Sarjakuvatutkijat kokoontuivat Kristiansandissa

NNCOREn ryhmä B eli intertekstuaalisuudesta kiinnostunut porukka kokoontui viime viikonloppuna 23.-24.3. Etelä-Norjan Kristiansandissa. Oma reissuni alkoi torstaina keskellä yötä, jolloin hyppäsin yöbussiin kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Hyvin minimaalisten yöunien ja Kööpenhaminan lentokentällä palloilun jälkeen päädyin puolenpäivän hujakoilla auringossa kylpevään Kristiansandiin, joka jo ensi näkemältä näytti uskomattoman kauniilta merenrantakaupungilta. Sen keskusta erottui jo lentokoneesta tiukan neliön muotoisena aivan meren rannassa. Myöhemmin kuulin, että ruutukaavaan rakennettu keskusta liittyy kaupungin vanhaan asemaan jonkinlaisena sotilastukikohtana - eli sotilaat pystyivät näin harjoittamaan paraatejaan. Tämän tiedon paikkansa pitävyyttä en pikaisella googletuksella pystynyt vahvistamaan.

Meitä Pohjoismaisia sarjakuvatutkijoita, (tai myös Pohjoismaisia sarjakuvia tutkivia tutkijoita) oli paikalla kahdeksan sekä yksi vierailija. Jo Kristiansandin pienellä lentokentällä törmäsin ensimmäisiin kollegoihini, tanskalaiseen Steeniin ja ruotsalaiseen Martiniin. Missattuamme bussin päädyimme jakamaan taksin (yhdessä muutaman turistin kanssa) ja saavuimme sitten hyvissä ajoin Yess!-hotelliin, josta NNCOREn päävastuuhenkilö Anne oli meille varannut huoneet. Pojat lähtivät tutustumaan kaupunkiin hetimiten, mutta minä päädyin ottamaan fiksut ja hyvin ansaitut torkut, jotten olisi illallisella nukahtanut pystyyn.

Ihana Outland osoitteessa Dronningens gate 19 eli aivan korttelin toisella puolella hotellistani katsoen.

Ennen kuudelta sovittua illallista päädyin kuitenkin seikkailemaan hieman keskustan alueella ja etsimään minulle niin paljon mainostetun Outland-nimisen kaupan, joka kuulemma oli pienehkö versio Englannin ihanuudesta, Forbidden Planetista. Useampi paikallinen norjalainen kollega oli siitä foorumillamme minulle maininnut, kun kyselin paikallista kirjakauppatilannetta, mutten arvanut päätyväni pieneen fanitaivaaseen.
Täytyy myös sanoa, että on hieman yllättävä tilanne ilmestyä aivan eri maassa aivan uuteen kauppaan ja hetken kuluttua alkaa kuunnella kaupan myyjän norjankielistä keskustelua keski-ikäisen miehen kanssa, mistä ymmärtää vain sanat "sarjakuva" ja "tutkimus", ja kun kääntyy katsomaan keskustelijoita, keski-ikäinen mies katsoo takaisin, osoittaa minua ja sanoo sitten myyjälle englanniksi: "Tässä on esimerkiksi Katja, hän on tullut myös tapaamiseemme."
Tässä vaiheessa selviää, että kyseinen henkilö on ryhmämme johtaja Michael, joka on professorina paikallisessa yliopistossa.
Hetken kuluttua toinen myyjä ilmestyy paikalle ja tuumaa "Oh, you're that girl from Finland?"
Nähtävästi paikkaa mainostanut Johan oli mainostanut myös minua koko kaupalle. Minulle piti kuulemma olla kiltti ja kyllähän he sitten olivatkin. Ehkä monopolirahan näköisten kruunujen ansiosta päädyin ostamaan pienen kasan kaikkea kivaa, kuten Game of Thrones -lasinalustasetin miehelle tuliaisiksi, Max Brooksin World War Z -pokkarin (myös miehelle), R2-D2 -minttupastilleja, Neil Gaimanin sarjakuvaromaanin The Book of Magic ja Suomesta loppuunmyydyn J. K. Rowlingin Fantastic Beasts and Where to Find Them -kirjan.

Perjantai-illan loppu menikin ensimmäisessä epävirallisessa tapaamisessa, joka järjestettiin paikallisessa irkkubaarissa. Ruoka oli hyvää (vaikka olivatkin unohtaneet pekonit club sandwichistäni, mistä seurasi hieno keskustelu) ja seura sitäkin parempaa, kun tapasin loputkin paikalle päässeistä kollegoistani.

Universitet i Agder

Virallinen ohjelma ja itse seminaari alkoi lauantaiaamuna puoli kymmeneltä Universitet i Agderissa. Valtavan session, jossa jokainen sai huikeat 40 minuuttia aikaa esitellä työnsä ja puhua tutkimuksestaan, sekä kuulla asiantuntevia kommentteja, katkaisi ainoastaan picnichenkinen lounastauko, joten iltapäivällä olo oli melko uupunut. Mutta aiheet Transmetropolitanista Fun Homeen ja manga-Shakespearesta Swamp Thingiin pitivät kyllä mainiosti hereillä. Tulipa taas hyviä esimerkkejä sarjakuvista, joihin pitäisi tutustua, kuten grafiikaltaan uskomattoman kaunis Kabuki.
Itse puhuin mahdollisesta referee-artikkelistani "'Shades of Conan Doyle! A lost world!' Fantasy and intertextuality in Don Rosa's 'Escape from Forbidden Valley'", jossa erittelin Rosan hyväkseen käyttämää kadonneen maailman teemaa ja erinäisiä intertekstuaalisia kytköksiä luonnollisesti niin Barksiin kuin King Kongiinkin ja jopa Conan Doyleen. Palaute oli innostunutta ja nolostuin kyllä ihan täysin, kun minulle kerrottiin, että he olivat tykänneet paperistani eniten. Sen parhaudesta olen kyllä eri mieltä, mutta ainakin se käsitteli intertekstuaalisuutta hyvin laajasti. Sain nolona sönkötettyä melkoisen epäselviä kiitoksen sanoja tästä kunniasta, joka piti sitten mainostaa kaikille osanottajille illalla ravintolassa.
Ja olipa muuten hieno kolmen ruokalajin illallinen, ei voi muuta sanoa.
Keskustelunaiheet liikkuivat sarjakuvista yliopistomaailmaan ja maiden (ja kielten) eroavaisuuksiin. Etsimme, löysimme ja kumosimme sekä vahvistimme keskinäisiä stereotypioita ja järkytin Steeniä kertomalla Suomen yliopistojen tilasta uuden yliopistolain myötä. Norjalaisia Johania ja Helgeä puolestaan järkytin kertomalla Suomen kirkollisverosta - tosin taisin muistella veroprosentin päin honkia.
Niin, ja kun menin sitten avaamaan suuni ruotsiksi, niin kylläpä muuten sain naurut osakseni: suomalainen aksenttini oli kuulemma aivan hirveä.
(Eipä sillä, että olisin uskaltanut sönköttää sitä laulavaa riikinruotsia, vaikka sillä aina kotona pelleilenkin, silloin ne vasta olisivat tuoleiltaan tippuneet.)

Ryhmä B illallisella: Johan, Svenn-Arve, Helge, Martin, Bjarne vasemmalla; Steen, (minun tyhjä paikkani,) Maheen, Michael oikealla.

Sunnuntaina porukka hajaantui hiljalleen eri suuntiinsa. Minä ja Maheen (joka on tehnyt tutkimusta suomalaisesta sarjakuvasta!) teimme pienen kävelyretken yliopistolle ja takaisin, söimme lounasta ja päädyimme lopulta yhdessä lentokentälle odottelemaan lentojamme - hän Amsterdamin kautta Saksaan, ja minä Oslon kautta Helsinkiin.
Kotona oltiinkin sitten sunnuntai-maanantai-välisenä yönä puoli neljältä. Olipas taas reissua, mutta kyllä kannatti! Seuraava NNCOREn isompi tapaaminen onkin ensi vuonna Helsingissä.

In case anyone of you in question (and in the photo!) has tried to read the whole post, I can summarize a bit: The seminar meeting in Kristiansand was one of the best meetings of my scholar life so far. It was a pleasure to meet you all and I'm looking forward to exchange some ideas or have all sorts of crazy talk about the stereotypes in the Nordic countries - you must have read Humon's Scandinavia and the World webcomics? (Lucky you I didn't have my knife with me when you laughed at my Swedish accent!)
I hope to meet you all in Helsinki in 2013!

Missä mennään ja mitä tuli hankittua?

Nyt kun reissut on reissattu vähäksi aikaa, voisi pistää pystyyn pienen päivityksen siitä, missä mennään näin tutkimukselliselta kannalta.

Viime viikonloppu meni siis Norjan Kristiansandissa, josta seuraa oma päivityksensä myöhemmin. Nyt ajattelin pysyä ihan kotimaassa ainakin syksyyn saakka - siitä eteenpäin en voikaan luvata vielä mitään, koska ainakin yksi abstrakti on lähtenyt Lissabonissa pidettävään fantasia ja science fiction -konferenssiin ja yritän myös päästä taas Oxfordiin Villains & Villainy -konferenssiin.
Kuukauden päästä olisi tarkoitus pitää seminaariesitelmä ihan tutussa ja turvallisessa tutkijaseminaarissa ja esitellä NNCOREn seminaarissa pitämäni artikkeli hieman paremmassa kuosissa.

Iloisia uutisia tuli myös sähköpostitse, sillä sain laitokselta matka-apurahan, joka kattaa Norjan reissun kulut. Jej! Vielä, kun saisi Prahankin kulut katettua, niin helpottaisi hieman elämää.
Tästä huolimatta menin sitten tilaamaan itselleni a) setin käyntikortteja, joista olen haaveillut jo melko pitkään, ja b) aikamoisen kasan sarjakuvalehtiä Mile High Comicsilta. Kyseessä oli tietenkin pino Uncle Scrooge - ja Walt Disney's Comics and Stories - lehtiä, jotka sisältävät olennaisia Rosa-tarinoita. Meinasi vaan tulla sätky ja hetkellinen paniikki, kun sähköpostiviesti ilmoitti, että tilaustani ei voida käsitellä. Enkö saisi vieläkään haluamiani sarjakuvia?
Tajusin kuitenkin heti, että olin maksanut tilauksen visalla, joka oli konferenssireissuni ja maksettujen lentolippujen tähden vinkunut itsensä läkähdyksiin. Kun maksoin laskun pois jaloista, sain heti tilausvahvistuksenkin. Nyt sitä vain odotellaan sarjakuvia, joita pistin tilaukseen alun perin reilun sadan dollarin edestä, mutta tarjouksena oli 20% ale ja kun koko summan sitten käänsi euroiksi, ei noin 65€ 13:sta sarjakuvasta ole paha hinta - varsinkin, kun joukossa on muutama aivan uutukainen kappale ja pari vähän harvinaisempaa tapausta.
Kaikkea haluamaani en tietenkään saanut, joten odotellaan ja katsellaan ja pistetään toinen tilaus myöhemmin.

Tässä ohessa voisin myös mainita, että tulin myös piipahtaneeksi loistavassa Goodfellows-sarjakuvakaupassa ennen Prahaan lähtöä. Mies sai synttärilahjaksi Giger's Alien-teoksen, mutta nämä tarttuivat mukaan lähdemateriaaliksi:

Kyseessä on siis Uncle Scrooge -lehden numerot 325, 328 ja 334, jotka sisältävät tarinat "The Beagle Boys vs. the Money Bin" ("Talonkokoinen vastustaja"), "Forget it!" ("Unohda koko juttu!") ja tietenkin "The Quest for Kalevala" ("Sammon salaisuus"), kuten kuvasta voi päätellä. Oli siellä muitakin Rosaa sisältäviä lehtiä, mutta koska apuraha ei ihan vielä ollut tilillä, en uskaltanut panostaa enempää. Palaan tämänkin suhteen asiaan varmaan viimeistään Helsingin kirjamessujen aikaan. Hintaa lehdillä olikin hulppeat 10€ / kpl, mikä oli melko tyyristä verrattuna joihinkin Mile High Comicsin hintoihin, mutta nämä ovat upouusia ja (yllättäen) pirskatin hankalia saada Suomesta.
Mutta: tutkimuskirjallisuuden voi vähentää verotuksessa.

Tällä hetkellä pahin kiirus ja härdelli on ohi. Tarkoitus olisi nyt pistää pystyyn ehdotukset Prahan konferenssipapereista, jotka ansaitsisivat laajemman käsittelyn oikeassa julkaisussa. Myös oman paperini e-kirjaversio täytyy viimeistellä ensi kuun puoliväliin mennessä. Odottelen myös kauhulla, minkälaista palautetta referee-artikkelistani tulee ja yritän metsästää Gérald Genetten Palimpsests-teosta.
Lukemista odottaa myös pari Disney-kirjaa ja sarjakuvatutkimus-opusta.

Ensi viikon olen luvannut itselleni lomaksi. Käytännössä se tarkoittaa sitä, etten tee ja yritän myös olla ajattelematta mitään tutkimukseen liittyvää. Opetushommat pitää tietenkin hoitaa pois alta, mutta muuten viikko tulee pyhittymään laatukirjallisuudelle (lukaisenpa vaihteeksi taas kaikki Potterit), laatuelokuville (katsellaan, missä kohdassa taas mennään hullun projektin "katsotaan kaikki hyllyssä olevat elokuvat läpi aakkosjärjestyksessä" kanssa), tv-sarjoille (Supernatural S7, Bones S3 ja Buffy S5 tämän hetken katsontalistalla) ja tietenkin peleille (jospa sen hiivatin mecha-äijän saisi tapettua Escape from Butcher's Baysta tai pääsisi hieman eteenpäin Majora's Maskissa. Guitar Herotakin voisi vähän näppäillä.).

Lomasta huolimatta tulen päivittämään blogia eteenpäin muissa asioissa.
Luvassa on ainakin kuvaus NNCOREn seminaarista Kristiansandissa, vihoviimeinen avautuminen Twilightista, Jyväskylän kirjamessujen ja koko kuukauden kirjasaldo sekä lempitaiteilijani numero 4 eli suuri surrealisti.

Helmikuun kirjaostoksia - hieman myöhässä hyllytettynä

Tajusinpa tässä juuri, etten olekaan listannut niitä muutamia kirjoja, joika viime kuussa tuli hyllyyn kerättyä Vanhan Kirjan Talven ostosten lisäksi. Joten korjataan se virhe nyt ensin pois alta, kun pitäisi jossain vaiheessa vielä ehtiä avautua vihoviimeisestä Twilightistakin... sitten sekin kokemus on poissa jaloista.
Koska en muista, missä järjestyksessä nämä on ostettu, heitetään koko setti sitten kehiin aakkosjärjestyksessä ja omien hyllytysten mukaan.

Tampereen Akateemisesta lähdin hakemaan Sir Arthur Conan Doylen Kadonnutta maailmaa englanniksi ja kyllähän sieltä sellainen löytyikin. The Lost World & Other Stories oli hillittömän halpa, mutta syynä oli tietenkin se, että se on pokkariversio. Eipä siinä, pääasia on se, että sain yhden lähdekirjan lisää väitöskirjaa ja artikkeliani ajatellen.
Samalta reissulta mukaan tarttui myös H. P. Lovecraftin Eldrich Tales. Miscellany of the Macabre -kokoelma. Pokkaripainos tämäkin, mutta kovakantisena hintaa olisi varmaan ollutkin lähemmäs viisikymppiä, joten parempi näin. Kyllä jokaisella itseään kunnioittavalla fantasia-, kauhu- ja Cthulhu-fanilla nyt pitää Lovecraftia olla hyllyssä.
(Siitä muuten tietää, että on pyörinyt liian pitkään Lovecraftin tarinamaailmassa, kun sana 'shibboleth' alkaa kuulostaa muinaiselta jumalalta, joka odottaa meren pohjassa hetkeä, jolloin tähdet ovat oikeassa asennossa.)

Antikvariaatti Makedoniasta mukaan lähti hieman fantsua. Dragonlance-kokoelmamme täydentyi kovakantisella kirjalla Soturiveljet, ja oma Tähtien sota -saagani Pimeyden oppipojalla. Nyt on myös koko Kevin J. Andersonin Jediakatemia-trilogia täydellinen.
Samasta paikasta pongasin myös Alan Mooren Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liigan osan 2.

Tässä kuussa kirjoja en ole vielä hirveästi hamstrannut, mutta onhan tässä vielä Jyväskylän kirjamessutkin ensi viikolla... Pitääkin jo alkaa tehdä ostoslistaa sitä varten.

Katja ja Bombi Prahassa

 Kadun puoleinen sisäänkäynti Michna Palaceen.

Maaliskuun puoliväli tarkoitti tänäkin vuonna Interdisciplinary.netin konferenssia Prahassa. Yhdistetyt teemat Perspectives of Evil and Wicked & Urban Fantasies: Magic and the Supernatural toivat yhteen reilun parikymmentä eri tieteenalojen tutkijaa, joita yhdisti kiinnostus pahuuteen ja yliluonnolliseen. Konferenssi järjestettiin tänä vuonna Prahan "pienellä puolella" (Malá Strana) sijaitsevassa barokkiaikaisessa Micha Palacessa, joka oli valtavan tyylikäs, mutta sisältä melkein kylmä paikka - inhottavaa istua sisällä yhdeksästä viiteen melkein palelemassa, kun ulkona aurinko paistaa ja on miltei parikymmentä astetta lämmintä.
Konferenssi kesti torstaista lauantai-iltaan (15.-17.3.) ja sisälsi useita paneeleja, jotka käsittelivät pahuuden ja yliluonnollisuuden eri aspekteja niin kirjallisuudessa kuin historiassa. Tämän vuoden esitystarjonta ei valitettavasti ollut niin mielenkiintoista kuin viime vuonna, mutta kyllä sieltä muutamia helmiä joukosta erottui.

Useiden ihmisten jäätyä pois ohjelma muuttui koko ajan, mikä oli toisaalta ihan hyväkin asia: alun perin kaksi sessiota oli jaettu a- ja b-osioihin, mutta puuttuvien esitysten takia loppujen lopuksi kaikki pääsivät näkemään ja kuulemaan kaikkien paperit. Tämä taas on ID-netin teeman, eli keskinäisen keskustelun ja papereiden yhtymäkohtien takia olennaista. Ja tietenkin: nyt kaikki sitten pääsivät kuulemaan myös oman puheeni, eivätkä joutuneet päättämään kahden eri session väliltä.

Puhuin siis Bombi-zombista otsikolla "Not Brains, Just Voodoo. A Zombie in Disney's Donald Duck Comics." Esitys piti alun perin olla vihoviimeinen paperi perjantai-iltana, mutta samana aamuna selvisikin, että se oli sitten siirretty lauantaiaamuun kello yhdeksäksi, mikä oli oikeastaan erittäin hyvä ratkaisu. Vaikka esitys meinasikin kusta ihan täysin projektorin (se toimi ensin ihan hyvin, mutta päätti sitten katkaista yhteyden läppäriini) ja hirveän äänen tärinän takia, sain kuitenkin vedettyä shown kunnialla läpi - kun se projektorikin sitten suostui näyttämään ihanan zombi-kuvia täynnä olleen PP-esitykseni (jota ID.netin tyypit siis vihaavat).Ainut asia, mikä jäi kaivertamaan, oli se, että onnistuin puhumaan aivan puuta heinää yhteen kysymykseen vastatessani. Kun sitten tajusin mokani (suomalaisen kollegani Mikon avustuksella), sain selvitettyä tilanteen kysyjälle esitykseni jälkeen - muille väärä vastaukseni kuitenkin jäi tietoon, mikä sieppaa ihan hirveästi. Pitää varmaan laittaa sähköpostilistalle selvitys asiasta. (Kyse on siis aikajatkumosta Barks-Rosa-linjalla, eli mitä Bombille loppujen lopuksi tapahtuu.)

Sain ihan mielettömän hyvää palautetta paperistani ja ihmiset tulivat jälkikäteen nykimään hihasta ja sanomaan erikseen, miten mielenkiintoinen esitykseni oli. Eräskin amerikkalainen professori sanoi, että jos hän jotain oppi tästä konferenssista, oli se, että suomalaiset ovat hulluina Aku Ankkaan. Tämän seikan hän myös kirjoitti Facebookiinsa, mikä oli kuulemma herättänyt paljon keskustelua.
...Tulin siis maininneeksi hieman faktoja suomalaisista ja Aku Ankan lukemisesta.
Ylipäätään voi sanoa, että konferenssi on onnistunut, jos on saanut tai antanut jollekin toiselle vähintään yhden lähdekirjan tutkimusta varten, saanut mukaansa vähintään yhden käyntikortin ja luvannut lähettää jollekin esitysmateriaalinsa.
Eipä tässä voi muuta kommentoida kuin että mielettömän ihania ihmisiä.

Prahassa tuli palloiltua lähinnä Malá Stranassa ja vanhan kaupungin puolella. Onnistuin siis pongaamaan suomalaisen kollegani Mikon jo Helsingin lentokentältä. Olimme tavanneet toisemme ensimmäisen kerran syksyllä 2010 ID.netin konferenssissa Villains & Villainy, ja päädyimme verkostoitumisen lisäksi jauhamaan suomeksi kaikkea mahdollista elokuvista roolipeleihin ja tietenkin Don Rosaan.

 Astronominen kello Prahan vanhan kaupungin aukealla.

Reissusta muuten voisi sanoa sen verran, että ruoka oli hyvää ja Suomen hintoihin nähden melko halpaa. Illalla ruokailu meni aina lähes seitsemään, kun konferenssista päästiin pois ja kokoonnuttiin johonkin etsimään sopivaa ruokailupaikkaa. Ostoksilla ei oikein ehtinyt käydä, mutta skippasimme sitten törkeästi yhden session lauantaina, jotta pääsimme metsästämään yhtä tiettyä divaria - jota ei sitten tietenkään löytynyt mistään. Noh, Franz Kafkan mukaan nimetystä kirjakaupasta piti sitten ostaa Kafkan kuuluisa The Metamorphosis ja postikortteja kotiin. Harkitsin myös ostavani jostain krääsäkaupasta pienen kopion kuuluisasta vanhan kaupungin astronomisesta kellosta, mutta jäipä sitten ostamatta. Lauantai-iltana sitten näin sen, mitä olisin halunnut ostaa, mutta enpä enää ehtinyt. Nimittäin pienen söpön golem-patsaan.
 (Niin, golemin taruhan on saanut alkunsa Prahasta, joten olentoon liittyvät matkamuistot olisivat erittäin loogisia - ja näin vaan sen yhden liikkeen, jonka ikkunassa oli ihania chibi-golemeja.)
Ensi vuonna sitten.
Lupasin monille palata takaisin Prahaan myös ensi vuonna, tietenkin sillä varauksella, jos abstraktini hyväksytään. Mutta ennusmerkit ovat hyvät: kun kävelimme Kaarlensillalla, kävin koskettamassa pyhän Johannes Nepomukin patsaan jalustassa olevaa koiran reliefiä. Koira symbolisoi tietenkin uskollisuutta, mikä tarkoittaa sitä, että matkailija palaa Prahaan myös ensi vuonna.

Pyhän Johannes Nepomukin patsaalla.

Bombi-zombia käsittelevä e-kirja-artikkelini julkaistaan varmaan suurin piirtein kesällä. Netistä löytyy myös ID.netin sivuilta koko konferenssiohjelma ja luonnosversio puheestani, mutta pistän tänne linkin, kunhan virallinen teksti on valmis. Ehkä Bombista pidettiin jopa niin paljon, että saisin väsättyä laajemman artikkelin tulevaan kirjajulkaisuun.

Before I die... eli nörttitytön hassut haaveet

Kun on olemassa näitä kaiken maailman opuksia asioista, joita tulisi tehdä tai kokea ennen kuolemaansa, ajattelin tehdä itsekin asiasta jonkinmoisen listan. Eli missä haluan käydä, mitä tehdä ja mitä kokea ennen kuin alan olla sen verran vanha mummo, että sängyn ja vessan välillä ravaaminen alkaa tehdä tiukkaa. Kyseessä on siis lista niin sanotusti vähän "nörtihköistä" asioista, joita niin sanotusti "normaalihkommat" ihmiset eivät ihan täysin tajuaisi.
Nämä eivät ole missään parhausjärjestyksessä ja oletettavasti olen unohtanut jotain tuiki tärkeää, jonka saatan lisätä myöhemmin.

Paikat, joissa on pakko päästä käymään:

1) Hobittila. Tai se, mitä Hobittilasta on jäänyt jäljelle Taru sormusten herrasta - ja Hobitti -elokuvien kuvausten jälkeen. Uusi-Seelanti on muutenkin maa, jonne pitäisi päästä, eikä vähintään sen tähden, että LotR.

2) Studio Ghiblin museo. Kaveri on tällä hetkellä vaihdossa Japanissa ja fiksuna nörttinä kävi täällä. Mitä tästä nyt muuta voi sanoa kuin STUDIO GHIBLI! Watashi wa Totoro ga suki desu! KAWAII! (Niin, on ne muutkin elokuvat ihania.) Miyazaki on nero. (Anteeksi mahdollisista kielioppivirheistä. Japanin opiskelustani on muutama vuosi aikaa.

3) Giger-museo. Tämän jo mainitsinkin Giger-postauksessani. Upea taiteilija, häiritsevän hieno tuotanto. Fanitan.

4) Legoland. Iih, Legoja! Jos saa viettää iltansa kasaamalla Lego Star Wars TIE-fighteria ja pitää sitä onnistuneena iltana, on joskus pakko päästä Tanskaan ja Legolandiaan. Kyllä lähemmäs kolmekymppisetkin (naiset) voivat rakastaa Legoja. Tai no siis erityisesti jos ne liittyvät Tähtien sotaan, köh köh.

5) Pariisi. Kokonaisuudessaan ja uudestaan. Ei pelkästään kielen ja kulttuurin ja Notre Damen, vaan myös katakombien ja hautausmaiden tähden. Viimeksi hotellini oli aivan lähellä Père Lachaisen hautausmaata, enkä sitten tullut lähteneeksi sinne. Mitä jostain Jim Morrisonista, mutta kun selvisi, että Oscar Wilde on haudattuna sinne! Silloin harmitti. Paris, je t'aime.

6) Stonehenge. Ennen kuin se murtuu ja hajoaa. Haluaisin päästä edes vilkaisemaan kivipaasien mystiikkaa.

7) Disneyland / Disney World / Euro Disney. Ihan sama, mikä näistä, kunhan se on Disneyn huvipuisto. Disney-tutkijana ja jonkin asteen keräilijänä ja fanina must-kohde. Varsinkin se piraattiosio.

8) Harry Potter -huvipuisto. Skotlantilainen kollegaystäväni kävi juuri täällä. Se on Orlandossa ja tahdon sinne. Haluan syödä jokamaunrakeita, maistaa kermakaljaa ja hipsiä Tylypahkan käytävillä Korpinkynnen kaavussa. Miksi minä en saanut kirjettä 11-vuotiaana?

9) Skywalker Ranch. Ehkä Lucas antaisi fanille ihan pienen kierroksen, vaikka se ei huvipuisto olekaan?


Tapahtumat, joihin pitää päästä osallistumaan:

1) Comic Con. Ei vaadi selityksiä.

2) ICFA - International Conference on the Fantastic in the Arts. Suurin ja arvostetuin fantsukonferenssi järjestetään vuosittain Orlandossa. Saisi lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Tänne kun pääsisi puhumaan, niin elämä näyttäisi heti paremmalta.

3) Rammsteinin konsertti. Spektaakkeli, joka vielä odottaa näkemistään. Ich Will!

4) Keskiaikaiset markkinat. Tai jokin muu vastaava tilaisuus. Näitä taidetaan järjestää jossain päin Suomeakin.


Muita hassuja haaveita:

1) Aidolla, oikealla purjelaivalla seilaaminen. Merisairauden uhalla.

2) Valaiden kanssa uiminen.

3) Top Gear -radan läpi ajaminen. Tämä olisi ihanaa! Sisäinen rallikuskini rakastaisi pientä kaasuttelua Stigin opastuksella.

4) Norjan rannikko asuntoautolla kiertäen. Ja hyvässä seurassa tietenkin.

Jotain tärkeää unohtui taatusti. Nyt en tietenkään keksi, mitä.

Perjantaina Paviljongissa Nightwish

Joulukuun soundtrackinä toimi ehdottomasti Nightwishin Imaginaerum, jota tuli kuunneltua jatkosoitolla koko ajan, missä tahansa tulikin liikuttua.
Taipaleeni Nightwishin kanssa alkoi joskus yläasteen ja lukion taitteessa, kun rakkaan ystäväni isoveli kuskasi minua ja tätä ystävääni näytelmäharjoituksiin. Autossa soi lähes joka kerta Nightwish. Pikkuhiljaa siinä sitten epäluuloinen suhtautuminen muuttui myönteiseksi ja kääntyikin sitten sen sortin tykkäämiseksi, että ystäväni ostivat minulle lahjaksi Wishmaster-albumin (ja siihen aikaan levyt olivat kalliimpia, joten kyseessä oli melkoinen lahja teinitytöiltä toiselle).

Nighwish-faniuteni on kestänyt nyt jo melkein puolet elämästäni, vaikka musiikkimakuni onkin muuttunut ja kuuntelen eri bändejä hyvin kausittaisesti. Ilmoitus Tarja Turusen pois potkimisesta yllätti, mutta minun maailmani ei kuitenkaan kaatunut siihen. Syynä oli tietenkin se, että minulle Tarja ei ole koskaan ollut yhtä kuin Nightwish.
Tuomas Holopainen on Nightwish.

Olen nähnyt Nighwishin livenä niin Joensuun Ilosaarirockissa kuin Joensuun Areenallakin, viimeksi 2007. Kun Imaginaerum-kiertueaikataulu tuli ilmi, oli pakko pistää viimeiset joululahjarahat keikkalippuun ja suunnata viettämään perjantai-ilta Paviljongissa hyvän musiikin merkeissä. Keskisuomalainen lupaili spektaakkelia ja spektaakkelihan se olikin. Putoava esirippu, mini-ilotulitus, pyroefektit ja Tuomaksen "urkupilleistä" puhkuvat tulenlieskat lämmittivät hyvän matkaa eturivistä taaksepäin.
Kun innokkaimmat jonottajat olivat olleet paikalla jo hyvin aamusta asti, me kaverin kanssa ilmestyimme valtavan yleisömassan sekaan huomattavasti maltillisemmin - juuri kun lämppärinä toiminut Poisonblack lopetteli omaa esitystään.
Sekaan mahtui, joten nautimme lähes kahden tunnin mittaisesta showsta rauhassa lavan oikeassa reunassa, missä oli hyvin tilaa jammailla, eikä ihmispaljous ahdistanut niin paljoa.

Setti perustui vahvasti Imaginaerum-albumille, jonka aloituskappale Taikatalvi aloitti myös koko keikan, mistä ensimmäinen single Storytime polkaisi menon sopivasti käyntiin. Myös sellaiset hienoudet kuten Ghost River, I Want My Tears Back, Scaretale, Last Ride of the Day, Song of Myself ja hämmentävä (mutta tavallaan aika tyylikäs) jazz-kappale Slow, Love, Slow kuuluivat ohjelmistoon. Erityisesti odotin Scaretalea, jossa Anette pääsi kikkailemaan äänellään valtavan hienosti.
Levyn Tim Burton & Danny Elfman -vaikutukset ovat vähemmänkin musikaaliselle ilmiselviä.

Edelliseltä levyltä oikeuksiin pääsi Marcon vetämä The Islander, massiivinen The Poet and the Pendulum, Amaranth (jonka nykyisin kuulen vain niillä väärillä lyriikoilla) sekä hieno instrumentaali Last of the Wilds. Kahden uusimman levyn lisäksi listoille oli sovitettu myös vanhaa tuotantoa: I Wish I Had an Angel toimii edelleen, kuten myös Nemo, josta oli tehty mainiosti toimiva hitaampi versio. Over the Hills and Far Away -coveri pisti Nevalaisen rummut koville. Mukaan oli päässyt yllättävä Planet Hell, mutta myös vanha Dead to the World, mikä oli erittäin positiivinen lisä settiin.
Ja soihan keikalla myös Finlandia.

Mitään valittamisen aihetta ei oikeastaan jäänyt. Vaikka Slow, Love, Slow on valitettavasti se kappale, jonka aina skippaan levyä kuunnellessani, se oli kuitenkin tyylikäs veto.
Uudelta levyltä jäin kaipaamaan ainoastaan Rest Calmia. Myös jokin Nightwishin alkupään tuotannosta otettu kappale olisi ollut hieno kuulla uutena sovituksena.

Keikan jälkeen on todettava, että Anetten ääni toimii livenä. Se ei ole samanlainen kuin Tarjalla, enkä minä halua verratakaan näitä solisteja toisiinsa, koska kyseessä on kaksi niin erilaista taiteilijaa. Tarjan lauluääni oli se, miksi bändi kiinnosti alkuaikoinaan - yhdistää heviä ja klassista laulua toisiinsa, mutta bändienkin tyyli kehittyy. Onko suunta nyt hyvä vai huono, siihen minulla ei ole mielipidettä. Pidän kuitenkin uudesta levystä aivan valtavasti.
Se on myös kommentoitava, että Tarjan pukeutumistyyli oli uskomattoman hieno, mutta hänellä olikin stylisti. Siihen Anetella on vielä matkaa.
Mutta Anetten englannin ääntämys on selkeästi parempi. (Kuunnelkaa vaikka Sleeping Sunin uusintaversio. Auts.)
Nightwishin edellinen levy oli tehty silloin, kun uusi laulaja oli vielä hakusessa. Vasta Imaginaerum päästi Anetten äänen oikeuksiinsa (edelleen: Scaretale ja "burning farms and squeeling pigs" -kohta... ah.)

Ainut asia, joka oikeasti harmitti, oli se, että olimme väärällä puolella lavaa.
Kun se Tuomas oli siellä toisella puolella.

Kuvat jäi ottamatta, kun unohdin tarkastaa kameran pattereiden tilan ennen lähtöä. Mutta eipä siinä olisi hirveästi halunnutkaan keskittyä kuvien räpsimiseen. :)

P.S. Oih, se säkkipillimies Troy kruunasi muuten kaiken. Erityisesti I Want My Tears Back -kappale on vain niin... tanssittava. Pitäisi olla tartan-kankaasta tehty hame ja valtava nummi taustalla.

Kolmen kuukauden tutkijaelämä alkoi

Viimeinen työpäivä takana, työtila yliopistolla ja ensimmäinen opetuskeikka ohi. Ehkä se elämä tästä vielä lähtee siihen suuntaan, mihin pitääkin.

Kolmen kuukauden apuraha napsahtaa tilille ensi viikolla juuri sopivasti ennen Prahan keikkaa. Sitä ennen odotellaan viimeistä palkkaa, jotta saa hoidettua kaikki käytännön asiat ennen lähtöä. Esimerkiksi pitää ostaa matkalaukkuun uusi lukko - sellainen, jonka saa avattua rikkomatta sitä. Jostain syystä lentokenttävirkailijat Madridissa päättivät viime marraskuussa, että laukkuni on epäilyttävä ja se on avattava.
Lieneekö sitten johtunut siitä Batman-logosta, jonka siihen olin ommellut.
Lukkohan siinä sitten oli heitetty ties mihin ja Alcalán konferenssista saatu yliopiston olkalaukku oli kadonnut  virkailijoiden jäljiltä. Mitään tärkeää ei ollut hävinnyt, mutta kyllähän tuo nyt ottaa päähän.

Nyt muuten on tullut reissattua sen verran, että osaa jo käyttäytyäkin lentokentän turvatarkastuksissa: eli riisua pois kaiken ylimääräisen, kuten kengät ja vyön. Sanotaan, että kun kerran on joutunut Brysselin kentällä sivuun viereiseen pikkukoppiin tutkittavaksi sen tähden, että maihareissa on teräskärjet, alkaa oppia heittämään ne suosiolla läpivalaisuhihnalle...

Kiirettä pitää tällä hetkellä muutenkin kuin vain matkajärjestelyissä.
Alcalán konferenssiartikkelin deadline on ensi viikolla ja minä yritän (kerrankin!) venyttää ja vanuttaa sitä pahuksen paperia sinne noin 6000 sanaan. Yleensä ongelma on päinvastainen.
Sen lisäksi Prahan esitelmä pitäisi viimeistellä Powerpointiksi (ja ah, kun ne ID-netin tyypit vihaavat Powerpointteja!) ja tulostella siitä parisenkymmentä kappaletta monisteita kuulijoille, jos tekniikka päättää vihata minua.
Sitten on tietenkin tuo pieni opetushomma, eli tieteellisen kirjoittamisen valmennusta korkeakouluun pyrkiville. Siinä meneekin sitten aikaa, kun valmistelee opetusmateriaalin ja korjaa reilun parinkymmenen ihmisen tekstejä. Mutta ainakin se on oman alan töitä, joten en valita. Kaikkea muuta. Kielipoliisi minussa pääsee taas vauhtiin, mutta tällä kertaa punakynän sijasta viuhuu pinkkikynä.

Ihana referee-artikkelini "Fantasy and intertextuality in Don Rosa's comic 'Escape from Forbidden Valley'" on myös lähtenyt tarkastettavaksi. Olin siitä jopa hieman ylpeä.
(Niille, jotka eivät tiedä: referee-artikkeli menee siis ennen julkaisuaan yleensä parille riippumattomalle tarkastajalle, jotka antavat tekstistä kommenttinsa kirjoittajalle. Kirjoittaja muokkaa artikkelin ohjeiden mukaan ja sitten teksti menee julkaisuun - jos se siis on hyvä. Kommentteja saatetaan myös antaa useampaan otteeseen.)
Siihen liittyen kertyikin pieni stressi, erityisesti sen takia, koska kyseessä oli ensimmäinen referee-artikkelini ja teoriapohjani intertekstuaalisuudesta oli vielä hieman hatara. Sapiskaa tulee muuten ainakin siitä, etten käyttänyt alkuperäisiä lähteitä. Mutta ei voi mitään, kiireessä en ehtinyt hankkia Genetten Palimpsests ja Paratexts -teoksia mistään. Jostain kumman syystä yliopiston kirjastosta ei löytynyt kumpaakaan englanniksi. Toinen oli saksaksi, mutta minun saksani on Rammstein-saksaa, joten se nyt ei ihan auta.
Tästä artikkelista väännän sitten esitelmän Kristiansandin seminaariin parin viikon päästä.

Vielä on hieman käytännön asioita hoidettavana yliopistolla, ennen kuin tutkijan elämä pääsee oikeasti käyntiin. Mutta kun on avaimet, työpiste ja jostain tipahtaa se kopiokortti, niin elämä jo hymyilee hieman.

Työpiste tosin kaipaa hieman piristystä. Ehkä muutaman ankkakuvan.

Lempitaitelijani osa 3: H. R. Giger

Ensikosketukseni H. R. Gigeriin (1940-) sain muistaakseni syksyllä 2002, jolloin tapasin ensimmäistä kertaa nykyisen hyvän ystäväni. Hänen huoneensa seinillä oli lukuisia hämmentäviä ja kiinnostavia kuvia, jotka myöhemmin paljastuivat H. R. Gigerin taiteeksi.

Gigerin taidetta kuvataan yleisesti termillä "biomekaaninen". Hän yhdistää mekaanisia koneita ihmisiin ja luo hybridejä, jotka ovat joidenkin mielestä häiritseviä. Hän on ottanut inspiraatiota mm. Salvador Dalín surrealistisesta taiteesta. Unista on kuitenkin tullut painajaisia ja Gigerin kuvasto onkin synkkää, jopa satanistiseksi kuvailtua ja hyvin seksuaalista.
Gigerin ensimmäinen julkaisu oli Necronomicon vuonna 1977. Tämä innosti ohjaaja Ridley Scottin ottamaan taiteilijaan yhteyttä ja näin sai alkunsa Gigerin tunnetuin luomus, Alien - kahdeksas matkustaja -elokuvassa nähty alien. Giger sai työstään Oscar-palkinnon.

Gigerin Alien löytyy olohuoneemme seinältä yhdessä Birth Machinen kanssa.

Giger on myös ollut mukana elokuvissa Alien3, Poltergeist ja Species - Peto, joihin hän on suunnitellut painajaismaisia olentojaan. Tunnetuin tekemättä jäänyt elokuva on Frank Herbertin kirjasarjasta Dyyni, johon Giger oli suunnitellut muun muassa Harkonnenin klaanille tarkoitetun pöytäryhmän.

Tämä ryhmä oli näytillä Tampereen taidemuseon Giger-näyttelyssä vuonna 2010. (Ja olikin muuten uskomattoman hieno näyttely. Olisin tahtonut viedä mukanani niin paljon, erityisesti Bambi-alienin.)

Gigerin työt ovat ahdistavia, kauniita ja häiritseviä yhtä aikaa. Onneksi miehelläni on yhtä hyvä maku, joten voimme sisustaa olohuonettamme hienoilla, kehystetyillä Giger-julisteilla, kuten alla olevalla Anima Mialla.

Kuvataiteen lisäksi Giger tekee patsaita ja veistoksia, ja on suunnitellut muun muassa mikrofonitelineen, kitaran ja erilaisia koruja.

Vielä joskus aion matkustaa Sveitsiin tutustumaan Giger-museoon ja ainakin toiseen niistä hienoista Giger-baareista.

H. R. Gigerin viralliset sivut: http://www.hrgiger.com/

Giger-museo: http://www.hrgigermuseum.com/

Giger-baari: http://www.hrgiger.com/barchur.htm