Onnistuin jo lukion aikana kahden parhaan ystäväni kanssa tunkemaan itseni mukaan kaikkiin mahdollisiin projekteihin. Sitten oltiin helisemässä, kun ilmaisutaidon diplomin deadline ja Cabaret-esitykset osuivat juuri sopivasti koeviikolle. Silloin se tuntui paljolta, mutta ei se kuitenkaan ollut mitään verrattuna yliopistoon.
Deadlinet kummittelevat.
Maaliskuun alkuun mennessä pitäisi saada tämä NNCOREn referee-artikkelin ensimmäinen versio valmiiksi. Kirjoitin tänä aamuna siihen johdannon.
Toisen artikkelin deadline on ensikuun puolessavälissä. Sen (kaukaa viisaana) kirjoitin jo lähes valmiiksi viime vuoden puolella vapaana hetkenä.
Ensi viikonloppuna Turkuun Populaarikulttuurin tutkimuksen tohtoriohjelman ensimmäiseen seminaariin. Käänsin torstai-iltana tutkimussuunnitelmaani englanniksi (ensimmäistä kertaa) sitä varten. Sain sen ajoissa nettiin. Nyt pitäisi väsätä sen pohjalta esitelmä.
Prahan konferenssiesitelmä odottaa tekoaan.
NNCOREn artikkelin pohjalta pitäisi tehdä esitelmä Kristiansandin seminaariin.
Niin, ja sain sitten vielä lyhyen 16 tunnin opetustyönkin tähän oheen, eli ei kun opetusmateriaalia lykkäämään.
Onneksi saan kuitenkin pistää työt paussille apurahan turvin.
Mutta silti sitä aina välillä tulee mieleen: Milloin sitä oikein oppii? Joskus voisi suunnitella aikataulunsa paremmin ja miettiä, mitä oikein ehtii tehdä ilman, että stressaantuu liikaa.
Tai ehkä sitä sitten tulee toimittua paremmin pienen paineen alla.
Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että huhtikuu voisi olla huokaisun kuukausi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti