Piipahdus Helsinki-päivässä: vintagea ja nahkatakkisia homomiehiä

Satuin pääkaupunkiseudulle viime viikonloppuna sopivasti Helsinki-päivän aikaan, joten päätimme piipahtaa siskon kanssa Kansallismuseon pihalle järjestetyssä Vintage-tapahtumassa. Piha oli täynnä rekkejä, kojuja ja nurmikolle levitettyjä vilttejä täynnä vanhoja vaatteita, asusteita ja esineitä. Haahuilimme kojusta toiselle ja hihkuimme, miten mikäkin kuosi sopisi niin hyvin nuorimmalle siskollemme - olisimme ponganneet hänelle eniten ihanuuksia.

Yritin etsiä kivoja, tyylikkäitä nahkahansikkaita, mutta koot eivät istuneet. Hatutkaan eivät ihan iskeneet, vaikka olen sitä mieltä, että niitä pitäisi olla enemmän. Mustat nahkasalkutkin jätin suosiolla sivuun, vaikka mahtava ompelulaukkuna toiminut veska olisikin ollut vain vitosen. Onnistuin olemaan sen verran tiukka itselleni, että jos epäilen, etten sitä käytä saati osaa käyttää, se saa jäädä ostamatta.

Porukkaa oli paikalla todella paljon ja aurinkoinen sää helli niin, että takki piti heittää kesken kaiken pois. Osa myyjistä tiesi tavaransa arvon ja pyysi vaatteista useita kymppejä. Osa myyjistä oli liikkeellä asenteella "kunhan pääsen tavarasta eroon" ja hinnoitteli tuotteensa muutamiin euroihin. Miltei pari tuntia siellä meni kierrellessä jokainen piste, mutta ei onneksi turhaan.

Vintage-pihakirppis. Seuraava järjestetään 31.7.

Olen metsästänyt vanhaa Roope-pankkia nyt jo usemman vuoden. Tämä oli kaikin puolin ehjä eli Roopen keppi sekä lasit olivat kunnossa ja maalipinta suhteellisen hyväkuntoinen. Lukkomekanismi ei kuulemma toimi, mutta sillä ei olekaan minulle merkitystä. Pientä kiillotusta Roopelainen vielä kaipailee, muuten olen erittäin tyytyväinen vitosen löytööni.

 

Nyt minullakin on oma Roope-pankki!

Helsinki-päivän kunniaksi osassa museoista oli ilmainen sisäänpääsy, mutta Taidehallin näyttely oli kuitenkin maksullinen. Sen kympin maksoin kuitenkin mielelläni, jotta pääsisin katsomaan Tom of Finland - The Pleasure of Play -näyttelyä. Siskoakaan ei hirveästi tarvinnut suostutella mukaan katsomaan Suomen kenties kuuluisinta taiteilijaa, jonka arvostus ja suosio on vain noussut viime vuosina. Esittelen Tom of Finlandin joka syksy sarjakuvakurssillani ja ajattelin, että näyttelystä saa myös lisämateriaalia opetukseen.

Näyttely avattiin 7.5. ja se jatkuu aina elokuun seitsemänteen päivään saakka. Taidehallin näyttelyssä on esillä yli 200 Tom of Finlandina tunnetun Touko Laaksosen (1920-1991) taideteosta ja se on siten laajin Suomessa järjestetty näyttely. Kokonaisuus kattaa taiteilijan uran alkuvuodet 1930-luvulta aina hänen kuolinvuoteensa 1991. Samalla se kertoo kirjaimellisesti kuvien kautta hänen kehittymisensä miesvartalon kuvaajana: varhaisista töistä näkee vartalon mittasuhteiden keskittyvän yläkroppaan, joten jalat jäävät suhteellisen lyhyiksi. 1960-luvulla mittasuhteet muuttuvat realistisemmiksi ja värikkäät guassityöt jäävät sivuun tarkkojen lyijykynä- ja tussipiirrosten vallatessa alaa.

Ja niistähän Tom of Finland on tuttu: uskomattoman realistisista, tarkoista varjostuksista, jotka nostavat nahkasaappaiden ja -takkien kiillon ja pullistelevat, myöhemmässä vaiheessa jo luonnottoman liioitellut lihakset (sekä elimet) esiin paperilta.

Ton of Finlandin töitä käytettiin mm. kondomimainoksissa

Taidenäyttelyn kiinnostavimpia piirteitä olivat vitriineissä esillä olleet muistikirjat ja näihin kootut kuvakollaasit. Muistikirjoihin oli koottu lehdistä leikattuja kuvia miehistä erilaisissa asennoissa, erilaisia ilmeitä ja asukokonaisuuksia, joista valtaosa tietenkin uniformuja. 

Ikonisen tyylin tunnistaa heti.

Nimetön (1963) Mustekynä ja muste paperille.

Tom of Finlandin eroottiset ja pornografiset teokset, joissa kuvataan miesten välistä seksuaalista aktia liioitellusti, ovat usein herättäneet pahennusta. Taidehallin näyttely haluaa korostaa, että Tom of Finlandin maailmassa ilo ja nautinto kuuluvat kaikille ja jokainen saa olla oma itsensä. Tom of Finlandin mieshahmoilla on tyypillinen hymynkare suupielessään ja huumori on usein läsnä miesten välisissä kohtaamisissa.

Ote teoksesta Nimetön (1970). Grafiittikynä paperille.

Nimetön (1945-1947). Guassi paperille.

Nimetön (1977). Grafiittikynä paperille.

Ote kokoelmasta.

Näyttelyyn on otettu mukaan myös varhaisten vuosien herkkiä maisema-akvarelleja sekä kuvia perhealbumeista. Taidehallin ala-aulassa on myös esillä Pekka Jylhän tekemiä 3D-tulostettuja patsaita, jotka on mallinnettu Tom of Finlandin piirrosten pohjalta.

Näyttely jätti minut jälleen häkeltyneeksi siitä, miten pelkällä lyijy- tai mustekynällä voi saada aikaan niin tarkkaa jälkeä; miten valo ja varjo leikkivät nahkarotsien poimuissa tai pullistuneiden lihasten verisuonissa.

Sain myös ostettua lopultakin Finlaysonin Tom of Finland -sarjaan kuuluvan kassin museon kaupasta. Sen kanssa on mukavaa herättää pahennusta vanhoillisissa piireissä. Kassi maksoi saman verran kuin Finlaysonin myymälässäkin eli vajaa parikymppiä.

 

Oma Tomppa-kassi sarjisten kantamiseen.

Tämä postaus on sopivaa päättää suoraan lainaukseen taiteilijalta itseltään. Lainaus, joka on varsin ajankohtainen, löytyy tuosta Finlaysonin läpyskästä, joka tulee tuotteen mukana: 

"I know my little 'dirty drawings' are never going to hang in the main salons of Louvre, but it would be nice if - I would like to say 'when', but I better say 'if' - our world learns to accept all the different ways of loving. Then maybe I could have a place in one of the smaller side rooms." - Touko Laaksonen, 1991.