TOP5 -elokuvat, jotka haluaisin nähdä, mutta...

Viime kuun FINFAR-tapaamisessa keskustelin kollegani, Tolkien-tutkija Jyrki Korpuan kanssa tulevasta Hobitti-elokuvasta. Hän oli vastikään käynyt Yhdysvalloissa Tolkien-konferenssissa ja nähnyt elokuvan trailerin. Ja häntä alkoi pelottaa.
Minua alkoi pelottaa jo siinä vaiheessa, kun Guillermo del Toro jätti ohjaajan pestin Peter Jacksonin haltuun.
Mieheni, joka on old school -Tolkien-fani ja inhoaa koko ajan enemmän ja enemmän Jacksonin filmatisoimaa Tarua, ei näillä näkymin aio edes katsoa koko leffaa. Ainakaan, ennen kuin minä olen sen katsastanut ja kertonut, onko se sen arvoinen.
Olen itse joka tapauksessa menossa katsomaan sen (tai ne, koska puhutaan kaksiosaisesta elokuvasta), mutta silti hieman pelottaa, mitä tuleman pitää.

Tämän jälkeen aloin ajatella. Mitkä elokuvat oikeasti haluaisin nähdä, vaikka lopputulos saattaisikin pelottaa? Sain kasaan TOP5-listan sellaisista elokuvista / elokuvasarjoista, joita ei ole tehty, jotka ehkä ovat suunnitteilla, tai joita ei ehkä koskaan tulla tekemään.

TOP5: elokuvat, jotka haluaisin nähdä, mutta joiden lopputulosta odottaisin pelon sekaisella jännityksellä.

5. Dragonlance: Kronikat
Kyllä. Tämä on tehty. Tai siis Margaret Weisin ja Tracy Hickmanin luoman, roolipeleihin pohjaavan saagan ensimmäiseen osaan perustuva animaatioelokuva Dragonlance: Dragons of Autumn Twilight (2008). Yksi niistä harvoista elokuvista, jotka olen jättänyt kesken. Ihan hirvittävää sontaa. Luulen, että tekijöiden budjetti meni ihan täysin Kiefer Sutherlandin palkkaamiseen Raistlinin ääneksi, joten itse elokuva piti tehdä hieman vasemmalla kädellä.
Haluaisin nähdä Kronikat ihan oikeana elokuvana. Teknologiaa riittää tekemään lohikäärmeitä ja maskeeraajat saavat varmasti orgasmin suunnitellessaan erirotuisia drakolaisia.
Haluaisin nähdä Tasslehoffin juoksentelemassa palmikko putkella edestakaisin ja Fizbanin väsäämässä epätoivoisesti tulipalloja.
Se olisi hienoa.
Ongelmani: näyttelijät. Etsikää minulle näyttelijä, joka pystyy vetämään karismallaan Raistlinin hahmon niin, että kylmiä väreitä kulkee selkäpiitä pitkin - oli Raistlinillä sitten minkä värinen kaapu tahansa. Raistlin on tärkein. Muut löytyvät kyllä.

4. Salaperäinen veitsi ja Maaginen kaukoputki
Philip Pullmanin legendaarinen Universumien tomu -trilogian ensimmäinen osa, Kultainen kompassi, ilmestyi elokuvana 2007. Se ei ollut ihan huono, vaikka liikaa olikin jätetty pois. Huonosta menestyksestä (siis Jenkeissä) johtuen sarjan jatko on jäänyt isoksi kysymysmerkiksi. Suurin syy on amerikkalaiselle yleisölle ongelmallinen kristinuskon vastaisuus, joka on koko sarjan pääpointti. Käsikirjoittaja oli jo ilmoittanut, että mikäli tämä teema vesitetään, hän jättää koko homman.
Ongelmani: juuri se vesittäminen. Jos jatko-osat tehdään, niiden pitää olla kirjalle uskollisia. Ei ole mitään järkeä tehdä elokuvia kirjojen pohjalta, jos koko pääidea lakaistaan maton alle.

3. Artemis Fowl
Irlantilaisen Eoin Colferin fantasiasarjan tekemistä elokuvaksi on jo väläytelty, mutta mitään varmuutta ei ole tullut. Tämä perinteisiä myyttejä ja modernia fantasiaa yhdistävä kirjasarja on kerrassaan mainio, eikä pelkästään huumorinsa ja mielenkiintoisten hahmojen takia.
Ongelmani: jälleen kerran näyttelijät. Kun pääosaan vaaditaan 11-vuotias poika, jonka tarkoitus olisi esittää kylmää, rikollista lapsineroa, tarvitaan helkkarinmoinen näyttelijä, joka roolin pystyy vetämään. Ilman karismaattista nimiosan esittäjää ei leffasta tule kuin löysä b-luokan fantsu.
(Ollaan miehen kanssa samaa mieltä, että Jason Statham pitäisi saada Butleriksi. Vaikka hän taitaa olla jääkaappipakastin-kokoluokkaa olevaan hahmoon nähden hieman liian pieni.)

2. Tähtien sota, episodit VII-IX
Kyseessä on siis Timothy Zahnin kirjoittama Thrawn-trilogia, joka sijoittuu ajallisesti alkuperäisen trilogian jälkeen. Zahn on ehdottomasti lempi-Star Wars-kirjailijani ja suuramiraali Thrawn on hahmona loistava - ainut ei-ihminen, jonka Keisari on nostanut Imperiumissa niin korkeaan arvoon.
Tämä trilogia pitäisi ehdottomasti tehdä animaationa, jotta saataisiin oikeat ääninäyttelijät kehiin. Jos Harrison Ford ei ole Han Solo, minä en ala mitään.
Ongelmani: George Lucas. Kun tämä mies on jo onnistunut sössimään niin uuden trilogian, kuin hirvittävän Clone Wars -sarjan, ei voi muuta kuin olettaa, että jatketaan samaan malliin.
(Anteeksi, herra Lucas. Olet edelleen epäpyhä jumalani, kun olet luonut alkuperäisen trilogian, mutta ne muut... *syvä huokaus*)

1. Musta torni -saaga
Luin juuri päivän Keskisuomalaisesta, että Musta torni -elokuvasarja on pistetty jälleen kerran hyllylle. Ron Howardhan siellä taisi olla suunnittelemassa, että massiivisesta seitsenosaisesta kirjasarjasta tehtäisiin trilogia ja kahden tuotantokauden edestä tv-sarjaa. Tämä oli minulle uusi tieto.
Musta torni on niin valtava eeppinen saaga, että sen saaminen valkokankaalle tulee olemaan ikuisuusprojekti, joka tuskin ikinä toteutuu (ja jos King on kuollut ennen sitä, kuka esittää Kingiä?).
Ongelmani: tarvitaan visionäärinen ohjaaja, joka onnistuu saamaan koko tunnelman, tuskan ja valtavan kehityskertomuksen takaumineen toimimaan. (Miltä kuulostaisi kaksikko Darren Aronovsky ja Guillermo del Toro?)
Tarvitaan erittäin vahvat näyttelijät päärooleihin.
Tarvitaan erikoistehosteita, maskeerauksia ja ennen kaikkea näkemystä.

Ja pitäisi saada Clint Eastwood Rolandiksi.
Leffa olisi siis pitänyt tehdä melkein 50 vuotta sitten.
Damn.

Lopuksi bonus: Neverwhere.
En ole kyllä ihan varma haluaisinko loppujen lopuksi edes elokuvaa Neil Gaimanin loistavasta teoksesta. Jo pelkkä sarjakuva-adaptaation lukeminen tuntui välillä pahalta, kun oli kuvitellut hahmot ihan erinäköisiksi pienessä mielessään...

Ehkä jotkut näistä tulen joskus näkemään valkokankaalla, ehkä joudun vain kuvittelemaan ne mielessäni, kun luen kyseisiä teoksia uudelleen ja uudelleen.
Hobitti on kuitenkin mentävä katsomaan senkin uhalla, että seikkailukertomus on lässähtänyt liialliseksi taistelukuvaukseksi, kuten vähän pääsi käymään Tarun sormusten herrasta kohdalla.