Luovien menetelmien keskellä

Minun on jo pitkään pitänyt kirjoittaa merkintä vajaan vuoden kestävästä koulutuksesta, johon minut valittiin viime vuoden lopussa. (Tämä kyseinen koulutus oli siis syy, jonka takia jouduin kieltäytymään Don Rosan kutsusta Tuomas Holopaisen levyn julkaisubileisiin, mutta koulutuksen hienouden takia en ole missään nimessä katkera.)
Hain siis viime syksynä Eino Roiha -instituutin monimenetelmäiseen kirjallisuusterapiakoulutukseen nimeltä Sanallinen luovuusterapioissa. Se kestää tammikuusta marraskuuhun ja sisältää kerran kuussa järjestettävien kahden päivän lähikoulutusjaksojen lisäksi itsenäistä työskentelyä, työharjoittelun ja lopputyön. Heinäkuussa pidämme kesätauon. Kokonaisuudesta saa 30 opintopistettä ja siihen valittiin maksimissaan 20 hakijaa. Muutamien peruutusten jälkeen meitä taitaa olla 14 eri alojen osaajaa.

Tämä kertakaikkisen mainio koulutus yhdistää kirjallisuusterapiaan musiikin, valokuvan ja kuvataiteen terapeuttisia menetelmiä. Se on suunnattu sosiaali-, terveys-, kasvatus- ja opetusalan henkilöstölle sekä taiteen ja kulttuurin parissa toimiville. Sanallistamiskoulutuksen tavoitteena on antaa meille erilaisia luovia kerronnallisia ja toiminnallisia menetelmiä työmme tueksi. Ja jos joskus saan päähäni, että haluankin kouluttautua kirjallisuusterapeutiksi, tämä on toinen niistä valmentavista kursseista, joka on pakko suorittaa ennen ammatilliseen koulutukseen hakeutumista.

Nyt kun olemme muiden ryhmäläisten kanssa tavanneet neljä kertaa ja tutustuneet kirjallisuusterapian lisäksi kuvataide-, valokuva- ja musiikkiterapiaan, olen aivan innoissani tästä koulutuksesta ja sen tuomista mahdollisuuksista. Jokaisena tapaamisviikonloppuna opiskelemme hieman teoriaa, mutta tutustumme myös käytännönläheisesti erilaisiin menetelmiin ja harjoitteisiin. Kokeilemme siis itse erilaisia luovia tapoja käsitellä mieltä painavia asioita.

Esimerkiksi kuvataiteeseen keskittyneenä viikonloppuna teimme lehdistä revityistä materiaaleista puun, joka kuvastaa omaa persoonaamme. Ja minä en tietenkään tyytynyt yhteen vaan piti saada kaksi puuta, joten tässä ovat minun kirsikka- ja vaahterapuuni yhteen sulautuneina.

Muistiinpanojani koristaa Pikku Myy, joka toimi herättelevänä hahmona kertomaan kuulumisia viime tapaamisen alussa. Meidän piti valita pöydällä olleista Muumi-hahmoista se, joka puhuttelee meitä ja perustella valintamme. Myy on aina ollut idolini ja haluaisin enemmän Myyn rohkeutta itselleni.

Valokuvaterapiassa käytetään paljon symbolisia kuvia ja tämä kuningatar Amidalaa esittävä kortti oli ensimmäinen, joka osui silmääni pöydän korttivalikoimasta. Se kummitteli niin pahasti, että minun piti lopulta valita se, vaikka valintaan vaikutti vahvasti oma faniuteni ja tietoisuus hahmosta. Loppujen lopuksi Amidalasta sai paljon symboliikkaa irti: miten joskus oma itse on siirrettävä syrjään velvollisuuksien tieltä.

Nyt kun väitöskirjani on esitarkastuksessa, eikä minulla ole oikeastaan mitään sen kummempaa tekemistä, olen alkanut suunnitella lopputyöni taiteellista osiota. Päätin jo ennen joulua, että jos minut valitaan tähän koulutukseen, teen lopputyöni omaelämäkertasarjakuvan terapeuttisista vaikutuksista ja käsittelen omaa surutyötäni iskän kuoleman jälkeen. Minulla on ollut valtavasti ideoita ja ajatuksia, mutta en ole uskaltanut päästää niitä irti ennen kuin sain tuon projektin nimeltä väitöskirja pois käsistäni. Nyt olen sitten alkanut ideoida käsikirjoitusta ja harjoitella taas monen vuoden jälkeen, miltä tuntuu pitää lyijykynää kädessä ja piirtää. Lopputyöni koostuu siis sarjakuvasta ja teoreettisesta osiosta, jossa analysoin prosessia ja sen vaikutuksia itseeni.

Omaelämäkertasarjakuva on myös aihe, jonka ympärille aion rakentaa työharjoitteluni, mutta ei siitä sen enempää, koska kurssi alkaa vasta syksyllä.

Tähän mennessä ei ole kaduttanut lainkaan, että pistän rahojani luovuusterapiakoulutukseen. Ihmiset ovat ihania, aiheet äärimmäisen mielenkiintoisia, viikonlopun jälkeen pursuilen valtavasti ideoita ja ennen kaikkea pääsen käsittelemään asioita taiteen kautta. Kyllä niihin tajunnanvirtakirjoituksiin on tullut avauduttua väitöskirjastakin muutamaan otteeseen.

Jos kirjallisuusterapia ja muut luovat menetelmät kiinnostavat, kannattaa ottaa yhteyttä esimerkiksi jyväskyläläiseen Luovuusterapiayhdistys Aistein ry:hyn.