Olin siis mukana sunnuntaina klo 12 alkaneessa "Suomen sarjakuvatutkimuksen nykytila" -ohjelmassa, joka oli osin paneelikeskustelu, osin pienimuotoinen esitelmä. Jännitin, tuleeko paikalle enää sunnuntaina ketään, joten olikin ilo seurata, miten pieni elokuvasali Valveen yläkerrassa täyttyi sarjakuvatutkimuksesta kiinnostuneista ihmisistä. Lisäjännitystä aiheutti LibreOffice, joka päätti heittää kaikki Powerpointtini muotoilut hevon tuuttiin, joten ainakin yleisö sai seurata, miten Katja säätää diojen ulkoasuja kohdilleen kymmenen minuuttia ennen esitelmää.
Noin vartin mittainen puheenvuoroni avasi ohjelman. Tarkoitukseni oli luoda nopea katsaus Suomen sarjakuvatutkimukseen ja vilkaista pääkohdittain, mitä on jo tehty ja mitä tällä hetkellä ollaan tekemässä. Eli käytännössä kerroin, kuka tekee mitäkin missäkin yliopistossa ja mistä aiheista. Samalla todettiin, että piirit on pienet ja lisää väitöskirjantekijöitä tarvitaan aina. Kannustin myös liittymään Facebookissa olevaan Suomen sarjakuvatutkijat -ryhmään, oli tekeillä sitten gradu tai kandi sarjakuvista.
Avauksen jälkeen minä, Korpuan Jyrki ja Filpan Harri keskustelimme laajemmin sarjakuvatutkimuksesta, mitä itse teemme ja mitä haluaisimme kentällä nähdä. Nostimme esille suomenkielisen tutkimuksen tärkeyden, tarpeen yhdistää teoriaa ja käytäntöä esimerkiksi oman sarjakuvalaitoksen voimin, mikä liittyi myös Harrin päätökseen tehdä oma väitöskirjansa sarjakuvamuodossa. Sovimme sitten jo puolivahingossa, että aloitamme Herkmanin Sarjakuvan kieli ja mieli -teoksen päivittämisen porukalla. 20 vuotta vanha opus kaipaakin jo uutta näkökulmaa esimerkiksi digitaalisen sarjakuvan osalta.
Keskustelun päätteeksi annoimme palautetta sarjakuva-aiheisen gradun tutkimussuunnitelmasta. Ohjelman ideaan sisältyi alun perin myös tekstipajaluontoinen osuus, johon sai tarjota omaa sarjakuva-aiheista tutkimustekstiään asiantuntijoiden kommentoitavaksi. Saimme deadlineen mennessä vain yhden, mutta se oli minulle sitäkin kiinnostavampi, että se käsitteli Kultu Kimallusta! Olin niin innoissani aiheesta, että jatkoimme keskustelua vielä ohjelman jälkeen teekupposen äärellä. Toivottavasti en paasannut liikaa ja hukuttanut graduntekijää kaikkiin lukuvinkkeihin...
Tapasin myös Aalto-yliopistossa graduaan tekeviä nuoria ja juttelimme pitkät tovit heidän aiheistaan, sarjakuvatutkimuksen ohjauksesta ja sarjakuvien tekemisen terapeuttisuudesta. Olin sivunnut asiaa jo paneelikeskustelussa, jossa olimme pohtineet yhdessä Jyrkin ja Harrin kanssa, mikä olisi sopiva suomennos englannin graphic medicinelle. Emme saaneet ainakaan vielä mitään neronleimausta, mutta puhun itse mieluummin aina terapeuttisuudesta kuin terapiasta välttääkseni mahdolliset sudenkuopat.
Lyhyestä visiitistä huolimatta ehdin piipahtaa myös Turun sarjakuvakaupassa ja onnistuin hankkimaan itselleni Mari Ahokoivun upean Oksin. Ehdin pongaamaan Marin juuri ennen lähtöäni, joten sain uutukaiseen vielä omistuspiirroksenkin.
Kun istuin Jyväskylän bussiin, olo oli jotenkin seesteinen: tuntui hyvältä olla tutkija, kun Suomen sarjisskenessä ollaan näin innostuneita myös tutkimuspuolesta. Uutta tutkimusta on tulossa ainakin gradupuolella koko ajan. Sovimme, että tästä akateemisesta osiosta tulee perinne Oulun sarjisfestareille, joten ehkä ensi vuonna meillä on enemmän papereita kommentoitavana. Kiitos Oulu, ensi vuonna tavataan taas!
 |
| Mukaan lähti Oksin lisäksi Ahistunu pupu 2, Tea Teen System Error ja Kiroileva siili -puskuritarra. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti