Angoulêmen sarjakuvafestivaalit, osa 2: Taidetta ja taiteilijoita

Nyt seuraa valtava kuvapläjäyspäivitys Angoulêmen sarjisfestareilta. Nämä neljä (tai kolme ja puoli, koska torstai meni zombeillessa) päivää ovat olleet sellaista visuaalista tykitystä, että voin tarjota siitä teille vain murto-osan. Tämä merkintä keskittyykin siis visuaaliseen osuuteen, mikä liittyy kaikkeen hienoon (ei-Disney-)sarjakuvaan ja taiteeseen, jota Angoulême oli pullollaan.

Ensin täytyy sanoa jotain Uderzosta, joka oli yksi festivaalin kunniavieraista, sillä minä kasvoin Asterixin ja Obelixin parissa. Heti, kun olin oppinut lukemaan, päädyin selaamaan mummolassa setieni vanhoja sarjakuvia, joista Asterixit olivat niitä ehdottomia lemppareita.
En sitten missään vaiheessa tajunnut selvittää, oliko arvon herra jossain vaiheessa signeeraamassa teoksiaan, joten omistukset ja nimmarit jäivät saamatta. Mutta pakkohan sitä oli eksyä herralle omistettuun näyttelyyn, jossa käytiin läpi uraa myös Asterixin ulkopuolelta.
Vaikka esillä oli lukuisia printtejä, ne eivät kuitenkaan sykähdyttäneet mitenkään erityisesti, ehkä siksi koska niitä oli jo pienenä tullut selattua niin paljon. Eniten innostuinkin Uderzon suurista maalauksista, joita hän oli tehnyt parodioiden eräitä maailmankuuluja teoksia. Nämä pitäisi jo tunnistaa, vaikka virallista nimeä ei muistaisikaan.

Uderzon näyttelyn lisäksi tuli nähtyä lukuisia tuntemattomampien taiteilijoiden töitä, joista seuraavassa pari erittäin kuuluisaa korealaista sarjakuvapiirtäjää, joiden nimiä en tietenkään tajunnut kirjoittaa ylös... (Ensimmäiset kaksi taitavat olla Lee Doo-hon, toisesta parista en ole aivan varma.)

 

Taidetta löytyi myös kaikista kahviloista ja ravintoloista, joissa kävimme syömässä. Tuntui kuin koko kaupunki olisi osallistunut festivaalien 40-vuotisjuhlaan: ihan sama, möikö liike tyynyjä, vaatteita tai yleisesti kaikkea pientä, näyteikkunassa mainostettiin festivaaleja ja siihen oli myös mahdollisesti laitettu joitakin sarjakuvakirjoja näytille.

Tälläistä löytyi italialaisesti pikaruokapaikasta, jossa nappasimme kipolliset pastaa:

Taiteilija on nimeltään Mis Spaty, ja täältä löytyy lisätietoja hänestä.

Tänään kävimme Angoulêmen museossa katsomassa Andersin uskomattoman hienon näyttelyn. Täytyy sanoa, että siinä on mies, joka osaa käyttää viivaa. Tässä muutamia (epäselviä) otoksia näyttelyn hienouksista.

Viimeisin kuva on siis Lovecraftiin liittyvästä sarjakuvasta, joten se oli aivan pakko ottaa mukaan. Huomatkaa nuo mahtavat kirjoituskoneella kirjoitetut kertojanlaatikot...

Ja lopuksi sitten jotain kertakaikkisen hienoa.

Tapasin nimittäin myös toisen erittäin hienon taiteilijan sarjakuvafestivaaleilla Rosan lisäksi. Ja hän sattuu olemaan lempitaiteilijoiden listallani, joten nimmarijonoonhan sitä päädyttiin ja ostamaan sekä posteria että kirjaa. Arvon lukijat, Luis Royo ja omistuspiirros (suukoilla).

 

Se surkeiden sattumusten sarjakin alkoi tässä vaiheessa unohtua täysin...