella hän uskaltautui heittäytyä taiteilijaksi siksi, koska hänen vaimollaan oli suht hyvät tulot.
Naureskelin videon kommentille ärtyisästä vanhasta miehestä. Kyllä, se on totta. Rosa osaa olla kärttyisä, jos hänen mielipidettään taiteilijana ei kunnioiteta. Hän on sitä mieltä, että sarjakuvia pitää lukea eikä niitä saisi säilöä sinetöityihin paketteihin avaamattomina. Säilytän itsekin joitain sarjiksia muoveissa, mutta vain siksi, koska ne tulivat niissä - joudun availemaan ja varmistamaan niistä lähdeviitteitä silloin tällöin, joten ei puhettakaan sinetöimisestä.
Tässä yhteydessä olisi varmaan hyvä puhua siitä, miten erilaiset keräilykulttuurit Euroopassa ja Yhdysvalloissa parhaimmillaan on. En ollut edes tietoinen kaikista näistä numeroarvioista ja muista systeemeistä, miten keräilijät määrittelevät ja säilövät sarjakuviaan. Olisin minäkin harmissani, jos teokseni ostettaisiin vain kehystettäväksi ja jätettäisiin lukematta. Toisaalta jos tekijällä on tuplakappale, niin ymmärtäisin sen ihan hyvin. Omaa nahkakantista Elämä ja teot -opusta yritän vältellä räpläämästä turhaan, jotta se pysyy parempikuntoisena.
Mutta jälleenmyyntiarvosta huolehtimista en tajua. En osaa kuvitella, että ostaisin asioita vain siksi, että voisin jemmata niitä tarpeeksi kauan ja myydä sitten hyvään hintaan eteenpäin. Avaan kaikki figunikin ja asettelen ne hyllylle eri asentoihin.
Luulen, että Rosaa kenkutti tuossa nimenomaan se, että hänen amerikkalainen faninsa halusi säilyttää sarjakuvan sinetöitynä sitä mahdollista jälleenmyyntiä varten. Siitä hän osaa olla tarkka. Hän ei halua hyödyttää mahdollisia jälleenmyyjiä, koska on itse saanut niin huonoa kohtelua Walt Disney Companylta raha-asioissa.
Ja se, että Rosa ärähtelee lapsille, jotka pyytävät piirtämään jotain Kapteeni Amerikkaa... olisihan sen tietenkin voinut ilmaista kauniisti, että ei piirrä sellaisia hahmoja, vaan ankkoja. Toisaalta me emme voi tietää rehellisesti, millaisella äänensävyllä tämä asia on ilmaistu, koska sen kertoi omasta subjektiivisesta näkemyksestään henkilö, joka koki oman kohtelunsa erittäin negatiivisesti, joten kaikki sanottu ja tehty värittyy tämän perspektiivin kautta.
Voin sanoa, että Rosa hermostui Suomessakin. Tai vähintäänkin kiihtyi, kun fanit eivät ymmärtäneet, miksi alkuperäinen Elämä ja teot on tekijän itsensä mielestä huono. (Verratkaapa ensimmäisen sivun viimeistä ruutua ja Roopen kakkuloita vanhassa ja uudessa versiossa...)
Ja tietenkin syynä voi olla myös se, että kaikilla meillä on niitä huonoja päiviä. Ehkä Yhdysvalloissa fanit odottavat idoleiltaan enemmän positiivista ja kaiken vastaanottavaa käytöstä. Mutta voihan se olla hieman turhauttavaa istua kolme pitkää päivää jossain comic conissa, jossa koko sinä aikana vain 10 ihmistä tulee juttelemaan sinulle ja kaksi heistä tietää, kuka oikeastaan olet...
Näin kävi Donille juuri ennen Pohjoismaihin tuloa.
Tuo keräilykappeleiden myynti lähinnä ihmetytti. Käyttäytyminen ei ollut niinkään uutta kun tietään hänen suhtautumisensa nykypäivän Amerikkalaiseen sarjakuvakeräilyyn.
PoistaJano facebookissa kommentoi että oli kysynyt Roaslta asiasta nii vastasi että ostaja oli laittanut ne muoveihin.
Kyseinen videon tekijä sanoi että hänellä on siis useita kappaleita ja hän laittoi vain parahaimman muoveihin. Se on ymmärrettävää että just laittaa vain parahaimman muoveihin niin että kuitenkin tietää sisällön ja mahdollisesti laittaa seinälle, koska arvostaa tekijää. Sitä en voi ymmärtää että ostetaan ja myydään kalliilla tietämättä sisällöstä :D
Itse varmaan laitan sitten joskus lehdet missä on rosan kansikuvat kehyksiin ja seinälle. Heti kun niissä on nimmarit ja talossa tilaa :D
Luulen että tuossa oli monta asiaa jotka vaikutti tilanteeseen. kyseistä henkilöä eniten ilmeisesti ärsytti se että kuinka tuomitseva Rosa oli tätä jenkki kulttuuria kohtaan missä pakaatan muoveihin. Ettei ole oikein sanoa kuinka pitäisi keräillä.
Noh Rosan tuntien mitä itse olen lukenut ja kuunnellut haastatteluja yms. tiedän ERITTÄIN hyvin Rosan mielipiteen näistä asioista etten itse lähtisi välttämättä kokeilemaan kepillä jäätä.
Ja tuon videon julkaisun tarkoitus on ettei kukaan muu fani tekisi samaa virhettä kuin hän. joten pointti on ihan hyvä :D
Tiedätkö onko Rosalla lapsia?
VastaaPoistaEi ole.
Poista