Angoulêmen sarjakuvafestivaalit, osa 1: Surkeiden sattumusten sarja

Avauduin jo aikaisemmassa blogimerkinnässäni siitä, minkälainen sählinki meillä kollegani kanssa oli Angoulêmen sarjakuvafestivaaleille pääsemisessä. Paluulento siis peruuntui ja piti säätää uusi, eikä hotellilta osattu lähettää meille laskua etukäteen, jotta olisimme saaneet mahdollisen korvauksen tohtoriohjelmalta. (No, emme ole saamassa, joten se siitä muutenkin.)

Tämä oli vasta alkusoittoa.

Keskiviikkoaamuna herätys koitti ennen viittä, jotta ehdimme kuuden jälkeen lähtevään Helsingin junaan. Tässä vaiheessa kaikki oli hyvin. Ongelmat alkoivat siinä vaiheessa, kun istuimme Riikaan matkalla olevaan koneeseen.
Kone ei koskaan lähtenyt lentokentältä.
Tekninen vika, kaikki matkustajat ulos, lento peruutettu.
Odotellaan hetki ja meidät järjestetään muutaman tunnin kuluttua lähtevälle suoralle lennolle Pariisiin. Tässä vaiheessa joudumme hakemaan matkatavarat ja tekemään uuden check-inin.
Siinä ajassa, missä matkalaukkuni on heitetty koneeseen ja kaivettu sieltä takaisin hihnalle, on sen kantohihna ehdittyä rikkoa. Ja eikun odotellaan, missä vaiheessa tulee paikalle henkilö, jolle voi valittaa ja pistää korvausvaatimusta eteenpäin.

Finnairin koneen lähtöä odotellessa emme ota riskejä, vaan päätämme siirtää illan junamatkan Pariisista Angoulêmeen seuraavaan aamuun, koska lento ei tasan tarkkaan ole paikalla ajoissa. Koska illan juna oli viimeinen, otamme seuraavan junan heti aamulla kahdeksan jälkeen ja päätämme nukkua lentokentällä.
Kollegani saa oman lippunsa vaihdettua, minun pitää peruuttaa koko matka ja ostaa uusi.
Siten selviää, että juna on täysi ja kollegani sai vihoviimeisen lipun.
Tässä vaiheessa tekee mieli lähteä takaisin kotiin.
No, ostan lipun seuraavaan junaan ja päätän odotella sen pari ylimääräistä tuntia Montparnassen asemalla.
Se tarkoittaa sitä, että minulta jää näkemättä yksi Disney-aiheinen esitys, joka oli must-see-listallani.
Ottaa päähän.

Ratkaisu oli kuitenkin fiksu, sillä Helsingin lumimyrsky siirtää koneen lähtöä lähes tunnilla. Juurikin näin.

Lyhyesti sanottuna keskiviikko-torstai meni matkusteluun ja väsymyksen kaltaiseen horrostilaan, jossa pienistä torkahteluista huolimatta mentiin vähillä yöunilla ja pölähtäneen näköisenä mörököllinä eteenpäin. Matkalaukut eivät kuitenkaan kadonneet, hotelli oli parempi kuin olisin odottanut ja Angoulêmen festivaalialueella minua odotti lehdistöpassi, josta kiitokset Timo Ronkaiselle. Täällä sitä ollaan virallisesti siis Ankkalinnan Pamauksen asioilla kirjoittamassa raporttia, joten kaikkea en aio blogiini pistää heti kättelyssä.

Huolimatta räjähtäneestä ulkonäöstä pääsimme kollegani vanhojen tuttujen avulla kutsuvierastilaisuuksiin, kuten avajaisiin sekä sen jälkeisille kekkereille, jossa pienet cocktail-palat veivät kielen mennessään. Myös illan sarjakuvanäyttelyllä piristetty kahvila-ravintolamme oli kertakaikkisen suloinen pikku paikka, josta tässä seuraavassa hieman kuvia.

Surkeiden sattumusten sarja taisi onneksi tulla päätökseensä.

Kuvat siis pienestä Galerie XXIV -nimisestä kahvila-ravintolasta, jonka yhteydessä on sarjakuvanäyttely. Paikka löytyy Angoulêmesta osoitteesta 24 rue de la cloche verte. Ihana tunnelma, ja ateria (keitto + pääruoka + jälkiruoka) vain 12,50€.
Paikalle ilmestyi myös pari aasialaista herrasmiestä, joista toinen oli selvästi taiteilija, sillä hän alkoi heti luonnostella kahvilasta piirrosta. Taisin päätyä siihen itsekin...