Ropeconin fantasiamaailmassa

Juuri kun toipuminen Finnconista alkoi olla ohi, pääsi sitten hyppäämään seuraavaan nörttimaailmaan - kesän Ropeconiin, jonka teemana olivat fantasiamaailmat ja erilaiset rajapinnat. Coni oli must myös siinä mielessä, koska oma väitöstutkimus käsittelee nimenomaan fantasiaa ja fantasiamaailmoja, joten odotin ohjelmalta huvin lisäksi myös jotain oikeasti hyödyllistä.
Punkkasin viikonlopun hyvän ystävän luona Haagassa, mikä mahdollisti rauhalliset yöunet ja kunnon suihkun. Sieltä coniin raahautuminen tietenkin aina kesti, vaikka välillä sai autokyydinkin, mikä on aina luksusta.

Perjantaina tuli lähinnä palloiltua alueella, pongattua kiinnostavia asuja ja kierreltyä kaubamajaa. Saldona Hunger Games -trilogian osa 3 eli Mockingjay. Nyt puuttuu enää se ykkönen. Harmitti myös Varustelekan kojun puuttuminen, koska sieltä löytää aina jotain kivaa.
Illan pongaus oli prinsessa Leia korvapuustikampauksessaan. Asu oli muuten aika ookoo, mutta ne korkosaappaat... ei ei ei.
Ohjelmaa piipahdin katsomaan sen verran, että ehdin nähdä avajaiset ja sitten piti katsastaa "Get Real: Huumausaineet" (viime vuoden Get Real oli mainio), mikä oikeasti olikin mielenkiintoinen varsinkin roolipelaamisen kannalta katsottuna, mutta 45 minuuttia oli aivan liian lyhyt aika, kaikkea ei ehditty käsitellä ja tosiaan olisin kaivannut myös enemmän aiheen analysointia pelaamisen kannalta. Pari tuntia olisi tullut hyvinkin tarpeeseen.

Lauantaina pistettiin sitten hyvän ystäväni kanssa kamppeet niskaan ja suunnattiin coniin omiemme pariin. Jos siis satuitte pongaamaan haltiasoturin yhdessä piraatin kanssa - siinä olimme me.

Lauantai on yleensä se päivä, jolloin tyypit panostavat pukeutumiseen. Ei voikaan muuta sanoa kuin että aivan mahtavia asuja tuli vastaan ja erityisesti Nazgul eli sormusaaveet (sekä upea Angmarin noitakuningas) aiheuttivat meissä kahdessa Lotri-fanissa pientä kiljuntaa ja kameran esiin kaivamis -operaation. Asian hienoutta lisäsi se, että asujen sisällä oli tyttöporukka - vaikka se tekikin sormusaaveista huomattavasti lyhyempiä.

Steampunk oli voimakkaasti edustettuna, pongasin myös Johnny Deppin hullun hatuntekijän sekä Alienin, jonka asuun oli taatusti käytetty aikaa, mutta tällaista Giger-fania on erittäin vaikea miellyttää. En usko, että koskaan tulee vastaan sellaista Alien-asua, joka saisi minut kuolaamaan.
Kaikista eniten harmitti se, että juuri ruokatauon aikaan meinasin tukehtua wokkiini, kun ohi asteli kolme kuunatsia.
Kahdesti.
Sitten kun lopulta sain ruuat pois häiritsemästä, se hieno kolmikko oli kadonnut tyystin. Ehkä palannut takaisin kuuhun, kuka tietää.
Mutta en saanut niistä kuvaa!
Joukossa oli upseeri ja kaksi sotilasta, kaikki pitkissä mustissa nahkatakeissa ja kaasunaamareissa. Toinen sotilaista oli myös selvästi radisti ja ne kamppeet, voi ihanuus.
(Tässä vaiheessa pitää kysyä ääneen, että onko sitä jotenkin häiriintynyt, kun sattuu pitämään kuunatseja ihanina?)

Lauantain ohjelmistoon kuului luento keskiajan enkeleistä, demoneista, sankareista ja pyhimyksistä, joka oli sijoitettu täyteen Klondyke-saliin, mikä tietenkin aiheutti väsymystä ja päänsärkyä. Ilma oli melko huonoa ja vettä piti kitata koko ajan.
Aihe oli tosi mielenkiintoinen ja puhuja selvästi tiesi siitä paljon, mutta esitystapa vaikutti myös siihen väsymystilaan ja täytyy tunnustaa, että pilkittyäkin tuli. Harmitti.

Eniten kuitenkin odotin illan paneelia nimeltä "Fantasian olemus", jossa oli edustettuna musiikki, roolipelit, kirjallisuus ja sarjakuvat. Mike Pohjola veti paneelia ja sitä oli päästävä katsomaan myös Petri Hiltusen takia.
Paneeli siis käsitteli fantasian olemusta näissä eri genreissä muun muassa kliseiden kautta ja mikä tekee fantasiasta tällä hetkellä niin suosittua.
Pari tuntia kestäneeseen paneeliin oli valittu sen verran mielenkiintoinen porukka, että heitä olisi jaksanut kuunnella vielä pidempäänkin. Ensimmäistä kertaa otti päähän, etten ollut ottanut mukaan muistiinpanokirjaani. Raapustin sitten conilehdykän sivun nurkkiin hienoja merkintöjä, esimerkiksi sen, että suomentaja Kersti Juva toi suomen kieleen sanat 'örkki', 'hobitti' ja 'haltia' ilman j:tä.
Suositeltua lukemistoa oli esimerkiksi Diane Wynne-Jonesin teos Tough Guide to Fantasy Land, joka esittelee kaikki fantasian suurimmat kliseet - aloittelevan fantsukirjailijan opas siihen, miten asioita EI kannata tehdä.
Petri Hiltunen esitti myös illan parhaan kommentin, kun tuli puhe Twilightista, jonka suosio sai aikaan elokuvat, jotka sitten omalta osaltaan loivat fanficia, josta tuli niin suosittua, että nyt siitä fanficistä pitää tehdä elokuva. Hiltunen kommentoi olevansa ekoihminen, mutta "kaikkea biojätettä ei tarvitse kierrättää".
Tälle koko sali tipahti.

Paneelin päätteeksi jokainen osallistuja kertoi vaikuttavimman fantasiaelämyksensä, jonka johdosta uskaltauduin ohjelman loputtua kävelemään lavalle ja kiittämään Petri Hiltusta sekä paneelista että siitä, että hän fuksivuotenani keväällä 2004 oli Jyväskylän yliopistossa pitämässä luentoa fantasiasta sarjakuvissa, ja mainitsi sivulauseessaan, että itse asiassa sekä Carl Barksin että Don Rosan Aku Ankka -sarjakuvat ovat silkkaa fantasiaa.
Kerroin Petrille, että tämä oli minun elämykseni ja nyt teen aiheesta väitöskirjaa.
Hiltunen oli erittäin innoissaan asiasta ja onnitteli minua kovasti, mikä teki oloni ihan mahtavaksi, koska niin monta vuotta olin miettinyt, että haluan kertoa hänelle tästä asiasta ja nyt sen sitten ääni täristen sain sanottua ja kiitettyä inspiraatiosta. Petri käski minun laittaa Facebookiin linkin sitten kun väitös on valmis ja minä annoin hänelle käyntikorttini - jos hän joskus vaikka ehtisi vilkaista tätä blogiani...

Kylläpäs se jännitti. (Itse asiassa enemmän kuin sunnuntainen puheeni.)

Lauantain muuta antia oli kaubamaja, josta jo aiemmin päätökseni tehtyä kävin hakemassa itselleni söpön pöpön eli kirjatoukan. Olenhan itsekin sellainen kirjoja ahmiva tapaus.
Eräs myyntitykki onnistui myös kiinnittämään huomioni hihkaisemalla, että tarjolla olisi piraatille sopiva peli. Mukaan lähtikin sitten korttipeli Hounds of the Sea, jonka tekstikortit aiheuttivat hillitöntä repeilyä Jack Sparrow -viittauksillaan.

Ja kyllähän joku innokas halusi ottaa minunkin (vaisusta) merirosvoasustani kuvan. Hämmentävää.

Sunnuntai olikin sitten tulikoe eli esitykseni aiheesta "Don Rosan Ankkalinna fantasiamaailmana". Meidän peliporukka oli muutenkin sunnuntaiaamuna hyvin edustettu ohjelman suhteen, kun neljä tyyppiä piti esitelmänsä viiden tunnin aikana.
Tällä kertaa puhuin salissa 25, joka tuli niin tupaten täyteen, että porukka istui lattialla ja seisoi oviaukossa. Ilma oli niin huonoa, että ovea piti muutenkin pitää selällään, koska muuten me olisimme varmaan kaikki pökertyneet sinne. Onneksi oli viuhkoja ja vesipulloja - 45 minuutin puhe oli juuri riittävä, pitempi olisi aiheuttanut lämpöhalvauksia, kun ikkunoitakaan ei saanut auki.

Puhuin siis tutkimukseni perushypoteesista, eli siitä, miten Ankkalinna on eräänlainen portti fantasiamaailman (tai itse asiassa maailmojen) ja normaalin primaarimaailman välillä. Esittelin Ankkalinnassa tapahtuvia outoja ilmiöitä, jotka yleensä olivat Pellen, Millan tai nimettömiksi jääneiden tiedemisten tekosia ja pohdin sitä, miten Roope Ankka tavallaan loi Ankkalinnan ja teki siitä sellaisen kuin se on - Roope siis toi fantasian Ankkalinnaan.
(Tätä pohdintaa esiintyy jo gradussanikin, kannattaa vilkaista sitä.)
Halusin paljon kommentteja ja kysymyksiä, koska aihe edusti oman teoriani ydintä ja halusin etsiä sen mahdollisia puutteita ja ongelmakohtia. Sainkin valtavasti kommentteja ja on aina hienoa huomata, miten suomalainen yleisö tietää Rosan tyylin, muistaa tarinat ja pystyy antamaan hirvittävän yksityiskohtaisia kommentteja.

Haluankin tässä kiittää kaikkia ja erityisesti niitä, jotka tarjosivat minulle uusia näkökantoja Roopen ja Akun persooniin ja heidän erikoiskykyihinsä. Tulen käsittelemään niitä ehdottomasti myös tutkimuksessani.

Hienointa oli myös kuulla sekä paikan päällä että jälkikäteen, että esityksestä oli pidetty ja että se eräänkin henkilön mukaan oli paras ja hauskin esitys koko conissa.
Myöhemmin minulle tultiin myös juttelemaan, kun joku tunnisti minut Finnconissa Ankoista puhuneeksi.
(Finnconista ostamani liittyvät rintamerkit "KÄÄK!" ja "Pim! Olet hypnotisoitu!" tulevat olemaan jatkossa mukana aina suomalaisissa esityksissäni - niistä voi minut ainakin tunnistaa, jos naama ei jää mieleen.)

Coni ja esitys tappoivat myös saappaani, jotka olivat melko kuolleita jo lauantai-iltana, mutta päättivät sitten hajota Ankkalinnan aikana lopullisesti. Kiitos saappaille, jotka olivat mukanani jo keväällä 2002, jolloin penkkariasunani oli Jedikaapu.

Sunnuntain viimeinen kiinnostava ohjelma oli englanninkielinen "Science killed the zombies", joka esitteli ne tieteelliset pöpöt, jotka eivät voi levittää zombiutta ja ne pöpöt, joilla olisi jotain teoriapohjaista mahdollisuutta asiaan. Todennäköisin zombiuden aiheuttaja olisi prioni (vrt. BSE), mutta se tekisi uhrin aivoista reikäjuustoa hirvittävän hitaassa ajassa ja vaikka uhrista tulisi zombi, se todennäköisimmin hajoaisi hiljaa palasiksi ennen kuin saisi meidät kiinni.
Hurray for science!

Kävin vielä ostamassa miehelle Tulen ja jään laulun toisen osan, niin on vähäksi aikaa taas mielenkiintoista lukemista eikä tarvitse mennä kirjahyllyilleni sanomaan, ettei täällä ole mitään luettavaa. (Vain noin kolme ja puolisataa romaania, plus sarjakuvat, plus sadut, plus tietokirjat.)

Kuunatsien katoamisen tuska häipyi, kun ulko-oven edessä seisoi Boba Fett.
Fanityttökiljahdus ja yhteiskuvaanhan siinä pääsi.

Katja kiittää conista, oli aivan mahdottoman hienoa. Palataan asiaan ensi vuonna.