Populaarikulttuurin tutkimuksen tohtoriohjelma (PPCS) avattiin virallisesti viime perjantaina 17.2. Turun yliopistossa. Lähes me kaikki onnelliset, jotka olimme päässeet mukaan ohjelmaan, olimme paikalla, kun ohjelman vastuuhenkilö, professori Hannu Salmi, avasi tilaisuuden.
Siinä vaiheessa, kun hän kertoi, että ohjelmasta oli haaveiltu jo 90-luvun alkupuolella, tuli sellainen olo, että aivan sama, vaikkei rahoitusta tullutkaan - jo se, että minulla on etuoikeus osallistua tähän ohjelmaan, on niin valtava mahdollisuus, ettei paremmasta väliä.
Salmen puheen jälkeen populaarikulttuurin tutkimisesta puhui dosentti Kari Kallioniemi, jonka olin tavannut jo ensimmäisen kerran viime kesän PCA-kesäkoulussa. (Seuraava kesäkoulu on muuten kesäkuun alussa - jälleen Seilillä. Oi, kun kiinnostaisi.) Muun muassa Disney mainittiin kohteena, jonka tutkimista ei aiemmin katsottu oikein hyvällä akateemisissa piireissä.
Paneelillinen ohjelman johtokuntaa keskusteli myös omasta suhteestaan populaarikulttuuriin ja sen tutkimiseen. Täytyy sanoa, että varmasti tulee saamaan hyvää ohjausta myös sieltä suunnasta.
Meitä tohtoriopiskelijoita oli paikalla 15, ainakin yksi puuttui tietojeni mukaan, eli lähes koko ohjelmallinen aiheestaan innostuneita tutkijoita oli esittelemässä tutkimussuunnitelmaansa. Porukkaa oli siis niistä tietyistä valikoiduista oppiaineista Turun, Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistoista (meitä oli kaksi) sekä Åbo Akademista.
Kun aihepiirit liikkuivat katutaiteen, pelitutkimuksen, tatuointien, urheilumusiikin, girl powerin, deitti-ilmoitusten, Monty Pythonin ja tietenkin sarjakuvien välillä, ei voi muuta sanoa kuin että seminaari oli monipuolinen, mielenkiintoinen ja ihmiset olivat niin innostuneita omista aiheistaan. Ja pakkohan sitä on olla, jos meinaa väitöskirjaa työstää.
Perjantai-ilta tuntui melko pitkältä, kun kunnon ruokaa ei ollut varattu (tästä ainut miinus) ja saavuimme baariin, josta sai myös ruokaa, joskus kahdeksan aikaan illalla. Siinä vaiheessa oli melko nälkäinen ja väsynyt, joten seurustelu jäi hieman vähäiseksi. Edellisillan keikka tuntui kropassa, mutta en valita, koska se oli sen arvoinen.
Onneksi myös pari muuta kollegaani kannatta aikaista nukkumaanmenoa, joten lähdimme yhtä aikaa majapaikkaamme.
Oma esitykseni oli lauantaiaamuna. Puhuin ensimmäistä kertaa tutkimussuunnitelmastani englanniksi - koko seminaari oli luonnollisesti englanniksi - mikä oli hieman jännittävää. Varsinkin tutkimussuunnitelman kääntäminen. Koska aikataulu oli tiukka, keskityin lähinnä oman Ankkalinna-teoriani esittelyyn. Sainkin sitten hyviä vinkkejä teoriapuolelle luettavaksi ja kannustavia kommentteja.
Seuraava virallinen seminaari on näillä näkymin syyskuun alussa, mutta sitä ennen toivomus oli, että osallistuisimme mahdollisuuksien mukaan PCA:n kesäkouluun. Porukka oli aivan mahtavaa ja juttu lensi puolin ja toisin kaikesta tutkimukseen liittyvästi ja vähän sen ohikin. Toivottavasti seuraava tapaaminen on pian. Ehkä silloin en olisi niin väsynyt.
Iso kiitos Kimille kaikesta organisoinnista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti