Katja ja Bombi Prahassa

 Kadun puoleinen sisäänkäynti Michna Palaceen.

Maaliskuun puoliväli tarkoitti tänäkin vuonna Interdisciplinary.netin konferenssia Prahassa. Yhdistetyt teemat Perspectives of Evil and Wicked & Urban Fantasies: Magic and the Supernatural toivat yhteen reilun parikymmentä eri tieteenalojen tutkijaa, joita yhdisti kiinnostus pahuuteen ja yliluonnolliseen. Konferenssi järjestettiin tänä vuonna Prahan "pienellä puolella" (Malá Strana) sijaitsevassa barokkiaikaisessa Micha Palacessa, joka oli valtavan tyylikäs, mutta sisältä melkein kylmä paikka - inhottavaa istua sisällä yhdeksästä viiteen melkein palelemassa, kun ulkona aurinko paistaa ja on miltei parikymmentä astetta lämmintä.
Konferenssi kesti torstaista lauantai-iltaan (15.-17.3.) ja sisälsi useita paneeleja, jotka käsittelivät pahuuden ja yliluonnollisuuden eri aspekteja niin kirjallisuudessa kuin historiassa. Tämän vuoden esitystarjonta ei valitettavasti ollut niin mielenkiintoista kuin viime vuonna, mutta kyllä sieltä muutamia helmiä joukosta erottui.

Useiden ihmisten jäätyä pois ohjelma muuttui koko ajan, mikä oli toisaalta ihan hyväkin asia: alun perin kaksi sessiota oli jaettu a- ja b-osioihin, mutta puuttuvien esitysten takia loppujen lopuksi kaikki pääsivät näkemään ja kuulemaan kaikkien paperit. Tämä taas on ID-netin teeman, eli keskinäisen keskustelun ja papereiden yhtymäkohtien takia olennaista. Ja tietenkin: nyt kaikki sitten pääsivät kuulemaan myös oman puheeni, eivätkä joutuneet päättämään kahden eri session väliltä.

Puhuin siis Bombi-zombista otsikolla "Not Brains, Just Voodoo. A Zombie in Disney's Donald Duck Comics." Esitys piti alun perin olla vihoviimeinen paperi perjantai-iltana, mutta samana aamuna selvisikin, että se oli sitten siirretty lauantaiaamuun kello yhdeksäksi, mikä oli oikeastaan erittäin hyvä ratkaisu. Vaikka esitys meinasikin kusta ihan täysin projektorin (se toimi ensin ihan hyvin, mutta päätti sitten katkaista yhteyden läppäriini) ja hirveän äänen tärinän takia, sain kuitenkin vedettyä shown kunnialla läpi - kun se projektorikin sitten suostui näyttämään ihanan zombi-kuvia täynnä olleen PP-esitykseni (jota ID.netin tyypit siis vihaavat).Ainut asia, mikä jäi kaivertamaan, oli se, että onnistuin puhumaan aivan puuta heinää yhteen kysymykseen vastatessani. Kun sitten tajusin mokani (suomalaisen kollegani Mikon avustuksella), sain selvitettyä tilanteen kysyjälle esitykseni jälkeen - muille väärä vastaukseni kuitenkin jäi tietoon, mikä sieppaa ihan hirveästi. Pitää varmaan laittaa sähköpostilistalle selvitys asiasta. (Kyse on siis aikajatkumosta Barks-Rosa-linjalla, eli mitä Bombille loppujen lopuksi tapahtuu.)

Sain ihan mielettömän hyvää palautetta paperistani ja ihmiset tulivat jälkikäteen nykimään hihasta ja sanomaan erikseen, miten mielenkiintoinen esitykseni oli. Eräskin amerikkalainen professori sanoi, että jos hän jotain oppi tästä konferenssista, oli se, että suomalaiset ovat hulluina Aku Ankkaan. Tämän seikan hän myös kirjoitti Facebookiinsa, mikä oli kuulemma herättänyt paljon keskustelua.
...Tulin siis maininneeksi hieman faktoja suomalaisista ja Aku Ankan lukemisesta.
Ylipäätään voi sanoa, että konferenssi on onnistunut, jos on saanut tai antanut jollekin toiselle vähintään yhden lähdekirjan tutkimusta varten, saanut mukaansa vähintään yhden käyntikortin ja luvannut lähettää jollekin esitysmateriaalinsa.
Eipä tässä voi muuta kommentoida kuin että mielettömän ihania ihmisiä.

Prahassa tuli palloiltua lähinnä Malá Stranassa ja vanhan kaupungin puolella. Onnistuin siis pongaamaan suomalaisen kollegani Mikon jo Helsingin lentokentältä. Olimme tavanneet toisemme ensimmäisen kerran syksyllä 2010 ID.netin konferenssissa Villains & Villainy, ja päädyimme verkostoitumisen lisäksi jauhamaan suomeksi kaikkea mahdollista elokuvista roolipeleihin ja tietenkin Don Rosaan.

 Astronominen kello Prahan vanhan kaupungin aukealla.

Reissusta muuten voisi sanoa sen verran, että ruoka oli hyvää ja Suomen hintoihin nähden melko halpaa. Illalla ruokailu meni aina lähes seitsemään, kun konferenssista päästiin pois ja kokoonnuttiin johonkin etsimään sopivaa ruokailupaikkaa. Ostoksilla ei oikein ehtinyt käydä, mutta skippasimme sitten törkeästi yhden session lauantaina, jotta pääsimme metsästämään yhtä tiettyä divaria - jota ei sitten tietenkään löytynyt mistään. Noh, Franz Kafkan mukaan nimetystä kirjakaupasta piti sitten ostaa Kafkan kuuluisa The Metamorphosis ja postikortteja kotiin. Harkitsin myös ostavani jostain krääsäkaupasta pienen kopion kuuluisasta vanhan kaupungin astronomisesta kellosta, mutta jäipä sitten ostamatta. Lauantai-iltana sitten näin sen, mitä olisin halunnut ostaa, mutta enpä enää ehtinyt. Nimittäin pienen söpön golem-patsaan.
 (Niin, golemin taruhan on saanut alkunsa Prahasta, joten olentoon liittyvät matkamuistot olisivat erittäin loogisia - ja näin vaan sen yhden liikkeen, jonka ikkunassa oli ihania chibi-golemeja.)
Ensi vuonna sitten.
Lupasin monille palata takaisin Prahaan myös ensi vuonna, tietenkin sillä varauksella, jos abstraktini hyväksytään. Mutta ennusmerkit ovat hyvät: kun kävelimme Kaarlensillalla, kävin koskettamassa pyhän Johannes Nepomukin patsaan jalustassa olevaa koiran reliefiä. Koira symbolisoi tietenkin uskollisuutta, mikä tarkoittaa sitä, että matkailija palaa Prahaan myös ensi vuonna.

Pyhän Johannes Nepomukin patsaalla.

Bombi-zombia käsittelevä e-kirja-artikkelini julkaistaan varmaan suurin piirtein kesällä. Netistä löytyy myös ID.netin sivuilta koko konferenssiohjelma ja luonnosversio puheestani, mutta pistän tänne linkin, kunhan virallinen teksti on valmis. Ehkä Bombista pidettiin jopa niin paljon, että saisin väsättyä laajemman artikkelin tulevaan kirjajulkaisuun.